Aiempaa ilmavampi ja melodisempi mutta silti niin brutaali – arviossa Once Humanin ”Scar Weaver”

Kansikuva ihastuttaa ja kiinnittää harvoin niin paljon huomiota kuin mitä Once Humanin ”Scar Weaver” tekee. Kuvassa ei ole montaa elementtiä, mutta sen sommittelu ja väriskaala ovat onnistuneet. Vaaleansinisen ja harmaan eri sävyt huokuvat kylmyyttä, ja vastaavasti vedessä kelluva Lauren Hart säteilee itsevarmuutta ja voimaa.

Ja kyseiset piirteet kuvaavat myös Once Humanin kolmatta studioalbumia. Los Angelesista kotoisin oleva yhtye jatkaa tuoreimmalla pitkäsoitollaan tuttua perinnettä eli antaa kuulijalle murskaavan äänimaiseman, jota sävyttävät vokalisti Hartin örisevät lauluosuudet. Eroja edeltäviin pitkäsoittoihin kuitenkin löytyy, sillä Once Human on ottanut uudella albumillaan askeleen kohti melodisempaa ja monipuolisempaa äänimaailmaa. Kappaleisiin on tuotu lisää ilmavuutta, minkä johdosta esimerkiksi ”Eidolon” ja ”Deadlock” pitävät kuulijaa raudanlujassa otteessaan mutta antavat kertosäkeistöissä hieman myös tilaa hengittää. Mainittakoon myös, että ”Deadlockilla” kuullaan myös Robb Flynniä (Machine Head). Vaikka kappaleella kuullaankin Flynniä, kannattelee Once Human teosta omin voimin.

Selkein ero aiempiin Once Humanin albumeihin on kuitenkin se, että yllättävän monella kappaleella päästään nauttimaan Hartin pehmeämmästä äänenkäytöstä kuten esimerkiksi ”Bottom Feederillä”, ”Desertedillä”, ”We Ridella” ja ”Cold Arrivalilla”. Raskaat lauluosuudet saavat vastapainoa ja kontrastia kevyemmistä tulkinnoista, vaikkeivät olekaan hallitsevassa asemassa. Erityisesti ”Deserted”- ja ”Cold Arrival” -teoksilla lauluosuudet ovat kappaleiden kohokohtia, jotka ovat saaneet tuekseen ilmavan, paikoin jopa harmonisen äänimaiseman. Vastaavasti ”Erasure”- ja ”We Ride” -kappaleilla kuullaan taustalauluosuuksia, jotka raottavat Once Humanista uusia puolia.

Kokonaisuutena ”Scar Weaver” on helposti lähestyttävämpi kuin vaikkapa vuonna 2018 julkaistu ”Stage Of Evolution” -livealbumi. Ilmavuus, kappaleiden vaihtelevat piirteet samoin kuin Hartin monipuolisempi äänenkäyttö ovat saaneet aikaan myönteisiä muutoksia. Raskaamman ulosannin ystävät saattavat kuitenkin säikähtää, onko muutos tehty brutaalin ulosannin kustannuksella? Jossain määrin kyllä, mutta ei Once Human ole kadottanut aggressiivisuuttaan saati murskaavaa äänimaailmaansa. Se on vain kehittynyt entistä kiinnostavammaksi ja brutaalimmaksi. Muutos ei ole ollut lainkaan huono. ”Scar Weaver” -albumin jaksaa kuunnella helpommin kuin yhtyeen edeltäviä pitkäsoittoja, ja se innostaa kuuntelemaan Once Humania aiempaa paremmin.

https://www.facebook.com/oncehuman

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen