”Ajatuksena on tehdä debyytti, jolla jokainen kappale voisi olla ykkössingle” – haastattelussa esikoisalbumiaan valmisteleva The Backstabbers

Hikisistä keikoistaan ja ruuvipenkin kireästä rock ’n’ rollista tunnettu The Backstabbers järisytti kotimaamme klubeja tänä keväänä ”Borderline”-kiertueen tiimoilta. Kiertue päättyi kesäkuun alussa, ja nyt yhtye keskittyy debyyttialbumin valmisteluun. Kaaoszine tavoitti rocktrion ja sai vastauksia niin vokalisti-kitaristi Jesperi Mommon, basisti Roope Tapion kuin uuden rumpali Joni Järlströmin suusta. The Backstabbers paljasti tietoja tulevasta albumistaan ja kunnianhimoisista kiertuesuunnitelmistaan sekä kertoi, mitkä keikkapaikat ovat jääneet mieltä lämmittävinä muistoihin.

Moro jätkät! Saitte pari kuukautta kestäneen Borderline-kiertueen pakettiin kesäkuun alussa. Miten kiertue sujui?

Jesperi: Kiertue sujui todella hyvin. Etenkin siihen nähden, että huhtikuussa jouduttiin pitämään kuukauden paussi, kun vaihdoimme rumpalia. Nyt ollaan sitten soitettu Jonin kanssa viimeiset keikat ja homma on sujunut hyvin. Myös alkuvuodesta julkaistu tuplasinkkuvinyyli ”Borderline/(Got) No Control” on käynyt hyvin kaupaksi, niin sekin lämmittää mieltä.

Miten yhteiselo uuden rumpalin kanssa on sujunut?

Jesperi: Minusta tuntuu kuin olisimme soittaneet aina tällä kokoonpanolla. En sano tätä vain kehuakseni uutta rumpalia, vaan niin hyvin tämä yhteiselo on sujunut. Soitto on kulkenut niin saumattomasti kuin on vain voinut. Kyllä kannatti Lapista saakka hakea oikea mies rumpujen taakse. Nyt The Backstabbers kuulostaa sille kuin sen olisi aina kuulunutkin kuulostaa.

Viimeksi antamassanne haastattelussa Kaaoszinelle mainitsitte miettivänne seuraavaksi joko EP:n tai täyspitkän julkaisua. Kumman puolelle olette kallistumassa?

Jesperi: Äänitämme täyspitkän seuraavaksi. Kun Borderline-kiertue päättyi, teemme jatkossa jonkin aikaa vain yhden keikan per kuukausi ja keskitymme muuten levyn tekemiseen. Debyytin voi tehdä vain kerran, joten olemme päättäneet tehdä sen viimeisen päälle. Käytetään aikaa ja vaivaa, jotta albumia kestää katsella ylpeydellä vanhoilla päivillä.

Ajatuksena on julkaista debyytti, johon tulee kahdeksan biisiä ja pääjulkaisuformaatti on vinyyli. Ideana on, että jokainen biisi levyltä voisi olla albumin ykkössingle. Tarkoitus ei ole tehdä konseptilevyä eikä sellaista kerronnallistakaan, vaan albumi, jossa jokainen kappale loistaa. Ja mitä tähän mennessä olemme ehtineet tehdä, niin jokainen voisi olla ykkössingle.

Julkaistaanko levy tämän vai ensi vuoden puolella?

Jesperi & Roope: Ensi vuoden puolelle menee. Julkaisu tapahtuu suurella todennäköisyydellä vuoden 2020 keväällä. Luonnollisesti levyn julkaisun yhteydessä on tarkoitus soittaa keikkoja ankaran paljon niin kotimaassa kuin siirtyä ulkomaillekin. Tehdään kerralla sellainen albumi ja kiertue, ettei tarvitse olla puolen vuoden päästä suunnittelemassa uusia. Tarkoitus on käydä esimerkiksi Venäjällä, kun siellä on kontakteja ja siellä ihmiset osaavat rokata kunnolla.

The Backstabbers tuli itselleni tutuksi ”The Ambassodors Of Action” -EP:n kautta. Yhtyeestänne löytyy aika niukasti tietoa, joten valottaisitteko hieman, miten bändi sai alkunsa?

Jesperi: Vuonna 2013 perustin yhtyeen yhdessä yhtyeen ensimmäisen rumpalin kanssa. Soitettiin Hellacoptersin kahta ensimmäistä levyä kannesta kanteen ja juopoteltiin. Kun molemmilla hajosivat entiset yhtyeet samoihin aikoihin, päätettiin perustaa bändi. Ja hyvin pian kuvioihin päätyi mukaan Roope basson varteen, kun hän kovasti vakuutteli osaavansa soittaa mitä vain soitinta. Ja siinähän hän vieläkin on.

