Aggressiivinen Aura Noir ja black metalia Puolasta Arkonan ja Deus Mortemin voimin – Steelfest-raportti osa 1/3

Vuoden 2025 festarikesä käynnistyi jälleen toukokuun 15.–17. päivä Hyvinkään Villatehtaalla, kun 13. Steelfest Open Air -festivaali tarjosi kolme päivää mustan metallin juhlaa. Harmaasta ja hieman kylmästä säästä huolimatta festarikansaa oli saapunut jo hyvissä ajoin paikalle. Eikä mikään ihme, sillä tänäkin vuonna Steelfest piti sisällään uskomattoman kattauksen, ja harvinaislaatuisia keikkoja päästiin todistamaan jokaisena festaripäivänä. 

Rannekkeiden vaihto sujui helposti ja nopeasti. Viime vuosien tavoin henkilökunta oli saapunut yleisön sekaan vaihdattamaan kahden ja kolmen päivän rannekkeita, mutta ainakaan ennen porttien aukeamista myöskään lipputiskillä ei ollut juuri lainkaan jonoa. Porttien aukeamisen jälkeen oli hetki aikaa tutustua festarialueeseen, jonka leiska oli pysynyt jotakuinkin samana edellisvuodesta. Kun olin käynyt merchandise-kojulla tuhlaamassa palkkapäivän kunniaksi roposia, suuntasin sisälavan hujakoille, missä pian aloitteli festivaalin ensimmäinen bändi.

Lanternin korvaajaksi Steelfestin avausbändiksi saatiin mikäs muukaan kuin Azazel. Tämä poppoo taisi olla yksi syy siihen, miksi suuri ihmisjoukko oli saapunut jo hyvissä ajoin Villatehtaalle. Vuoden 2017 Steelfestissä erikoisen spektaakkelin vetäneen Azazelin keikalla kun on saattanut välillä nähdä Kummeli-tason säätämistä. Yllätyksekseni tällä kertaa Azazel oli ryhdistäytynyt, eikä ylimääräistä sekoilua hirveästi nähty. Oli sitten viihdyttävää perseilyä tai ei, yleisö oli aivan fiiliksissä show’sta. Tämä keikka lieneekin skarpein veto, mitä olen Azazelilta päässyt todistamaan, mutta rima tämän yhtyeen kohdalla onkin aika matalalla. 

Azazelin keikka meni hitusen yliajalle ja tulikin kiire rynnätä ulkolavan ääreen, jossa ensimmäisenä soitti puolalainen black metal -yhtye Arkona. Viime vuonna kahdeksannen pitkäsoittonsa “Stella Pandoran” julkaissut yhtye avasikin keikkansa tämän albumin avausraidalla “Pandoralla”. Vaikka Arkonan taustanauhat meinasivat välillä vähän lähteä tuulen mukana, niin silti jylhät melodiat välittyivät yleisöön ja ne toimivat kyllä vallan mainiosti. Yhtye sai myös auringon paistamaan, ja savuiselta lavalta etenkin kitaristien valkoiset hupparit oikein taittoivat auringonvaloa. Steelfestin ensimmäinen päivä on vasta aluillaan, mutta uskon, että tässä oli yksi tämän päivän kovimmista vedoista. 

Sisälavalla odotti seuraavaksi yksi tämän päivän erikoiskeikoista – Hellwind-Vritrahnin harvinaislaatuinen keikka. White Deathin Vritrahn ja mm. Famulus ab Satanasista ja Sargeistista tuttu Hellwind kokosivat voimansa ja julkaisivat viime vuoden puolella nimihirviöllä varustetun pitkäsoittonsa “The Grand Glorification of Satan to Honor Him with Praise and Worship by Execution of Devilish Work in Thy Flesh and Blood” – tai kavereiden kesken “T.G.G.O.S.T.H.H.W.P.A.W.B.E.O.D.W.I.T.F.A.B.”. Aikataulua tarkastellessa silmiin pisti, että keikalle oli varattu 45 minuutin aikaslotti, mutta albumi on pituudeltaan vain noin 24 minuuttia. Kuten ehkä Vritrahnin taustasta voi päätellä, tämä ylimääräinen aika käytettiin rituaalitoimintaan, johon kuuluivat tällä kertaa erilaiset perkussiosoittimet triangelista kelloon ja luurumpukomboon. Itse biisit toimivat livenä mielestäni hyvin ja bändi soitti loistavasti yhteen, mutta tämä rituaaliosio meni hieman yli hilseen. Toivottavasti loppuyleisö sai tästä enemmän irti kuin meikäläinen.

Hämmentävien rituaalien jälkeen industriaalisemman black metalin faneja hemmoteltiin ulkolavalla, kun soittovuorossa oli vuonna 2018 uudelleen henkiin herätetty Trollheim’s Grott. Taustanauhat eivät oikein tuntuneet pääsevän kunnolla oikeuksiinsa ulkoilmassa samalla tavalla, miten ne ehkä sisälavalla olisivat, mutta tästä huolimatta yhtye veti kyllä kovan keikan. Kun asialla ovat pitkän linjan ammattimiehet mm. Hornasta, niin eihän tässä voi muuta odottaakaan kuin huikeaa suorittamista.

