Aikakauden päätös – Arvostelussa Harakiri for the Skyn ”Scorched Earth”

Itävaltalainen post-black metal -yhtye Harakiri for the Sky on päässyt urallaan jo kuudenteen täyspitkään julkaisuun. Suomessakin pariin otteeseen käynyt bändi on myös julkaissut pari ensimmäistä levyään uudelleen äänitettyinä versioina, mutta ne voinee jättää luvusta pois vaikka ihan kelvollisia julkaisuja ovatkin. Jos joku miettii, mitä ihmettä post-black metal tarkoittaa, niin kyseessä on black metalin verrattain uusi alagenre, johon on haettu isosti vaikutteita muista genreistä ja aihealueista tyypillisimmin post-rockista, progressiivisesta metallista ja jopa post-punkista. Efekteillä vuorattu paljon kaikua käyttävä shoegazemainen kitarasoundi, progressiiviset kappalerakenteet ja poikkeukselliset instrumentit ovat sille tuttuja elementtejä. Myös aihealueet ja teemat ovat lähteneet paikoin aikamoiselle laukalle perinteisemmistä kirkonpoltoista ja ikitalvista.

Harakiri for the Sky kertoo yhtyeen kantavaksi teemaksi elämän, rakkauden ja kuoleman. ”Scorched Earth” jatkaa musiikillisesti yhtyeelle tyypillistä keskitemmon rymistelyä, joka keskittyy erityisesti melodiseen lead-kitaraan ja vokalistille uniikkiin ulosantiin. Levy alkaa aivan helvetin kovalla ”Heal Mellä”, jolle on saatu vierailemaan myös depressive black metalin suurnimi Austere. Vaikka kappale kellottaakin melkein kahdeksan minuuttia, menee se ohi hujauksessa hienon draaman kaaren ja vahvojen eri temmossa kulkevien melodioiden johdosta. Kappaleella kerrotaan tarina epätoivosta, turhautumisesta ja luopumisesta ehkä levyn parhaiden riffien saattelemana. Mukaan saatu Deafheaven-viittauskaan ei jäänyt huomaamatta.

Vahvan alun jälkeen on havaittavissa pieni notkahdus huonompaan suuntaan. ”Keep Me Longing” ja ”Without You I’m Just a Sad Song” ovat pelin avaukseen verrattuna aika fillerimateriaalia. ”No Graves But the Sea” nousee hieman suvannosta, ja ”With Autumn I’ll Surrender” heittää suomalaiseen makuun pienehkön kierrepallon. Kyseinen kappale nimittäin alkaa introlla, joka voisi olla ihan hyvin Poets of the Fallin kirjoittama. Kappale rakennetaankin aika pitkälti alun melodiakulun varaan myös raskaampien osuuksien osalta ja saadaan aikaan yksi levyn parhaita kappaleita. Hauskana huomiona tulevat syksyn runoilijat useamminkin mieleen levyn kevyemmistä osuuksista.

Loppulevy jättääkin viimeistä kappaletta lukuun ottamatta samalla tavalla hieman tyhjän arvan käteen kuin alun jälkeiset pari biisiä. Moonsorrowin fanina pitkät biisit eivät haittaa lainkaan, mutta ”Scorched Earth” syyllistyy paikoin aikamoiseen tyhjäkäyntiin. Kappaleet pyörivät keskimäärin 8-10 minuutin paikkeilla. Läpikuuntelujen aikana herää moneen otteeseen tunne, että käynnissä olevaa kappaletta olisi helposti voitu tiivistää pari minuuttia, mistä ”I Was Just Another Promise You Couldn’t Keep” on malliesimerkki. Sitä voi antaa hieman anteeksi sen puolesta, että lyriikoiden osalta tarina saattaa hyvinkin kestää tuon ajan, mutta muu biisi joutuu venyttämään itseään sen ehdoilla. Lyriikat ovat olleet Harakirillä aina kipeän henkilökohtaista materiaalia, ja tälläkin kertaa sieluun sattuu Michael V. Wahntraum tekstiä lukiessa tietäen minkälaisten ongelmien kanssa hän on elämänsä aikana paininut.

Levyn päättävä Radiohead-cover ”Street Spirit (Fade Out)” jatkaa Harakirin loistavien coverien sarjaa. Saksalaisen Grozan kanssa tehty post-rockahtava versio on monessa mielessä upea veto levyn loppuun, ja se korostaa upeasti Harakirin kevyempää soundia. Kappale on myös mainio esimerkki yhtyeen ehkä suurimmasta vahvuudesta sekoittaa kevyttä ja raskasta tulkintaa keskenään todella vaivattoman kuuloisesti. Aiemmin mainittujen Poets of the Fall -vibojen lisäksi on kuultavissa selkeää rauhoittumista yhtyeen ensimmäisiin levyihin verrattuna. Se on edelleen pääosin ihan heviä, mutta nuoruuden raivo on vaihtumassa vanhuuden pessimismiin.

Hieman tosin tuntuu, että takapakkiakin on otettu. Aiemmin mainitun tyhjäkäynnin lisäksi vokaalit jakavat varmasti mielipiteitä. Aiempiin levyihin verrattuna Wahntraumin äänestä on kadonnut aika reippaasti säröä, ja valtaosa vokaaleista tulee eräänlaisella huutolaulannalla, jossa karheampaa rääkynää käytetään suht harvakseltaan tehokeinona säkeiden lopussa. Allekirjoittaneelle se ei toimi ollenkaan ja saa homman kuulostamaan paikoin todella monotoniselta varsinkin, kun laulannan rytmitys ja skaala eivät muutu paljon koko levyn aikana. Yksittäisiä kappaleita kuunnellessa se ei haittaa ihan niin paljoa, mutta päälle tunnin pituisen levyn kanssa mölisevämpi tyyli rupeaa puuduttamaan varsinkin useamman kuuntelukerran jälkeen. Pelastavana tekijänä kuullaan toki muutakin laulantaa, ja taustalauluja on käytetty genrelle poikkeuksellisen onnistuneesti.

Levyn kokonaiskeston mennessä yli tuntiin ei pieni trimmaus olisi haitannut. Sekään ei ole ihan kauhea rikos viimeisen biisin ollessa cover. Pakostakin tulee mieleen, että Harakirilla on pari kiveä kääntämättä, jos bassosta ja rummuista haluttaisiin jatkossa hakea lisää tehoja irti. Nyt basso on kadonnut taustalle, ja rummut vetävät aika perusvarman suorituksen. Jos esimerkiksi kattiloista saisi saman verran irti kuin Panopticonin Austin Lunn omalla projektillaan, olisi pitkissä biiseissä enemmän koukkuja, eikä lead-kitaran tarvitsisi olla niistä lähes yksinään vastuussa.

Pienestä kritiikistä huolimatta Harakiri for the Sky on löytänyt paikkansa post-black metalin suurnimien joukosta. ”Scorched Earth” on hyvää jatkoa ja iso pamaus alkaneelle levyvuodelle post-blackin saralla. Knoppitietona vanhemmat fanit saattavat huomata kansikuvasta, että metsäpaloa pakenevat elukat ovat kaikki viittauksia yhtyeen aiempiin levyihin. Saatekirjeessä ”Scorched Earthia” kuvataan tietynlaiseksi päätökseksi kaikille aiemmille albumeille ja sille, mitä Harakiri for the Sky on nyt ja on aiemmin ollut. Albumi tuskin tulee olemaan yhtyeelle mikään joutsenlaulu mitä nyt saatteen päättävästä to be continued… -maininnasta voi päätellä. Ja se on hyvä se.

Kappalelistaus:

1. Heal Me
2. Keep Me Longing
3. Without You I’m Just a Sad Song
4. No Graves But the Sea
5. With Autumn I’ll Surrender
6. I Was Just Another Promise You Couldn’t Keep
7. Too Late for Goodbyes
8. Street Spirit (Fade Out)