”Ajoissa lopettamisen jalo taito” – arviossa Slayerin livealbumi ”The Repentless Killogy (Live at the Forum In Inglewood, CA)”

Kirjoittanut Mikko Nissinen - 8.11.2019

Niin ne vuodet vierivät, ja se brutaalein Big 4:n thrash-veteraani on viimeisen kiertueensa myötä tulossa tiensä päähän – tai ainakin niin he kovasti väittävät. Yhtyeen viimeiset edesottamukset livenä dokumentoiva ”The Repentless Killogy (Live at the Forum in Inglewood, CA)” osoittaa, että ratkaisu on täysin oikea. Käytännössä yhtyeen musiikillinen ja taiteellinen anti olivat hiipuneet säästöliekille jo ennen yhtyeen luovan voiman ja selkärangan, pääsääntöisen biisintekijä Jeff Hannemanin menehtymisistä toukokuussa 2013 maksakirroosiin.

5. elokuuta 2017 Slayer taltioi erään jäähyväiskiertueensa ensimmäisistä keikoistaan Kalifornian Inglewoodin The Forum -areenalla. Livesetti oli tuolloin käytännössä jo se sama, joka kuultiin esimerkiksi kyseistä keikkaa reilua vuotta myöhemmin Helsingin jäähallin ja Tuskan keikoilla. Kolmea yhtyeen 1990-luvun albumia ja 2006 ilmestynyttä ”Christ Illusionia” lukuunottamatta setti sisältää laajan läpileikkauksen yhtyeen koko uran mitalta. Tämä on tietysti perusteltua kaikessa yllätyksettömyydessään. Samaan aikaan BluRay -julkaisun kylkiäisenä julkaistaan lyhytelokuva yhtyeen viimeisimmän studioalbumin ”Repentlessin” kappaleista julkaistujen musiikkivideoiden pohjalta, minkä on tarkoitus kruunata koko paketti ja sinetöidä Slayerin ura visuaalisellakin tasolla kunniakkaasti.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Yhtyeen uuden materiaalin joukosta poimittu instrumentaali ”Delusions of Saviour” toimii uhkaavana introna täydellisesti ennen raatelevaa avausbiisiä ”Repentless”. Siihenpä se sitten jääkin. Helvetinkone jyrähtää liiankin totutun rutiininomaisesti käyntiin. Tom Arayan laulu on vaisuhkoa siihen leijonamaiseen ärjyntään nähden, josta vuosien mittaan muodostui olennainen osa rankimman speed-thrashin arkkityyppiä. Myöskään hardcore-pohjalta ponnistavan thrash-veteraanin rytmisoitto ei ole loppuaikoinaan ollut enää entisensä. Paul Bostaphin soitto on jäykähköä, kompastelevaa ja yhtyeen alkuperäisrumpali Dave Lombardon (Suicidal Tendencies, The Misfits, Fantômas, Dead Cross) edesottamuksiin verrattuna auttamattoman rajoittunutta ja kulmikasta taontaa. Samat ongelmat vaivasivat yhtyettä myös Helsingin jäähallin keikalla reilua vuotta myöhemmin. Toisaalta on hyvä, että soittovirheitä ei ole sentään lähdetty korjailemaan jälkituotantovaiheessa.

Albumin soundit eivät nykystandardeilla mitattuna ole kaksiset. Paikoin hienoisen epävireisesti sahaava, stereokuvan laidoille panoroitu kahden kitaran valli vaisuine bassosoundeineen on kautta linjan alakeskiäänien osalta tukkoista huminaa, eikä yhtyeen musiikillinen painostavuus pääse tämän myötä oikeuksiinsa. Kielisoitinvallin päällä Bostaphin rummut nakuttavat taas liiankin diskanttisen triggeröidyn kuuloisina tehden äänimaisemasta kummallisen keinotekoisen kuuloisen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Hannemanin korvaajana operoivalle Exodus-kitaristi Gary Holtille täytyy kuitenkin antaa pisteet, sillä hän klaaraa oman tonttinsa Kerry Kingin rinnalla toisena kitaristina mallikkaasti, luottaen omintakeiseen soittotyyliinsä apinoimatta liikaa Slayerin edesmennyttä taiteellista johtohahmoa. Biisimateriaali muuntautuu setin loppua kohti mentäessä yhdeksi hittikimaraksi, joten sen puolesta Slayerin epäpyhän toimituksen on hankalaa mennä pahasti metsikön puolelle. Albumin ratkaiseva heikkous on kuitenkin yhtyeen sisäisen palon ja intensiteetin puute, joka välittyy albumilta kiusallisen selvästi. Ulkoisesti kaikki ainekset ovat kyllä kasassa, mutta jotain erittäin olennaista siltä puuttuu. Se endorfiinipurkaus, vimma, tunteen palo, pyhä raivo ja pirullinen groove, jolla yhtye murskasi settinsä läpi vielä reilu 10 vuotta sitten esimerkiksi Kaisaniemen Tuskassa loistaa poissaolollaan. Mitä pidemmälle albumi etenee, sitä selvemmäksi käy ajatus, että tämä 21 biisistä koostuva livealbumi olisi ollut syytä tehdä ennen kuin nivelreuma kangisti Hannemanin sormet ja viina vei miehen. Ainoa aito tunne, jonka ”The Repentless Killogy (Live at the Forum in Inglewood, CA)” -livealbumin kuuntelusta välittyy on se, että toivottavasti Slayer pysyy lopullisesti uransa lopettamispäätöksessään. Mikäli fanina haluaa säilyttää muistot Slayeristä sähäkkänä livebändinä, aina voi kaivaa levyhyllystä vanhan kunnon ”Decade Of Aggressionin”.

”Repentless Killogy (Live At The Forum in Inglewood, CA)” ilmestyy 8.11. Nuclear Blast Recordsin kautta.

7-/10

Kappalelista:

CD1

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
  1. Delusions Of Saviour
  2. Repentless
  3. The Antichrist
  4. Disciple
  5. Postmortem
  6. Hate Worldwide
  7. War Ensemble
  8. When The Stillness Comes
  9. You Against You
  10. Mandatory Suicide
  11. Hallowed Point
  12. Dead Skin Mask

CD2

  1. Born Of Fire
  2. Cast The First Stone
  3. Bloodline
  4. Seasons In The Abyss
  5. Hell Awaits
  6. South Of Heaven
  7. Reign In Blood
  8. Chemical Warfare
  9. Angel Of Death

Luetuimmat

Uusimmat