Aggressiota ja mielikuvitusta sopivassa suhteessa: arvostelussa Kasvottoman ”Jumalansa Tappaneet”

Kirjoittanut Samuel Järvinen - 9.7.2020

Vuonna 2018 ”Capital of Metal” -kilpailussa metallipääkaupungin tittelin voittaneesta Lemistä ponnistaa Stam1nan lisäksi myös muuta laadukasta metallia. Hyvänä esimerkkinä on death metal -yhtye Kasvoton, jonka musiikki ei suinkaan ole melodioilla kyllästettyä ja korvamadoksi jalostettua pötköä, vaan aggressiivista paahtamista ensimmäisestä raidasta viimeiseen.

Bändin ensimmäinen demo julkaistiin vuonna 2013, jota seurasi toinen demo vuonna 2015 ja lyhytsoitto vuonna 2016, ja lopulta debyyttialbumi ”Jumalansa Tappaneet” näki päivänvalonsa 22. toukokuuta. Levyltä löytyy yhdeksän raitaa, joista jokainen esittelee vahvasti genretietoisen ja soittotaitoisen bändin.

Kasvoton marssittaa areenalle kappale toisensa jälkeen kiivasta kuolonmetallia, jonka ytimessä ovat nopeat mutta tarkasti soitetut blast beatit, joita reunustaa selvästi esimerkiksi teknisemmästä brutaalista death metallista ammentavat riffit. Silloin tällöin riffit ovat enemmän tremolo-pohjaisia, ja mukaan heitetään myös asiaan kuuluvia harmonioita täydentämään äänimaisemaa enemmän. Avauskappaleessa ”Pois Valosta” yhdistyvät hyvin kaikki edellä mainitut tyylipiirteet, joiden lisäksi kappaleessa kuullaan myös ripaus black metal -vaikutteita, jotka puhkeavat esiin aina välillä.

Niele Lasia” ja ”Dehumanisaatio” jatkavat samaan tapaan, mutta kummassakin kappaleessa siirrytään myös virkistävästi erilaisista pulsseista toiseen ja hyödynnetään start and stop -tyylisiä vaihdoksia tehokeinona. Missään kohtaa death metal -tykittely ei jämähdä liikaa aloilleen, joka pitää yllä hyvän momentumin läpi koko levyn. ”Orja ja Mestari” voisi hyvinkin olla melkein minkä tahansa kotimaisen death metalin pioneerin kappale, ja ”Kirotussa” väläytellään myös kevyitä slam-henkisiä ideoita hivenen modernimmassa hengessä.

Pientä hengähdystä murjomiseen tuo kappale ”Hehku”, jossa lähinnä tunnelmoidaan kaiutetun ja saturoidun kitaramaiseman varassa parin minuutin verran. Kappale ”—” alkaa hieman samanlaisesta ideasta, ja olisi näin voinut sopia ehkä paremmin suoraan himmailun perään ”Kirotun” sijaan. Nimikkokappale saattaa albumin onnistuneeseen päätökseensä, ja siinä otetaan mukaan myös riipivän kuuloista viulun soittoa, jonka tuoma lisä paitsi istuu kappaleeseen, myös saa sen kuulostamaan sahalaitaisemmalta.

”Jumalansa Tappaneet” on vahva albumi, jolta ei varsinaisesti löydy mitään heikkoa kappaletta. Joillekin jatkuva paahtaminen voi olla raskasta, mutta Kasvoton selvästi osaa muuttaa aggression muotoa aina tarvittaessa hieman erilaiseksi niin, että kuuntelukokemus tuntuu etenevän pelkän junnaamisen sijaan. Siellä täällä mukana on myös muitakin tekstuureja kuin särökitaraa ja hakkaavia rumpuja, joten luovuutta Kasvottomalta selvästi löytyy. Lopputuloksena on tämän vuoden miellyttävimpiä kotimaisia death metal -levyjä, jota jaksaa pyörittää toistuvasti.

8/10

Kappalelista:

  1. Pois valosta
  2. Niele lasia
  3. Dehumanisaatio
  4. Orja ja mestari
  5. Tuhkasta noussut
  6. Hehku
  7. Kirottu
  8. Jumalansa tappaneet