Akustinen kaksintaistelu Torvessa: Profane Omen vs. Ensiferum
Ensiferum on vuoden 2016 aikana tehnyt useamman akustisen keikan, ja nyt oli Lahden vuoro päästä kokemaan tämän hienous. Illan lämppäriksi oli valikoitunut lahtelainen Profane Omen. Odotukseni olivat melko korkealla, koska folk-metalli on yleensä erinomaista akustisena.
On myönnettävä, että vaikka Profane Omen tulee Lahdesta, en ole sitä koskaan kuunnellut ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun näen bändin livenä. Niinpä kaikki keikalla kuullut biisit olivat täysin uusia tuttavuuksia minulle. Keikka alkoi melko erikoisesti, koska lavalle ei saapunutkaan koko bändi vaan ainoastaan kitaristi Williami Kurki. Hän esitti kitarallaan Bob Dylanin ”Don’t Think Twice, It’s All Right” -kappaleen, mutta pienellä twistillä, koska se oli käännetty suomeksi. Kappaleen jälkeen loputkin Profane Omenin jäsenistä päättivät saapua lavalle.
Torvessa lava on todella matala, ja koska keikka oli loppuunmyyty, takarivistä oli aivan toivoton nähdä yhtään mitään. Omaksi onnekseni ennen keikan virallista alkua eturiviä pyydettiin istumaan lattialle ja näin luotiin ”leirinuotiolla” fiilis, joka muuten toimi! Takana olevat näkivät bändin eikä yleinen tunnelma tästä latistunut ollenkaan. Erittäin hieno veto bändiltä ja toivoin tässä vaiheessa, että myös Ensiferum olisi toiminut näin, mutta näin ei valitettavasti käynyt.
Mainos päättyy
Koska kappaleet olivat minulle uusia tuttavuuksia, niistä on vaikea lähteä mitään sanomaan. Vaikka kertosäkeitä ei pystynyt mukana laulamaan, tuntui kuitenkin siltä, että biisit olisivat vanhoja tuttuja. Bändi onnistui pitämään hyvän fiiliksen yllä koko keikkansa ajan, ja myös yleisö näytti siitä nauttivan. Keikan kruunasi viimeisenä biisinä soitettu W.A.S.P.:n ”Wild Child”, pääsi siis keikan aikana yhden biisin verran huutamaan sydämensä kyllyydestä. Hieno biisi hienon keikan loppuun.
Settilista:
Don’t Think Twice, It’s All Right (Bob Dylan)
The Garden
Painbox
Adrenaline
Learning to Die
FMH
Gunshot/Mindset
Damaged Justice
Wastehead
Wild Child (W.A.S.P.)
Koska Profane Omen teki minuun hyvän vaikutuksen, oli Ensiferumilla paljon tekemistä ylittääkseen lämppärinsä esityksen. Olen nähnyt bändin kerran aikaisemmin, ja uusimmat levyt löytyvät myös levyhyllystä, joten materiaali on paljon tutumpaa kuin Profane Omenin. Valitettavasti tämä ei tällä kertaa auttanut. En tiedä, missä vika tarkalleen oli, mutta tylsistyin keikalla.
Mainos päättyy
Settilista oli kasattu hyvin tasaisesti ja jokaiselta albumilta oli valittu hittibiisit mukaan. Yleisöstä kyllä huomasi, että musiikki maistui, vaikka mielestäni yleisönmäärä oli jopa hiukan tippunut sitten Profane Omenin. Tähän varmasti vaikutti myös se, että nyt ei enää puoli yleisöä istunut lattialla. Oma lempibiisini bändiltä on ”In My Sword I Trust”, ja tämän soitua teki jo mieli lähteä keikalta. Päädyin kuitenkin jäämään, mutta tässä vaiheessa teki jo mieli enemmän räplätä kännykkää kuin kuunnella musiikkia.
Minulle tämän illan parhaan esityksen titteli menee kyllä helposti Profane Omenille, vaikka moni voi olla asiasta eri mieltä. Ensiferum toimii kyllä normaaliolosuhteissa, mutta ei akustisesti. En tiedä, olisiko asiaa auttanut, jos lauluosuudet olisi muutettu clean-vokaaleiksi kuten Profane Omenilla. Sori Ensiferum, mutta tällä kertaa teidät soitettiin suohon, kuten Joukahainen aikoinaan.
Settilista:
Twilight Tavern
Burning Leaves
Tears
Heathen Horde
Battle Song / Victory Song
Burden of the Fallen / Warrior Without a War
From Afar
In My Sword I Trust
Two of Spades
Eternal Wait
Neito Pohjolan
Iron
Encore:
Lai Lai Hei
Rentun ruusu (Irwin Goodman)
Raportti & kuvat: Marko Valve
Arkistokuva: Outi Puhakka
Mainos päättyy