Ahola – Tug Of War

Aholan ensimmäinen levy ”Stoneface” julkaistiin noin kaksi vuotta sitten, mistä asti se on ollut minulla kovassa kuuntelussa, onhan kyseessä kuitenkin yksi monipuolisimmista ja kovimmista rock’n’roll-levyistä pitkään aikaan. ”Stonefacen” kappaleet ovat parhaimmillaan puhdasta timanttia ja huonoimmillaankin hyviä. Odotin siis bändin toista levyä suurella innolla, eivätkä ennakkoon julkaistut kappaleet ”Still Metal” ja ”Road of Creation” ainakaan helpottaneet odotusta, sillä molemmat osuivat ja myös upposivat kuin Kataisen hallitus.

Aholan tyyli ei ole edellisen levyn jälkeen suuresti muuttunut; kyse on pohjimmiltaan jälleen perinteisestä rock’n’rollista monenlaisilla mausteilla. Mukaan mahtuu pääasiassa ”Rock’n’Rollin” ja ”On the Runin” kaltaisia suoraviivaisia reipastempoisia rock-veisuja ja hieman bändin raskaampaa puolta esitteleviä biisejä kuten Black Sabbath -tyylisine riffeineen jollain tapaa ilkeältä kuulostava keskitempoinen ”Road of Creation” ja perinteistä heavy metallia edustava ”Still Metal”. Kappaleen voimakkaat ja sopivan naiivit sanoitukset saavat pakostikin hymyn huulille, kuten saavat myös lopun testosteroniset köörihuudot, jotka kaikuvat aikaa, jolloin eräs laulaja-kitaristi J. Aholan muista projekteista oli vielä voimissaan.

Mukana on edellisen levyn tapaan myös muutamia hieman muita enemmän joukosta erottuvia kappaleita. ”The Final Incantation” kumartelee Ritchie Blackmoren ja nimenomaan Rainbow’n suuntaan. Kappaleen sanoituksistakin tulee hieman mieleen eräs Ronnie James Dio, eikä laulukaan kauas jää. Levylle on mahtunut myös yksi akustinen balladi nimeltään ”One Among the Crowd” ja löytyy myös muutama hieman melodisempi rock’n’roll-veto, esimerkiksi ”Age of Hubris”. Eikä sovi myöskään unohtaa levyn päättävää, haikeaa savuisen kapakan tunnelmaa uhkuvaa ”Beerland 2”-jazz-instrumentaalia.

Minun olisi turhaa kertoa yksittäiset suosikkini tältä levyltä, sillä joutuisin luettelemaan vähintään puolet sen kappalelistasta. Odotin toimivaa rock-levyä ja sellaisen sainkin. Kuten jo sanoin, bändin tyyli ei ole paljon muuttunut, mutta silti jotain uuttakin on kokeiltu. Siinä missä debyytillä oli useampi kevyenpuoleinen kappale, niin kaiken muun seassa ”Tug of Warilta” löytyvät Aholan tähän mennessä raskaimmat kappaleet. ”Tug of War” ei yllä aivan ”Stoneface”-debyytin lähes tajuntaa räjäyttävälle tasolle, mutta uskallan silti jo nyt väittää, että se on yksi tämän vuoden kovimmista levyistä.

9/10

Kappalelista:

  1. The End of the Line
  2. Road of Creation
  3. Tug of War
  4. On the Run
  5. Still Metal
  6. Rock’n’Roll
  7. One Among the Crowd
  8. The Final Incantation
  9. The Will You Always Had
  10. I Need You
  11. Dog
  12. Age of Hubris
  13. Beerland 2

Aholan tulevat keikat:
28.3.2014 Helsinki, On the Rocks
17.4.2014 Tampere, Yo-talo
20.4.2014 Seinäjoki, Rytmikorjaamo
25.4.2014 Kuopio, Henry’s Pub
26.4.2014 Nivala, Puustelli
10.5.2014 Turku, Ilta/Klubi
23.5.2014 Imatra, Osmo’s Cosmos Bar
24.5.2014 TBA
25.7.2014 Turku, Down By The Laituri

https://www.facebook.com/aholaband
http://new.aholaband.com/

Kirjoittanut: Jyri Kinnari

Kommentoi julkaisua