”Aitous, ystävyys sekä seikkailu” – haastattelussa syksyllä esikoisalbuminsa julkaissut Rasvamaksa

Punk-yhtye Rasvamaksa julkaisi debyyttialbuminsa ”Muutakin kuin muisto” viime lokakuussa. Kaaoszine vietti rattoisan tuokion bändin toisen laulajan Pietun sekä kitaristien Lassen ja Sasun kanssa. Haastattelussa käytiin läpi mm. bändin ja sen nimen syntytarinaa, vaikutteita, tulevaisuuden suunnitelmia sekä paljon muuta. Jos bändin esikoislevy on mennyt sinulta ohi, pääset lukemaan arvioni tästä linkistä.

Moikka ja tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun! Lähdetään liikkeelle ihan alusta, eli olenko ymmärtänyt oikein, että Rasvamaksa on perustettu vuonna 2019?

Sasu: Pitää paikkansa, eli nyt tammikuussa tulee viisi vuotta täyteen.

Onko teillä ollut koko ajan sama kokoonpano, vai onko siinä tapahtunut muutoksia?

Pietu: Meillä on bändissä vaihtunut basisti. Tommi Ahonen oli perustajabasisti, mutta hän siirtyi bändihommista muihin hommiin. Sasu ja Lasse, muistatteko tarkemmin, milloin Joel liittyi mukaan?

Sasu: Muistelen, että Joel on tullut mukaan vuonna 2020. Lasse pystyy kertomaan tarkemmin tämän viestikeskustelun, eli kauanko meni, että meillä oli uusi basisti.

Lasse: Olisikohan siinä mennyt minuutti? Hän oli vähän niin kuin valmiiksi mietittynä. Kysyimme varovasti, että kiinnostaako liittyä mukaan, ja saman tien tuli myöntävä vastaus. Joel oli jo nähnyt meitä keikoilla ja muutenkin kaveriporukassa, joten sitä myöten päätös oli helppo.

Sasu: Joel onkin sanonut useamman kerran, että hän on ainut Rasvamaksasta, joka on nähnyt meidät livenä! Hän on siis saanut olla molemmilla puolilla lavaa, sekä yleisössä että soittamassa.

Mistä teillä lähti alun perin liikkeelle idea perustaa bändi?

Pietu: Tiedät varmaan tilanteen elokuvista, kun sanotaan että jotain tapahtuu. Kun sama sattuu oikeassa elämässä, niin se on aika ihmeellistä, että näin käy. Tulee siis jotain, joka pysäyttää, ja eletty elämä vilisee nauhana silmien edessä. Rasvamaksan perustajajäsen eli toinen laulajamme Anssi sai sairauskohtauksen ja hänet kiidätettiin sairaalaan tsekattavaksi. Kaikki oli kunnossa, mutta hän ehti tilanteen aikana miettiä, mitä kaikkea on elämänsä aikana ennättänyt jo tehdä ja mitä vielä on tekemättä. Tilanne eteni siis niin, että kun hän toipui ja palasi kotiin, tuli kaverichatiin viesti, että hän perustaa bändin – kuka on mukana? Tämän jälkeen ei mennyt edes kolmea minuuttia, kun Rasvamaksa oli koottuna.

Sasu: Anssi oli pohtinut ennen viestin lähettämistä, että laitanko tätä viestiä vai en. Tarkistin myöhemmin aikajanaa viestiketjusta: siitä hetkestä, kun Anssi laittoi viestin bändin perustamisesta, kului vain neljä tuntia siihen, että oli kaikki jutut bändikämppää myöten selvillä. Pari minuuttia siis meni siihen, että oli bändi koossa, ja kaiken muun miettimiseen neljä tuntia.

Pietu: Tietyllä tavalla voi sanoa, että Rasvamaksa jo odotti meitä ja meissä, ennen kuin me itse edes tiesimme siitä mitään.

Sasu ja Lasse: Kyllä.

Nopeaa ja voisiko kuvailla jopa, että dramaattista toimintaa! Hyvä, että olette kaikki kunnossa ja hengissä.

Pietu: Kuvailet tässä juuri itse asiassa Rasvamaksan keikkaa! Kukaan ei oikein tiedä mitä tapahtuu, on vaan dramaattinen meininki sekä rytinää – hyvä että hengissä selvitään.

Sasu: Viisi vuotta on tuolla teemalla menty.

Rasvamaksa on mieleen painuva nimi ja sen varmasti muistaa, kun kerran kuulee. Mistä bändin nimi juontaa juurensa?

Sasu: Jos ei kaikkea kuitenkaan kerrota julki Kaaoszinen lukijoille, niin kerrotaan vain, että tämäkin liittyy Anssin vuoden 2018 joulun seikkailuihin. Itse asiassa juuri pari päivää sitten kerroin eräälle ventovieraalle miehelle bändistämme, ja hän ihmetteli, että miten hemmetissä tuon nimistä bändiä ei ole jo aikaisemmin ollut? Tuohan on ns. low-hanging fruit punk-skenessä! Myöskään sosiaalisessa mediassa ei ollut aikaisemmin profiilia nimellä Rasvamaksa ja lisäksi meiltä löytyy myös Rasvamaksa.com nettiosoite. Odotamme siis, että tuleeko THL kohta ostamaan osoitetta meiltä.

Pietu: Se on oikeasti meidän suunnitelmamme, ei se, että tehdään pari kultalevyä ja viedään vuoden rock-albumin palkinto, vaan se että THL ostaa meiltä tuon osoitteen ja lähdetään niillä rahoilla etelään! Mutta kuten Sasu sanoi, nimi Rasvamaksa tulee siis varsin ikävästä sairauskokemuksesta, joka päättyi hyvin, mutta selkeästi jotain jäi hampaankoloon. Ja onhan se nyt sillä tavalla kaunista, että joka neljännellä suomalaisella on meidät sisällänsä. Kuinka moni muu bändi voi sanoa noin?

Sasu: Jos vuodessa tulee joka toinen kuukausi tai joka kuukausi iltapäivälehteen rasvamaksaa käsittelevä juttu, niin saamme kuulla aika useasti, että olemme päässeet lehteen. Se on oikeasti siis ihan käsittämätöntä, että kukaan ei ole tarttunut tähän nimeen aikaisemmin.

Teiltä tuli lokakuussa debyyttialbumi ”Muutakin kuin muisto”. Mitä haluaisitte kertoa esimerkiksi levyntekoprosessista?

Lasse: Levyhän tehtiin kokonaan itse omassa treenikämppästudiossa. Olemme alusta saakka tehneet kaikki biisit itse, mutta myös koko äänitysprosessi tehtiin itse. Eli itse äänitin ja miksasin, masterointi tehtiin Jenkeissä Spectre Studiosin Troy Glessnerin toimesta. Vinyylin masterointi on puolestaan minun omaa käsialaani. Kaiken kaikkiaan levyn teko oli pitkä prosessi, useita kuukausia ja satoja tunteja töitä. Joitakin asioita tuli opeteltua matkan varrella, mutta nyt voi ylpeänä katsoa valmista lopputulosta. Innolla odotamme seuraavan levyn tekemistä – siinä on levy-yhtiöllä jo paineita, että saadaan yhtä hyvä levy ulos!

Pietu: Tai sitten teemme seuraavaksi kokeilevan teknoiskelmälevyn. Korostan vielä sitä, että Lasse oli tosiaan korvaamattomassa roolissa, kun lähdettiin debyyttialbumia tekemään. Kun itse tehdään, niin se on kuitenkin pitempi prosessi ja tuntuu ettei valmista tule ikinä. Muistan yhden sellaisen hetken, kun levylle päätynyttä biisiä ”Kuole sika” oli työstetty todella pitkään ja viimein löydetty Rasvamaksan oma soundi, niin se tiedosto hävisi! Muistatko vielä Lasse niitä tunteita?

Lasse: Muistan – en halua miettiä. Ne olivat ikäviä tunteita, mutta siitäkin selvittiin. Onneksi oli muistissa se, mitä oli siihen mennessä tehty.

Sasu: Juuri tuo mitä Pietu jo sanoikin Lassen duunista – ihan korvaamatonta työtä. Meillä oli jo aikaisempien sinkkujen ja EP:n myötä tullut mielikuva, mille me bändinä halutaan kuulostaa. Joten näin ollen pitkäsoiton tekoa ei voinut kovin kauaksi ulkoistaa. Sekä tottakai haluttiin käyttää mahdollisuus työstää levyä Lassen johdolla sellaiseksi kuin itse haluttiin. Albumiin käytettiin satoja tunteja työtä, ja jotkut tunnit olisi varmasti voinut jättää poiskin, mutta kaikki se työmäärä sitten hioi albumista sen mikä se on. Olemme todella tyytyväisiä siihen, mille lopputulos kuulostaa.

Halusimme siis, että levy kuulostaa meidän mielestämme hyvälle ja sitä jaksaa kuunnella kerta toisensa jälkeen. Tämän tyyppinen musa ei ehkä suoratoistopalveluissa ole parasta mahdollista. Livenä se tietysti toimii, ja me halusimme saada tietynlainen soundi mukaan levylle. Eli siis sellainen orgaaninen, päälle puskeva soundi, josta yleisö on meille keikan jälkeen puhunut. Tälle levylle saatiin siis kavennettu sitä väliä, mille kuulostamme levyltä vs. keikoilla. Tietenkin sitä rajaa on luonnollisesti edelleen, ja tämän tyyppinen musa vaan kuulostaa paremmalle livenä.

Pietu: Tämä projekti antoi meille myös sen, että meidän tietty tyylimme tehdä biisejä syntyi tämän levynteon aikana. Se ei ole missään vaiheessa pysähtynyt, vaan kun tämän levyn teko oli loppusuoralla, niin me teimme jo silloin tulevia biisejä. Uusia kappaleita on jo nyt kymmenkunta valmiina, ja niitä on kiva lähteä kokeilemaan pikku hiljaa livenä. Projekti oli siis tietyllä tavalla enemmän kuin levyn tekoa, se oli osaltaan myös Rasvamaksan tyylin löytämistä. Tästä tulee myös sanonta: uudet biisiaihiot täytyy päästä marinoimaan rasvassa. Sillä tarkoitetaan siis sitä, miten jostakin biisistä tulee meidän kuuloisemme.

Sasu: Eli jos joku on tehnyt jonkin biisin kotona, niin vedetään se vielä rasvakeittimen läpi ja katsotaan mitä siitä tulee. Rasvakeitin siis tässä tapauksessa tarkoittaa studio-treeniympäristöä, jossa saadaan porukalla niin sanotusti myllyttää ideaa eteenpäin.

Teillä siis osallistuu koko bändi biisien tekemiseen?

Lasse: Sasu ja minä tehdään enimmäkseen sävellystyö, ja Pietu puolestaan Anssin kanssa biisien sanoitukset. Sovitukseen osallistuu puolestaan enemmän tai vähemmän kaikki meistä, viimeistään treenikämpällä. Joitakin poikkeuksia on, mutta niihin ovat omalta osaltaan vaikuttaneet myös aikataulujen yhteensovittaminen. Jatkossakin mennään varmaan hyvin pitkälle samalla mallilla, mutta toki pieniä nyansseja voidaan hioa yhdessä.

Sasu: Vaikka me Lassen kanssa myllytetään biisejä yhdessä, niin silti siinä on takana aina ajatus, että yksikään meistä ei joudu väkisin soittamaan kappaletta livenä. Vaan jokaisella on se oma kiinnikkeensä, mikä takia kappale on löytänyt tiensä keikkasettiin tai jopa levylle. Kyllä me aika paljon painotetaan sitä, että lavalla kaikilla pitää olla kivaa ja yhdessä pitää pystyä nauttimaan siitä, mitä me teemme. Vaikka me Lassen kanssa tehdään sävellykset ja Anssi + Pietu hoitaa sanoituspuolen, niin loppujen lopuksi sanoitukset ei koskaan pölähdä, jos biisi ei ole pölähtänyt ja toisin päin. Ja kaiken tämän keskellä kuitenkin jokainen bändin jäsen antaa sen oman panoksensa, että entä jos me teemmekin näin. Se on nimenomaan sitä rasvakeitinvaihetta sitten.

Pietu: Luulen että siinä keittimessä on aika mielenkiintoinen combo se, että me jokainen tullaan kuitenkin aika erilaisista musiikillisista perinteistä. Tarkoitan sillä siis sitä, että minkälaista musiikkia me on aikaisemmin soitettu tai kulutettu. Se varmasti näkyy aika lailla tällä levyllä – sekä meidän livemeiningissämme, että siinä biisien tuotannossa. Joku meistä kuuntelee aika raskastakin musiikkia, kun taas joku toinen rentoa reggaeta, sekä toki kaikkea tältä väliltä. Eli rasvakeittimen voima tulee meidän kaikkien bändin jäsenten erilaisuudesta.

Sasu: Ja viimeinen validointi tulee meidän basistimme Jollen puolelta. Hän saattaa sanoa, että jätkät, tässä on meidän paras biisi, ja yleensä siinä vaiheessa ei olla enää kaukana tästä totuudesta. Hän on rauhallinen luonne, joka ei välttämättä aina paljoa sano, mutta silloin kun sanoo niin se painaa kokonaisuudessa aika paljon. Hän antaa siis viimeisen hyväksynnän, ja sitä on viime aikoina tullut aika paljon – se kertoo jo omaa kieltään tulevasta materiaalista.

Tässä tulikin jo vähän aasinsiltaa seuraavaan kysymykseen, eli mitä suosikkeja omasta levyhyllystä löytyy tai mistä tulee vaikutteita?

Lasse: Tykkään kuunnella 70-luvun rokkia ja sitä löytyy vinyylihyllystä. Kuuntelen toki myös uudempaa musiikkia, esimerkiksi Gojiraa ja Wolfmotheria löytyy hyllystä. Vanhempaa rokkia kuten Led Zeppeliniä tulee myös kuunneltua. Sitten muista lähteistä tulee kuunneltua metalcorea, punkia, hardcorea tosi paljon. Kuuntelen toki myös poppia ja kantria.

Sasu: Mulla on aika samanlainen kattaus, siis siinä mitä kaikkea kuuntelen. Michael Jacksonin ”Thriller” -albumi on ollut hyllyssä varmaan jo 30 vuotta. Tanssimusiikkia tulee kuunneltua myös ja jälkikasvun myötä on kuunneltu niin paljon suomiräppiä, että se on ihan käsittämätöntä. Mutta jos pitää valita joitain sellaisia, jotka toimivat kiinnikkeenä tähän mitä teen, niin voisin sanoa Offspringin, Kornin ja hardcorepunkin puolelta Comeback Kidin. Suomi-skenen puolesta pitää nostaa esille ehdottomasti riihimäkeläinen Endstand, jonka keikoilla tuli aikoinaan käytyä paljon.

Pietu: Itse kiinnitän aika paljon sanoituksiin huomiota. Neil Youngit ja Bob Dylanit on tullut siis sahattua aika tarkkaan. Suomenkielisistä löytyy suosikkeja niin rapin kuin popin/rockin, jopa iskelmän puolelta. Pyrin kuuntelemaan paljon sitä tekstiä itsessänsä, eli juuri sanojen käyttöä. Voisin luonnehtia itseäni musiikilliseksi moniottelijaksi, eli sillä genrellä ei niinkään ole merkitystä, kunhan teksti toimii. Kaikki me ollaan jollain tavalla musiikin suurkuluttajia, eli se on enemmänkin elämäntapa, että se musiikki soi ja sitä kuunnellaan. Tapa tulee myös siirrettyä eteenpäin jälkipolville ja niin sen kuuluukin mennä.

Äsken olikin puhetta, että uutta musiikkia ja uusia biisejä on tulossa. Oletteko niitä jo ehtineet keikoilla kokeilemaan?

Kaikki: Ei olla vielä.

Pietu: Se on oikeastaan vähän sääli, koska siellä piipussa on aika hyvää tavaraa! Tämä on muuten aika helvetin klisee: bändi, joka suunnittelee uuden musiikin julkaisemista, sanoo että on tulossa tosi kovaa kamaa.

Sasu: Pysykää kuulolla!

Pietu: Sanotaan, että on tulossa sellaista musiikkia, mistä itse on innoissaan. Tietyllä tavalla voi sanoa, että löydetään itsessämme uutta tasoa näiden uusien biisien myötä. On entistä enemmän selkeämpää, mitä mausteita lisää ja mitä taas ei. Sitten kun fokus on selkeämpi, niin musiikin kanssa pystyy jopa leikittelemään aika paljon – tarinoilla ja näkökulmilla. Biisinkirjoittajan ja tarinankertojan näkökulmasta ajattelen, että viimeisen vuoden aikana on syntynyt todella paljon biisiaihioita herkullisten tarinoiden ja sattumien kautta. Tavallaan ne biisit odottavat itsessään ennen kuin me tiedämme, että ne ovat tulossa.

Osaatteko jo arvioida, milloin saadaan uutta musiikkia ihan albumille saakka?

Sasu: Tästä en kyllä vielä tällä hetkellä osaa sanoa, vaan täytyisi kysyä ihan tuolta levy-yhtiön puolelta. Kevään keikoilla kuullaan kyllä uutta materiaalia ihan varmasti! Tavoite on saada jotain todella valmista vuoden 2024 aikana. Tällä hetkellä olemme siis todella innoissamme, että pääsemme seuraavalla levyllä tekemään yhteistyötä Love Is Punk Recordsin kanssa. Kuten sanottua, teimme tämän edellisen levyn kokonaan omin voimin ja saimme levytyssopimuksen, mutta absoluuttinen yhteistyö ulkopuolisten toimijoiden kanssa uuden levyn tiimoilta on vielä aloittamatta. Kaikkien sormet siis syyhyävät, että päästään aloittamaan hommat yhteisellä porukalla ja päästään tuottamaan uutta rasvaa.

Pietu: Ehkä se on toisaalta meidän tapamme, että tuodaan sitä uutta materiaalia ensiksi sinne livekeikoille.  Arvostetaan valtavan paljon meidän yleisöämme, jotka tulevat katsomaan meitä keikoille ja haluamme panostaa live-esiintymiseen. Annamme siis lahjana ensikuuntelun liveyleisölle, vaikka sinkun viralliseen julkaisuun olisi vielä vaikka vuosi aikaa. Esimerkiksi ”Kuole sika” soi vuoden ajan Rasvamaksan keikoilla, ennen kuin se julkaistiin sinkkuna. Kyseinen biisi herätti paljon mielenkiintoa ja kysymyksiä, ja näin ollen kävi pian selväksi, että se voisi olla myös pitkäsoiton ensimmäinen raita. ”Aja aja” pyöri taas puolestaan pari vuotta, ennen kuin se julkaistiin. Toisaalta se on myös tietyllä tavalla yhteistyötä meidän kuuntelijoiden kanssa myös, että kun tuodaan uusia biisejä keikoille, niin me annamme arvon sille porukalle, jotka riehuvat keikoilla mukana. Eli jos yleisö heittää paitaa pois päältä ja hyppää lavalle riehumaan, niin se on merkki myös meille, että muutkin kuulevat siinä biisissä saman minkä mekin.

Sasu: Kyseessä on vähän niin kuin testilabra, eli jos meidän mielestämme omalla kuuden hengen porukalla jokin kuulostaa hyvälle, niin me testaamme sitä liveyleisöllä. Mieluummin useamman kerran, ja se sitten jää rosteriin, jos on jäädäkseen.  On paljon biisejä, jotka on käyneet rosterissa ja jääneet sitten pois.

Lasse: Tuohon voisi sanoa lisätä, että ei tarvitse kahta vuotta odottaa uutta musaa, eli tahti nopeutuu koko ajan. Mutta tuohon, että milloin tulee uutta sinkkua tai uutta albumia – siihen emme uskalla sanoa vielä mitään.

Sasu: Ehkä meidän näkökulmastamme on isoin juttu, että me ehdimme tehdä tämä esikoislevyn, ja levytyssopimuksen myötä meillä on vielä lisää porukkaa nyt meidän ympärillämme. Eli tässä vapautuu aikaa siihen, että me on nyt tehty tämä prosessi kerran omalla porukalla kunnolla. Nyt voidaan siis nauttia siitä seuraavaksi, että mennään samaan putkeen uudelleen ja meillä on nyt enemmän osaamista meidän lisäksemme.

Jos olen ymmärtänyt oikein, niin biisien aiheet tulee hyvin pitkälle joko teidän omista tai lähipiirin kokemuksista?

Kaikki: Kyllä.

Pietu: Ajattelen itse hyvin pitkälle niin, että elämä tapahtuu yhteydessä muihin ja silloin se on kaikkein kauneimmillaan. Kaikki biisit ovat osia tarinoista, jotka kulkevat tästä läheltä. Osa tarinoista tulee bändin jäsenistä ja heidän elämästään, osa taas tästä läheltä. Osalle tarinoista on yhdessä naurettu, osassa on taas tuettu ystävää. Kaikki sanoitukset on kuitenkin käyneet rasvakeittimen läpi, eli sieltä ei siis tunnista kenestä on kysymys. Mutta niitä biisejä ei olisi ilman elettyä elämää, mitä läheisessä ystävä- tai kaveripiirissä on. Ja toki on aina kysytty lupa siltä tarinan kohteelta, että saanko kertoa tämän anonyyminä eteenpäin. Mutta lukuun ottamatta minua tai Anssia, muut bändin jäsenetkään eivät tiedä, kenen tarinaa biisissä kerrotaan eteenpäin.

Mikä onkaan nimeltään se aasialainen tekniikka, jossa posliinit hajotetaan ja ne rakennetaan kullasta uudelleen? Näissä tarinoissa on vähän samanlainen juttu. Ajattelen, että on tavallaan sairastuttu sellaiseen ilmiöön, että kaiken pitäisi olla aina hirmu täydellistä. Voi myös kritisoida sitä, että miten kuusi tällaista tavallista tyyppiä voi soittaa punkia, että missä se meidän anarkiamme oikein on. Eikö se kuitenkin tietyllä tavalla liity aitouteen, ja sitä näkee nykyään aika vähän. Ajattelen siis, että kun ihminen päästää siitä täydellisyydestä vähän irti ja tulee niitä säröjä, niin ihminen on kauneimmillaan. Elämän kauneus on siis hauraissa ja herkissä ihmisissä sekä tarinoissa.

Koetamme siis Anssin kanssa tallentaa elämää entisajan valokuvaajan tavoin, eli elämä on siinä hetkessä kaikessa aitoudessaan ja sävyissään. Esimerkiksi joku biisi on kirjoitettu sellaisesta hetkestä, kun tullaan ystävän hautajaisista, ja edelleen kun se kappale esitetään keikalla, palautuu mieleen tiettyjä muistoja siitä ihmisestä tai siitä hetkestä, kun sitä kappaletta on kirjoitettu. Maailma on kuitenkin niin täynnä tuskaa, että toivomme jokaisen henkilön, joka kuuntelee kappaleitamme joko levyltä tai tulee meitä keikalle katsomaan, lähtevän edes hieman toiveikkaampana eteenpäin. Tarinat siis avaavat elämän rosoisuutta ja antavat samaistumispintaa sille, että en ole ainut, jolle on tapahtunut asioita ja niistä on mahdollista päästä eteenpäin. Ja siitä esimerkiksi ”Ala elää” -kappale kertoo.

Ja tämä teemahan näkyy jo hyvin albumin nimessäkin?

Pietu: Kyllä, ja siihenkin liittyy hauska tarina. En enää edes muista, että mistä levyn nimi alunperin oikein tuli. Olimme tuolloin eräässä purku-uhan alla olleessa rakennuksessa, ja meille tuli idea, että kirjoitetaan seinään isolla ”Muutakin kuin muisto” ja otetaan siitä kuva albumin kanteen. Se seinä oli todella korkea ja kiipesin kaverin harteille kirjoittamaan levyn nimeä seinään. Sain tekstin kirjoitettua, ja ruvettiin ottamaan kuvaa kaakeliseinästä. Siinä vaiheessa huomattiin, että olin vahingossa kirjoittanut ”Muutakim kuin muisto”. Mutta sekin oli hieno hetki! Tietyllä tavalla siis nämä biisit ja tarinat jää meihin elämään, eli ne eivät ole vain tietty muisto tai tietty ajanjakso. Eli ne ovat muutakin kuin muisto.

Onko vuodelle 2024 jo paljon keikkoja sovittuna?

Pietu: Muutamia keikkoja on sovittuna.

Sasu: Tällä hetkellä lukittuja keikkoja on muutama.

Lasse: Kysyntää olisi kyllä paljon, mutta tällä hetkellä on hieman hankalaa sovittaa yhteen kuuden henkilön aikatauluja.

Sasu: Ja kun vain olisikin pelkät bändin jäsenet, mutta tähän tottakai liittyy vielä myös muut aikataulut sekä velvoitteet. Helmikuussa on Kouvolassa keikka, ja sitten on vielä joitakin julkaisemattomia keikkoja. Näyttäisi sille, että toukokuussa on Helsingin päässä keikka, mutta sen päivämäärä ei ole vielä varmistettu. Siinä mielessä tilanne on hyvä, että levy-yhtiömme alta löytyy myös ohjelmatoimisto Live Is Punk, joka huolehtii keikkojen buukkauksesta. Tarjontaa on ollut, ja myös vaihtoehtoisia päiviä on tarjottu, mutta jokaisen omat kuviot aiheuttavat välillä hieman omia haasteitaan. Onneksi levy-yhtiöstä löytyy paljon muitakin bändejä, joiden kanssa on voitu ja voidaan keikkailla jatkossa vielä vuoden 2024 puolella enemmänkin.

Pietu: Ilosaarirock, ottakaa yhteyttä – luvataan tulla soittamaan!

Lasse: Useille festareille on tarjottu myös, mutta niihin kiinnitetään tässä vaiheessa isommat bändit ja meitä pienempiä sitten hieman myöhemmin. Katsotaan mitä niistä tarttuu. Myös klubikeikkoja ja Love Is Punk -kiertuetta on tulossa.

Pietu: Tehdään keikkoja erittäin mielellämme ja kyllähän se on iso osa Rasvamaksaa, että päästään soittamaan livenä. Sitä vartenhan tätä homma tehdään, että päästään jakamaan myös yleisölle sitä iloa, mitä musiikki meille tuo. Katsotaan mitä vuosi 2024 tuo tullessaan, mutta me olemme valmiita lavoille!

Sasu: Tässä viiden vuoden aikana on ehditty myllyttää tätä Helsingin ja Uudenmaan aluetta, eli on hienoa, että päästään keikkailemaan muuallekin kuin omille kotinurkille. Tähän ei aikaisemmin ole ollut niinkään mahdollisuutta mutta nyt on. Toivotaan siis, että päästään viettämään mahdollisimman paljon aikaa Kehä Ykkösen ulkopuolella.

Kuvailkaa Rasvamaksaa kolmella sanalla?

Sasu: Erittäin hyvä. Koetetaanko sanoa niin että jokainen sanoo yhden sanan. Lasse, haluatko aloittaa?

Lasse: Ystävyys.

Sasu: Mulle tuli kaksi sanaa mieleen ja molemmat pätevät. Tuli mieleen vaarallisuus tai vaaran tuntu, mutta se ei tarkoita mitään negatiivista. Sanon kuitenkin, että aito.

Pietu: Tämä kuulostaa nyt jotenkin Valion mainokselle, mutta itselleni tuli mieleen elämänmakuinen.

Sasu: No tämän lähemmäs ei voida päästä. Olen itse kuvaillut tätä jo lähes viisi vuotta sitten, että Rasvamaksa on kuin musiikillinen hiekkalaatikko piilotettuna terapiaryhmään pyöreässä huoneessa, jossa saa riehua menemään. Tämä on siis musiikkiterapiaa, johon tulee uudenlainen vaihe, kun itse voi esittää musiikkia. Välillä tulee lavallakin mieleen, että miten ihmeessä me on päädytty tähän tilanteeseen, jossa nauttii niin paljon siitä mitä saa tehdä. Lisäksi kun käännät katseesi lavalta pois yleisöön, niin näet niin paljon yhteisöllisyyttä, hymyjä sekä hyvää energiaa.

Pietu: Jos Sasulla on aito ja Lassella ystävyys, niin vaihdan kuitenkin oman sanani, eli sanon seikkailu. Sitten kuvaus on aika hyvä.

Lasse: Se on hyvä. Ja vielä lisäys omasta näkökulmasta: olen ollut jo pienestä saakka musahommissa mukana, ja kaikissa aikaisemmissa bändeissä on ehkä jollain tavalla ollut mukana sellainen tietynlainen yritys tehdä jotain hienoa ja isoa. Rasvamaksassa ei ole yritetty mitään, vaan kaikki on tullut luonnostaan ja osittain ehkä jopa puolivahingossa. Se on aitoa, se on seikkailu ja sitten se lähtee sieltä ystävyydestä.

Sasu: Tuo mitä Lasse kuvasi, kuvastaa myös sellaista puristamista ja yrittämistä. Kuitenkaan kukaan meistä ei tee tätä puolivillaisesti tai huonosti – päinvastoin. Me kaikki haluamme tehdä tätä tosissaan. Meillä on yhdessä todella hauskaa treenikämpällä sekä lavalla ja sieltä ei haluaisi lähteä pois. Monet ystävät ovat kertoneet nähtyään meidät ensimmäistä kertaa livenä, että meistä näkyy se, että meillä on keskenämme hauskaa lavalla. Se kuulemma välittyy myös yleisön puolelle, eli kaikki aitous, ystävyys ja seikkailu toteutuu jo keskenämme treenikämpällä tai lavalla. Eikä yleisön määrällä keikalla ole mitään merkitystä. Jos väkeä sattuu olemaan vähemmän, niin sitten keikka on tavallaan kuin livetreenit, eli tykätään soittaa yhdessä ja se resonoi kaikkialle keikan aikana.

Mitä terveisiä lähettäisitte Kaaoszinen lukijoille?

Lasse: Jotenkin kaikki kuulostaa omaan korvaan niin imelälle, mutta kiteytettynä: kiitos kun olette mukana, teitä varten me tätä tehdään. Toki itsellemme myös, mutta eniten teille kuulijoille.

Pietu: Unelmoikaa isoja, tarttukaa soittimiin, käykää enemmän keikoilla.

Sasu: En toista edellisiä, mutta kirkkaasti parhaalta kuulostava Rasvamaksa löytyy meidän levyltämme. Kun saatiin vinyylin testipainokset puristamolta, niin emme ole omasta mielestämme kuulostaneet vielä koskaan aikaisemmin niin hyvälle. Olemme kuunnelleet tuotantoamme niin diginä kuin studiossa, autossa tai korvanapeilla, ei ole väliä. Esikoislevy itsessään on mieletön ylpeydenaihe, mutta jos haluaa ottaa kiinni siitä mille Rasvamaksa kuulostaa, niin kannattaa kuunnella meitä nimenomaan vinyyliltä. Ostajille saattaa olla myös jotain kivaa extraa levyn mukana, joten se kannattaa ottaa haltuun!

Rasvamaksa sosiaalisessa mediassa: Facebook, Instagram, virallinen bändisivu

Love Is Punk Fest Kouvola FB-Event

Love Is Punk Records