Aikamatkailua, progeilua ja grungea – tahdit antaa Blind Hen kappaleellaan ”Life”
BLIND HEN -yhtyeen pari vuotta sitten alkanut matka on nyt tullut siihen pisteeseen, että ensimmäinen EP, ”Life”, on saatu uunista ulos muutaman sinkun ja videon jälkeen.
Mainos päättyy
Ja mistä tässä on nyt sitten kyse? Sehän selviää, kun laittaa musiikin pauhaamaan ja muistaa, että se, mitä tuleman pitää, ei tosiaan ole nuoruuden vimmalla faijan autotallissa tehtyä kikkailua vaan kokemuksella ja ammattitaidolla rakennettua tunnelmointia. Onhan herroilla jo kuitenkin omat tarinansa muisteltavinaan muun muassa bändeistä nimeltä Embassy of Silence ja Amberian Dawn.
Kun avausraita ”As a Monster” rakentaa itsensä täyteen loistoonsa, tulee väistämättä mieleen, että ”Näitä eri elementtejä on kyllä kuultu aiemmin, mutta ei sentään tiivistettynä samaan kappaleeseen. Ei ainakaan kovin usein.” Siitä pisteet kotiin, sillä persoonallinen ilmaisu on iskenut tähän ukkoon aina kovempaa kuin liukuhihnalta ulos tulevat kopion kopiot.
”Titanic”… No johan pomppasi! Psykedeeliset värikuviot alkavat saman tien vilistää silmissä. Lähdetään ikään kuin pikkuisen fiilistelemääan ja nautiskelemaan aikamatkalle yli 40 vuoden taakse kohtuu sekopäisen jammailun tahdissa. Mutta yllätys sieltä sitten tuleekin, sillä tämän vastapainoksi on lisätty pikku suvanto ja hyvin tarkkaan mietittyä ja harjoiteltua soittamista. Kellontarkat ajoitukset rytmeissä ja tunnelmassa saavat miettimään, pomppisiko ympäriinsä päättömänä kanana, vai keskittyisikö vain kuuntelemaan.
Mainos päättyy
”The Maze” palauttaa takaisin sohvan perukoille keskittymään pelkästään siihen kuuntelemiseen. Toki ajatukset saavat vallan, kun pystyy suorastaan myötäelämään sen tietynlaisen tuskan ja epätoivon, mitä kappaleesta välittyy. Kun sanoitukset menevät ”ohi”, jää omalle tulkinnalle tietenkin kovin paljon liikkumatilaa, ja pessimistinen luonne käyttää sitä tilaa vääjäämättä hyväkseen.
Viimeisenä tarjoiltu ”Catch” on oivallinen lopetus. Edelliseen kappaleeseen verrattuna kokonaiskuva on kuitenkin reilusti positiivisempi. Tuntuu, että toivoa on vielä jäljellä, ja tulevaisuus näyttäytyy avoimena. Tällaisia kappaleita kuunnellessa kiroilee hiljaa mielessään, kun ei pysty keskittymään pelkästään siihen, mitä sanotaan ja kerrotaan, vaan musiikki ympärillä vie vallan. Hieno lopetus kuitenkin.
Yhteenvetona tästä levystä on todettava, että se tarjosi todella mielenkiintoisen ja mukaansatempaavan aikamatkan. Vaikutteita levyyn on napattu sieltä sun täältä aina 1970-luvulta tähän päivään. Levy ei kokonaisuutena ole todellakaan mitään päättömänä kanana ympäriinsä sinkoilemista vaan selkeästi harkittua tekemistä. Levyltä paistaa hyvin helposti läpi se, että neljä ammattilaista omine persoonineen ja mieltymyksineen pystyvät hyvinkin yhtenäiseen työskentelyyn. Levy on suunnattu ehdottomasti kaikille heille, jotka uskaltavat tunnustaa olevansa progressiivisen, persoonallisen ja reilusti genre-rajoja puhkovan musiikin ystäviä. Suoraviivaisen ja selkeän raivoamisen ystävät voivat puolestaan hieman nieleskellä mutta ehdotankin: ”Heittäkää mustat vaatteet, kettingit, maiharit jne. hetkeksi narikkaan ja kokeilkaa tätä levyä. Voitte yllättyä”. Jään itse ainakin kiinnostuneena odottamaan lisää. Nyt tuntui siltä, että levy loppui vähän kesken.
Mainos päättyy
8/10
Kappalelista
As a Monster
Titanic
The Maze
Catch
Blind Hen
Teppo Tirkkonen / laulu
Tero Kalliomäki / kitara
Antti Valkama / basso
Joonas Pykälä-aho / rummut