Toinen tälle ensimmäiselle päivälle osunut spesiaalikeikka oli Satanic Warmasterin nokkamiehen Werwolfin yhtyeen The True Werwolfin eksklusiivinen Death Music Symphony -setti. Pitkän alkunauhan jälkeen keikka tuntui lähtevän hitaasti käyntiin, eikä missään kohtaa kyllä kiihtynyt niin sanotusti suurille kierroksille. Hitaasti lämpiävästä suorituksesta huolimatta keikka oli mielestäni hyvällä tavalla varsin tasainen ja hipoi osittain jopa perus heavy metal -keikan meininkiä. Ehdottomana kohokohtana tältä keikalta on mainittava “Chi No Namida” -biisi, joka on The True Werwolfin versio Castlevania II -pelistä tutusta “Bloody Tearsista”.

Ulkona puolestaan kolmenkympin rajapyykin saavuttanut Urn piti yleisöä lämpimänä reippaalla black/thrash-myllytyksellään. Tämä Suomen kyseisen genren yksi legendaarisimmista bändeistä osoitti energisellä show’llaan, että vielä riittää virtaa. Julkaisivathan he myös tuossa taannoin maaliskuussa kuudennen pitkäsoittonsa nimeltään “Demon Steel”, ja tältä levyltä päästiin kuulemaan “Burning Blood’s Curse” sekä “Iron Heart”. Urn kyllä todisti, että yksinkertaisuus on tällä genrealueella välillä ihan hyvästä.   

Päivän toinen Puolasta saapunut black metal -yhtye Deus Mortem veti Steelfestissä käsittääkseni tämän vuoden ainoan keikkansa koko Pohjois-Euroopassa. Pientä miehistönvaihdostakin kokoonpanossa on tapahtunut viime syksynä, kun yhtyeen pitkäaikaisen rumpalin Stormblastin tilalle vaihtui Harvester of Flames. Ainakin omasta mielestäni Harvester of Flames osoittautui loistavaksi valinnaksi Deus Mortemin riveihin. Yhtye tuntui muutenkin olevan äärimmäisen kova livepumppu, kun taas levyiltä ei välity tämä samanmoinen keikoilla näkyvä meininki. Keikalla kuultiin myös materiaalia Deus Mortemin marraskuussa julkaistulta kolmannelta pitkäsoitolta “Thanatosilta”, ja oli kyllä aivan huikeaa kuulla, miten upeasti “When The Creation Tastes of Dionysian Wine” taipui livenä. (Tia)

Warmoon Lordin uusin levy ei oikein kutkutellut allekirjoittaneen korvia, mutta livenä bändi oli todella kova. Hyvät soundit ja vihreä valoshow kuljettivat kuulijan keskiaikaisten linnojen luoliin. Nuoresta iästään huolimatta yhtye esiintyi kovalla preesensillä, ja livesyntikat olivat upea lisä keikalla, niin usein kun black metal -bändeillä kiipparit tulevat livevedoissa nauhalta. Warmoon Lord on kuin varkain noussut suomalaisen black metalin kärkiesiintyjien joukkoon, ja myöhäinen slotti sisälavalla oli ansaittu hallin ollessa täynnä mylvivää yleisömerta. Bändin nokkamies Lord Vrăjitor tunnetaan tuotteliaisuudestaan, joten jään mielenkiinnolla seuraamaan mitä tuleman pitää. (Otto)

Viime vuonna Ved Buens Enden kanssa Steelfestissä vieraillut Aggressor palasi tänä vuonna Aura Noirin mukana ilahduttamaan festivaalikansaa tiukalla black/thrash-metelillä. Kunnioitettavan, yli kolmikymmenvuotisen, taipaleen kulkenut Aura Noir tarjosi vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kun “Black Thrash Attack” lähti soimaan, iskivät kylmät väreet välittömästi – eivätkä ne johtuneet siitä, että ulkona oli tässä kohtaa alle 10 astetta lämmintä. Sitä luulisi keikan tason lopahtavan, kun se käynnistetään näinkin kovalla klassikkorallilla, mutta näin ei onneksi käynyt. Aura Noir veti niin tiukan setin raivokkaasti läpi, että tunti vain hävisi jonnekin. Sanoisin, että tässä oli kyllä tämän päivän kovin suoritus! 

Steelfestin torstain päätti bongattujen huppareiden perusteella luultavasti koko ensimmäisen festivaalipäivän odotetuin akti – Taake. Viime vuonna Gorgorothin kanssa Steelfestissä vieraillut Hoest yritti pitää Gorgorothin uppoavaa laivaa kasassa, mutta tällä kertaa hän saapui julistamaan pimeyden sanomaa oman yhtyeensä Taaken kanssa. Tiedossa ei ollut mikä tahansa Taaken keikka, vaan “Hordalands Doedskvad” -albumin 20-vuotisjuhlakeikka, jolla saatiin kuulla koko “Nattestid… Bjoergvin… Doedskvad” -trilogian päättävä kokonaisuus, joskin hieman eri järjestyksessä kuin mitä itse albumilla oli. Mikki vingahti alkuun muutamia kertoja, mutta sitä nyt sattuu, kun on livevedosta kyse. Verrattuna viime vuoden Gorgorothin keikkaan, Taake oli selkeästi energisempi, mikä tuskin tuli kenellekään yllätyksenä. Tähän oli hyvä päättää ensimmäinen Steelfest-päivä.

Jos jo ensimmäinen Steelfest-päivä iski näin kovilla panoksilla, niin odotan kyllä innolla mitä perjantai ja lauantai tuovat tullessaan. Tämän päivän ehdoton kohokohta oli Aura Noirin uskomattoman energinen suoritus, mutta myös Taake, Arkona ja Deus Mortem pistivät parastaan. Nyt auton nokka kotia kohti ja nukkumaan! (Tia)

Teksti: Tia Salmela ja Otto Kankainen

Kuvat: Siavash Aryanfard