Aikamatka halki 1200-luvun Baltian taistelukenttien – arviossa Romuvosin ”The Baltic Crusade”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 17.10.2020

Liettualainen folk metal -yhtye Romuvos liputtaa sotaisten ja veristen sotalaulujen puolesta. Toisin kuin Sabaton, joka antaa kappaleillensa ponttaa jyhkeän power metal -soundinsa turvin, turvautuu Romuvos pelkistetympään tulkintaan. Liettualaisyhtyeen kolmas albumi ei myöskään käsittele modernin ajan taisteluja vaan sijoittuu 1200-luvulle, jonka keskiössä ovat ristiretkeilijöiden ja pakanakansojen väliset selkkaukset.

Romuvos käsittää kaikkiaan viisi muusikkoa, joista merkittävimmässä osassa yhtyeen ainutlaatuisen äänimaiseman kannalta ovat vokalisti-kitaristi-kosketinsoittaja Velnias sekä Blackbard-niminen henkilö. Mystisenoloinen Blackbard taitaa niin kitaran, harpun, munniharpun, huilun kuin perkussioiden käsittelyn. Kyseiselle muusikolle lankeaa suurin vastuu tuoda Romuvosin soundiin kansanperinteikkään musiikin vivahteet, mutta hän hoitaa pestinsä hyvin. Myös muut jäsenet ansaitsevat kiitoksensa, sillä hekin ovat tärkeässä osassa luodessaan Romuvosin ilmavaa ja maalailevaa äänimaisemaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Liettualaisyhtyeen vahvuudeksi lukeutuu ehdottomasti kompetenssi luoda tunnelmallista ja puhuttelevaa musiikkia. Velniaksen pehmeä äänenkäyttö sointuu hyvin osaksi melodioita ja harmonioita. Sanoitusten suhteen ”The Baltic Crusade” ei yllä niin korkeatasoiseksi kuin sen olisi suonut. Historiasta, erityisesti keskiaikaisesta sotahistoriasta, kiinnostuneena sain pettyä sanoitusten suhteen. Lyriikat ovat yllättävän homogeenisiä keskenään ja keskittyvät toistamaan samaa kaavaa, jossa paikalliset asukkaat onnistuvat kukistamaan tunkeutujat. Tosin muutama poikkeuskin on: nimikkokappaleen sanoitukset ovat kryptiset mutta vaikuttavat käsittelevän löyhästi taistelua ja ruusuja. ”Pukarwis 1261” on osittain kirjoitettu yhtyeen äidinkielellä, joten sen sanoma ei täysin välity samalla lailla kuin muilla kappaleilla. Kappaleen loppupuoli on tosin englanniksi ja toistaa samaa kaavaa ristiretkeläisten nujertamisesta. Suurin ongelma on kuitenkin se, että taisteluihin liittyvät herkulliset yksityiskohdat loistavat poissaolollaan.

Toki voi olla, että vuosien 1230–1280 taisteluista löytyy vähän tallennettua, kirjallista perimätietoa, mutta silti sanoituksiin olisi voinut yrittää löytää erilaisia aspekteja. Esimerkiksi niin, että niihin olisi sisällytetty fiktiivisten hahmojen henkilötarinoita. Se olisi ollut mielenkiintoisempaa kuultavaa kuin se, kuinka alkuperäiskansat taistelevat ristiretkeläisiä vastaan taistelusta toiseen. Romuvosin onneksi kolmas pitkäsoitto ei rakennu pelkästään lyriikoidensa varaan eikä kaadu niihin. Hienot sävellykset ja Velniaksen tulkinta tekevät ”The Baltic Crusadesta” sellaisen kuin se on, eli mukaansa tempaavan kokonaisuuden, joka kuljettaa kuuntelijan taistelutantereelta toiselle.