Ahola @ Jalostamo, Hyvinkää 21.3.2014

Kirjoittanut Jyri Kinnari - 25.3.2014

Kotimainen rock ’n’ roll -yhtye Ahola julkaisi 21.3.2104 toisen pitkäsoittonsa ”Tug of War”, ja samaisena päivänä levyn julkaisua juhlittiin Hyvinkään Jalostamossa. Yhtye vakuutti jo ”Stoneface”-debyytillään vuonna 2012, mutta jäi silti suhteellisen pienelle huomiolle varsinkin, kun otetaan huomioon, että kyseessä oli yksi vuoden kovimmista levyistä. Minulla oli suuret odotukset ”Tug of Waria” kohtaan, ja ennakkoon julkaistut kappaleet ”Still Metal” ja ”Road of Creation” nostivat odotuksia entisestään.

Heti keikan alkuun koko asian ydin tiivistettiin kappaleeseen ”Rock’n’Roll”. Kyse ei ole rahasta tai glamourista, vaan vain ja ainoastaan siitä itsestään. Yleisö ei vielä tässä kohtaa lämmennyt täysin johtuen ehkäpä siitä, että osa yleisöstä ei varmastikaan ollut kappaletta aiemmin kuullut, mutta ainakin itselleni se toimi todella hyvin. Uuden levyn linjalla jatkettiin vielä muutaman biisin ajan, kunnes vuorossa oli ensimmäinen debyyttilevyn kappale ”Stoneface”, joka toimi niin ikään mainiosti.

Settilista jakautui aika tasaisesti ”Tug of Warin” ja ”Stonefacen” välille; keikalla soitettiin molempien levyjen parhaimmistoa. Itselleni illan kohokohtiin kuuluivat muun muassa uuden levyn väkevä nimikkobiisi ”Tug of War”, kattauksen metallisin kappale ”Still Metal” sekä ”Stonefacelta” soitetut ”Livin’ the Dream”, ”As Long as I Live (Rock ’n’ Roll Isn’t Dead)” ja encore ”Hurricane”. Kaikki soitetut kappaleet tosin toimivat moitteetta. Tämän huomasi myös pikkuhiljaa lämmenneestä yleisöstä, joka osoitti suosiotaan Aholan taitavalle miehistölle kappaleiden välissä ja ”As Long As I Live (Rock ’n’ Roll Isn’t Dead)”-kappaleen aikana jopa lauloi mukana.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Eihän tällaisella porukalla varmaan täyttä kuraa saisi aikaan edes yrittämällä, mikäli bändin nimeä ei lasketa. Leivän voiteluun voilla on kuitenkin tästä vielä matkaa, joten ei anneta asian häiritä sen enempää. Yhtye on toki aina osiensa summa, mutta Aholan kantava voima on silti laulaja-kitaristi J. Ahola, jonka käsialaa suuri osa kappaleista on. Terävän sävellyskynän lisäksi mies omistaa yhden nykypäivän komeimmista lauluäänistä. Toinen toistaan kovemmista kitarasooloista taas vastasi Antti Karhumaa, ja kun rytmipuolella hommansa mallikkaasti hoitivat basisti Jari Laitinen ja rumpali Antti Mäkelä, niin rock-orkesteri ei tästä asiaansa paljo paremmin osaavaksi enää voi muuttua.

Yhtyeen musiikki on pohjimmiltaan perinteistä ja rehellistä rock’n’rollia, joskin vaikutteita on otettu vähän sieltä sun täältä ja repertuaarista löytyy varsin erilaisia kappaleita. Tälläkin keikalla kuultiin tiukkojen riffien, komeiden soolojen ja tarttuvien laulumelodioiden lisäksi eräs akustinen fiilistelykappale ”One Among the Crowd”. Ennen tätä kappaletta yhtye innostui yleisön yllyttämänä improvisoimaan nokkamiehen huidellessa takahuoneessa etsimässä akustista kitaraansa.

Nuollakseni hieman lisää persettä täytyy vielä mainita, että soundit hivelivät korvia kuin höyhenistä punottu pullasuti. Ihan hyvä keikka siis, ja toivottavasti bändi saa uralleen hieman lisää nostetta uuden levyn myötä. Olisi harmi, jos näin kovat levyt ja keikat jäisivät vain pienen porukan huviksi. Uskon kyllä, että hyvä musiikki löytää kuuntelijansa ennemmin tai myöhemmin. Seuraavan kerran, kun Ahola löytää tiensä lähimaille, niin aion varmasti mennä katsomaan ja suosittelen kaikkia rock-musiikin ystäviä tekemään samoin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen