”Empire” albumin yllättävä rikkaus on sen kappaleiden monipuolisuus ja keskinäinen erilaisuus, kun ottaa huomioon myös edellisiin julkaisuihin nähden yhä enemmän lisääntynyt kosketinsoitin-soundien käyttö. Albumia voisi kutsua laajalti joka suuntaan ulottuvaksi kokonaisuudeksi, jolla eri kappaleissa on puutteitakin täydennetty monin eri maustein tai rakennettu sujuvasti uusien ja raikkaiden ideoiden varaan. ”Empire” on ehdottomasti niitä albumeita, joiden huonoimmat kappaleet ovat myös vain hyviä. Jonkin verran se henkii vielä 1980-luvun loppua ilmeeltään ja yleiseltä soundiltaan. Yhtye onnistui ”Empirella” kiteyttämään omat parhaat sen hetkiset puolensa, luoden massiivisen kokonaisuuden, jota täytyy kunniottaa ja jota voi lopulta todellakin ihailla, vaikka Queensrÿche ei täysin sitä omaa lempimusiikkia olisikaan.