”Aikaa ennen sinfonisuutta” – arviossa Therionin ”Beyond Sanctorumin” uudelleenjulkaisu

Ruotsalainen sinfonisen ja kulmikkaan monimuotoisen death metalin pioneereihin kuuluvan Therionin toisesta albumista ”Beyond Sanctorum” tehdään 30-vuotisjuhlansa kunniaksi remasteroitu ja bonusmateriaalilla höystetty uusiopainos. Alunperin RCA Recordsin metalijulkaisuihin keskittyneen alamerkin Active Recordsin julkaisema painos on myyty sikspäivää sitten loppuun.

Olosuhteiden pakosta trio-muotoisena noina aikoina operoinut Therion soittaa rönsyilevää vanhan liiton skandinavia-tyypin death metalia. Vuoden 1991 debyyttialbumin, ”Of Darkness…” ilmestymisen ajoista lähtien yhtyeen soundi on monipuolistunut ja laventunut perus-jyrkästä murinasahauksesta kulmikkaampaan, kokeilevampaan ja edelleen genrerajoja rikkovampaan ilmaisuun. Laulaja-kitaristi Christofer Johnsson, kitaristi Peter Hansson ja rumpali Oskar Forss olivat jääneet jäljelle yhtyeen runkomiehiksi debyyttialbumin jälkeen. Molemmat kitaristit soittivat levylle myös bassot, Hanssonin hoitaessa narulle myös kosketinosuudet. Vierailevana soolokitaristina albumin parilla biisillä soittaa lisäksi Magnus Eklöv.

Therionin varhaisen tuotannon tavaramerkki: kylmä, myrskyisä ja ennalta-arvaamaton metalivyörytys ei krumeluureja kaivannut. Sen vaikutekirjosta voi helposti poimia usean metallimusiikin alagenren yhtyeitä, kuten esimerkiksi Morbid Angel, Cynic, Celtic Frost, Voivod ja At The Gates. Runsaammin rönsyilevissä kappalerakenteissa ja riffien monimuotoisissa mutkissa yhtye on mielenkiintoisimmillaan. Thrashayksesta tuiman sahauksen kautta soljuvan jazz-soinnutteluun. Kyseessä on juuri se yhtyeen musiikillisista piirteissä, joka jo aikanaan yhtyeen erotti muista, länsinaapurimme keskilinjan death metal -komboista. Biisien lyyrinen anti polveilee avaruudellisen ja mystiikan, kosmisen kauhun, okkultismin ja henkisyyden eri teemojen käsittelyssä. Erityinen muutos tämä on verrattuna Therionin debyyttialbumin sosiopoliittisiin sanoituksiin.

Yhtyeen ainoa selkeä heikko lenkki albumilla on rumpuosasto. Rumpali Oskar Forssin huojuva soitto kyntää alati hänen henkilökohtaisen suorituskykynsä äärirajoilla. Tämä näyttäytyy etenkin ontuvana ja tökkivänä fillisoitantana. Soundipolitiikan suhteen, virvelin kaikua on lisäksi miksauksessa pirusti liikaa ja bassarit jytisevät kummallisen keskiäänivoittoisina.

”Beyond Sanctiumilta” on hankala nostaa esiin erityisiä kohokohtia, sillä kyseessä on tiiviiksi luotu, raaka ja nuoruudenpäivien kirkasotsaisuutta hehkuva kokonaisuus. Jos jotkut biisit, kuten videosingle ”Panthemonic Outbreak”, ”Cthulhu”, ”Symphony of The Dead” ”Illusions Of Life” sekä uusioversion bonusbiisinä kuultava, muuta materiaalia selkeästi suorempirakenteinen ”Tyrant Of The Damned” ansaitsevat ylösnoston. Mikään mestariteos albumi ei ole, mutta tänä ylituotetun ja -mietityn musiikin aikakautena se on vähintään kelvollinen ja osaltaan merkittäväkin maamerkki ruotsalaisen death metalin evoluutiossa, aikaa ennen genren läpensä kaupallistumista.