Roope: Tuon jälkeen soitettiin Rovaniemellä pari vuotta kimpassa ja tehtiin pistokeikkoja etelään. Kesällä 2015 sitten koettiin yhdessä herätys sen suhteen, että ei haluttu enää jatkaa soittamista pelkästään Rovaniemellä, vaan piti siirtyä muualle. Oltiin myös nähty, mitä niille bändeille oli käynyt, jotka olivat jääneet Rovaniemelle. Moni niistä junnasi paikallaan. Tehtiin tietoinen päätös, että lähdetään Helsinkiin ja sinne muutettiin syksyllä 2015. Siitä aloitimme homman uudelta pöydältä, ja siitä toiminta onkin kehittynyt nousujohteisesti ylöspäin. Eikä kaduta pätkääkään.

Ison elämänmuutoksen tekeminen on selvästi kannattanut vuonna 2015. Kun satutte soittamaan hyvinkin nopeatempoista ja aggressiivista rockia, minua kiinnostaisi tietää, mitkä bändit ovat innoittaneet teitä?

Jesperi, Roope & Joni: Motörhead. Sen lisäksi myös Hellacopters ja AC/DC. Toki Judas Priest ja Iron Maiden.

Moni klassikkoalbumi alkaa olla jo saavuttanut keski-iän. Mitkä ovat teille tärkeitä albumeita?

Jesperi: Judas Priestin ”Screaming For”.

Joni: Motörheadin ”Overkill”.

Roope: Guns N’ Rosesin ”Appetite For Destruction”, ja sen jälkeen ei ole ollut paluuta.

Nykypäivänä elokuvateollisuus on alkanut kiinnostua bändielokuvista, ja niin mm. Mötley Crüesta kuin Queenista on tehty elokuvat. Mikä on teistä sellainen yhtye, joka ansaitsisi oman elokuvansa?

Jesperi: Sillä oletuksella, että se olisi todella hyvä leffa, niin haluaisin nähdä elokuvan Motörheadistä.

Joni: Ongelmana on toki se, ettei maapallolta löydy ketään, joka istuisi siihen rooliin täydellisesti.

Älypuhelimien käyttö jakaa paljon mielipiteitä keikoilla. Osa ihmistä kun haluaa ikuistaa koko keikan puhelimella ja osa haluaisi vain keskittyä esitykseen ilman välikappaleita. Miten on laita The Backstabbersien keikoilla? Ovatko kuuntelijat puhelimissaan kiinni vai seuraavatko he keikkaa intensiivisesti?

Jesperi: Meidän keikoilla ei juurikaan näy puhelimia, ja se on oikeastaan harmi, koska erilaisia videopätkiä olisi mukava jakaa sosiaaliseen mediaan. Puhelimet pysyvät keikoillamme piilossa, mutta minusta tuntuu, että se koskee muitakin tämän genren yhtyeitä. Kun tulee kuuntelemaan The Backstabbersin keikkaa, tai kun menen itse kuuntelemaan jotain aggressiivista musiikkia, sitä on niin meiningissä mukana, ettei puhelimen kaivaminen taskusta tule mieleenkään. Meidän tuotannossa ei ole yhtään balladia, vaan keikalla on koko ajan menossa turpaanveto, niin ei siinä oikein yleisö ehdi kuvia ottamaan.

The Backstabbers on taatusti kolunnut vuosien aikana monenlaisia keikkapaikkoja ympäri Suomea. Onko jokin paikka jäänyt erityisesti mieleen?

Roope: Kotikylän baari Grande. Siellä on aina mukava olla. Ja Juicelle terveiset.

Jesperi: On niitä muutama muukin. Mun mielestä Hämeenlinnassa on ollut huippua soittaa. Suistoklubilla ollaan soitettu kaksi kertaa ja Bar Tasossa useammankin kerran. Kyseisessä paikassa on mahtava henkilökunta, puitteet ovat loistavat ja meininki on joka kerta ollut hyvä. Ja toki Helsingin uusittu On The Rocks on loistava paikka. Sen tasoisia ei ole montaa Suomessa.

Joni: Toisen yhtyeen riveissä ollessani erityisen lämmin muisto jäi Joensuun Marksista. Aivan loistava henkilökunta ja muutenkin viimeisen päälle meininki siellä.

Kiitos ajastanne! Haluatteko laittaa terveiset lukijoille?

Jesperi: Pahoittelemme, että teemme loppuvuoden vähemmän keikkoja – vaikkakin hyvästä syystä, sillä meidän tulevaa levyämme kannattaa odottaa – mutta tulkaa niille keikoille, joita on tarjolla. Ne ovat nyt harvinaista herkkua. Ostakaa paitoja, ostakaa levyjä ja juokaa itsenne humalaan.

The Backstabbers Facebookissa

Haastatellut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua