Airi’sin debyyttialbumi “Kind Little One” sisältää hyväntuulista indie rockia, jossa ylä- ja alamäet ovat vain osa elämää
Airi’s on Espoosta ponnistava indie rockia veivaava yhtye, joka on perustettu vuonna 2019. Yhtye kertoo musiikkinsa sisältävän sävyjä ysärirockista, progesta ja big band -sovituksista. Kun ysärirock ja big band mainitaan samassa yhteydessä, niin se ei voi olla huono!
Vaikka “Kind Little One” onkin yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto, on maailma saanut maistiaisia jo singlejulkaisujen muodossa. Niistä “The Sky” on pärjännyt ulkomailla asti. Bändille suuren suuri hatunnosto siitä, että se järjestää 17. joulukuuta Espoon Kannusalissa hyväntekeväisyyskeikan, jonka tuotto lahjoitetaan mielenterveystyöhön. Mutta nyt albumin pariin.
“We Stole The Moonin” rauhallinen kitaraintro johdattaa kuuntelijan “Kind Little Onen” pariin. Sama lungi tunnelma jatkuukin läpi koko kappaleen. Jo ensimmäisellä raidalla ysärirock tulee vahvasti esiin pieninä Oasis-paloina. Noin kappaleen puolessa välissä kohdataan kuitenkin kompastuskivi, kun kappale alkaa puuduttaa toistaen samaa kaavaa. Onneksi se on vain väliaikaista, sillä ennen viimeistä kertsiä kuuntelijan mielenkiinto napataan kunniakkaasti takaisin, kun Airi’s iskee kaikkensa kuuntelijan nenän eteen. Erittäin vahva aloitus debyytille.
Mainos päättyy
Seuraavana kuullaan “Earthquake”, jossa tulee esiin enemmän yhtyeen indie-puoli. Koskettimien ja kitaran yhteistyö nousi esiin jo “We Stole The Moonissa”, mutta etenkin “Earthquakessa” kombolla on merkittävä rooli, ja se on selkeästi oleellinen osa Airi’sin soundia. Hyvän mielen rockia edustava “Headlights” tuo peliin puolestaan enemmän kitaroiden säröä. Valitettavasti “Headlightsissa” on hieman sama haaste kuin avausraidalla: kappale alkaa jossain kohtaa tylsistyttää. Loppua kohden koukataan taas kuitenkin kuuntelijan mielenkiinto takaisin. Tarttuvuuden ja hyvän mielen vuoksi “Headlights” on ehdottomasti yksi albumin timanteista.
Raidalla neljä oleva “Lonely Cloud” tarjoaa tanssivibat iskemällä bossanovat pöytään. Tanssilattiaa ei aleta kuitenkaan kuluttaa liikaa, vaan samainen läpi albumin kulkenut hyväntuulinen rock-meininki jatkuu myös tämän kappaleen kohdalla. Sen sijaan “Leaves Of Fallin” melodioista paistaa läpi melankolisuus, vaikka tunnelma pidetäänkin kevyenä. Sama melankolisuus jatkuu myös “Blood On My Hands” -kappaleessa, joka alkaa aina niin ihanalla akustisella kitaralla. En ole varma, toimiiko kappale omana itsenäisenä kappaleena, mutta se sopii osaksi tätä albumikokonaisuutta. Hieman keskinkertaisesta rungostaan huolimatta “Blood On My Hands” viimeistellään tyylikkäästi.
Raidalla seitsemän on “Remain Red”, joka jatkaa vahvasti muiden “Kind Little Onen” kappaleiden jalanjäljillä tarjoten indie rockia parhaimmillaan. Raidalla kahdeksan olevassa “Wranglingissa” palataan jälleen melankolisuuden pariin, josta saatiin maistiaisia jo “Leaves Of Fallissa”. Akustisella kitaralla käynnistyvä kappale voimistuu upeasti kappaleen edetessä.
”Kind Little One” muuttuu selkeästi melankolisemmaksi albumin loppua kohden. Vaikka “Wranglingissa” on jo havaittavissa surumielisyyttä, vie albumin viimeinen kappale “Breathing” sen vieläkin pidemmälle. Vihdoin ja viimein löytyy myös hieman “progeiluakin”, jonka olisi aivan hyvin voinut jättää pois. “Breathingiä” on myös pitkitetty hitusen liikaa, mikä liiallisen “progekikkailun” ohella luo albumin lopetuksesta varsin mitäänsanomattoman. Kokonaisuutena “Kind Little One” on kelpo debyytti, jonka soitosta paistaa bändin jäsenten välinen kemia. Airi’s kuvailee “Kind Little Onen” teemaa eräänlaisena kasvutarinana, ja se käykin ilmi albumilta. Kepeästi alkava albumi sisältää ylä- ja alamäkiä päättyen melankoliseen loppuun. Mitään maailmaa mullistavaa “Kind Little One” ei sisällä, mutta indie rockin ystävät ovat siitä varmasti innoissaan.
Kappalelista:
- We Stole The Moon
- Earthquake
- Headlights
- Lonely Cloud
- Leaves of Fall
- Blood on My Hands
- Remain Red
- Wrangling
- Breathing
Kirjoittanut: Tia Salmela