Aidosti oma itsensä – arviossa Serpicon ”The Chosen Four”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 7.7.2022

Vuonna 2005 perustetun Serpicon tie tähän päivään ei ole ollut jouhevin mahdollinen. Alun perin nelihenkisenä yhtyeenä aloittanut Serpico sisältää tätä nykyä neljä jäsentä, joista vokalisti Vee Dour ja kitaristi Snake ovat alkuperäisjäseniä. Yhtyeessä vaikuttava rumpali Jani Serpico on kuitenkin ollut mukana lähes Serpicon alkumetreistä lähtien, joten hänen asemaansa yhtyeessä ei pidä myöskään vähätellä. Vastaavasti basisti Matt Gee on kokoonpanon tuorein jäsen, joka liittyi viime vuonna yhtyeeseen, eikä siten olen osallistunut ”The Chosen Four” -pitkäsoiton äänityksiin. Levyllä kuullaankin edellistä basistia, Andyä, joka jättäytyi viime vuonna yhtyeestä pois. Vaihtuvuutta yhtyeen rivistöissä on siis ollut vuosien saatossa, eivätkä olosuhteet ole sitten olleet suotuisia. Serpico on julkaissut tähän päivään mennessä ainoastaan EP:n ja kolme pitkäsoittoa – mukaan lukien uusimman ”The Chosen Fourin”. Jospa tulevaisuus olisi uuden pitkäsoiton myötä vakaampi.

Uusimman pitkäsoiton myötä Serpicon visio on selvästi kirkastunut ja soundi monipuolistunut. Osan kiitoksista voi antaa äänityksen aikaiselle kokoonpanolle, jonka jäsenet (Vee Dour, Snake, Jani Serpico ja Andy) olivat oppineet tuntemaan toisensa vuosien saatossa. Uskallan myös väittää, että maineikkaalla tuottaja Anssi Kippolla on ollut suuri merkitys, sillä kun ”The Chosen Four” -pitkäsoittoa peilaa sitä edeltävään ”Rock Tattoo” -albumiin, on Serpico ottanut askeleen jos toisenkin eteenpäin.

Loppujen lopuksi Serpico ei ole uudistanut tyyliään radikaalisti vaan luottaa edelleen perinteisen rockin tarttuvuuteen ja rosoisuuteen. Kaikkia kulmia ei ole hiottu, mikä on auttanut säilyttämään rockiin kuuluvaa autenttisuutta. Kokonaisuus on sitä vastoin koottu taidokkaasti, jossa peli avataan ”Riverbanks”- ja ”Midnight Cowboy” -kappaleiden kaltaisilla napakoilla vedoilla. Ensimmäiseksi slovariksi upotetaan vangitseva ”Dark Energy”, josta tehdään sulava siirtymä röyhkeästi groovaavaan ”Silent Loveen”. Jottei homma menisi liian vakavaksi, keventää ”Smokin’ Hot Mama” tunnelmaa mukavasti, kun ”Holy Rocks Outta Body” piristää ilmaa action rock -vivahteillaan. Lopussa syliin tiputetaan vielä kytevä ”The Last Days Of Monopoly”, joka jättää hyvät muistot albumista.

Kokonaisuudessaan ”The Chosen Four” on hyvin koostettu pitkäsoitto, jossa on asteittain eri sävyjä. Kuuntelu on vaivatonta sekä mukavaa, ja fokus pysyy vahvasti kaunistelemattomassa rockissa. Eikä Serpico muuta pyrikään olemaan kuin aito rock-yhtye, kertoohan sen jo ”I Am A Rocker” -kappalekin. Porilaisyhtyeen tuorein pitkäsoitto on jouheva kokonaisuus, jossa on myös sitä kaivattua rosoisuutta, minkä monet nykypäivän rock-yhtyeet silottavat piiloon.

https://www.facebook.com/serpicoroxx

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen