Aikaisempaa apaattisempi mutta myös monipuolisempi – arviossa Inadreamin ”Strange Words”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 26.10.2024

”Strange Words” on saksalaisen Inadreamin toinen pitkäsoitto. Yhtyeen debyyttialbumi julkaistiin aika lailla tarkalleen viisi vuotta sitten ja se herätti huomiota poikkeuksellisen pirteän post punk -soundinsa puolesta. Tuoreimmalla pitkäsoitolla pirtsakkuus on kuitenkin saanut antaa tilaa melankolisuudelle, joka on vallannut enemmän alaa.

Vuonna 2016 perustettu Inadream ei ole studioalbumien julkaisujen suhteen ahkerimmasta päästä, mutta saksalaisyhtyeen julkaissut ovat selvästi syntyneet ajatuksen kanssa. Molemmilta pitkäsoitolta löytyy kymmenen kappaletta joiden väliltä löytyy mukavasti sävyeroja. Molemmat albumit ovat syntyneet myös saman nelikon voimin: Bottke vastaa lauluosuuksista, kaksi Wüllneriä löytyy niin kitaran kuin basson varresta ja rumpujen takana istuu Bockermann.

Toisin kuin debyyttialbumilla, ”Strange Words” sisältää yhden lainakappaleen Joy Divisionilta. Inadream teki oman versionsa ”Dead Soulsista”, josta onkin muotoutunut pätevä teos saksalaisyhtyeen käsissä. Cover ei kuitenkaan ole niin järisyttävä että jäisi erityisesti mieleen, vaan esimerkiksi letkeä ”Two Of A Kind” tai reipasotteinen ”Horns And Halos” herättävät enemmän huomiota. Myös albumin lopusta löytyvä ”Listen!” saa heristämään korvia puhuttelevien sanoitustensa ansiosta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Inadreamin toinen pitkäsoitto poikkeaa jonkin verran debyyttialbumista, vaikka saksalaisyhtye ei ole tehnyt suuria muutoksia ulosantiinsa. Kuten edeltäjänsä, myös ”Strange Words” kellottaa reilun puolentunnin verran ja sisältää jopa esikoisalbumia enemmän variaatiota. Toinen pitkäsoitto on kuitenkin ulosanniltaan apaattisempaa ja vähemmän tarttuvaa, mikä ei tee siitä aivan yhtä innostavaa kuultavaa kuin edeltäjästään. Debyyttialbumilla kuultu energisyys puuttuu, eikä monipuolinen kappalelista pysty täysin sitä paikkaamaan. Kokonaisuus on silti tasaisen vahva ja toimiva.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy