Akustisesta tunnelmoinnista raskaampiin säveliin – Swallow the Sun acoustic trio ja Saattue La Barressa
Piti hieraista silmiä joitakin kuukausia sitten lukiessani, että Swallow the Sunin akustinen triokokoonpano tulee esiintymään Joensuun Ravintola La Barreen helmikuun 11. päivä. Barreen?! Barre nimittäin tunnetaan pääsääntöisesti hieman pienemmän profiilin bändien keikkapaikkana. Mutta mikäs sen siistimpää, ja päätinkin heti siltä istumalta, että tuonnehan on mentävä. Kyseisen doom/death-rykmentin akustinen versio on kiertänyt menestyksekkäästi jo muuta Suomea, ja on hienoa, että se saatiin nyt Joensuuhunkin. Trio ei vastannut illan viihteestä yksin, vaan riihimäkeläinen Saattue oli buukattu toiseksi aktiksi.
Saavuin paikalle reilua puolta tuntia ennen ilmoitettua soittoaikaa, jolloin Barren yläkerrassa alkoi olla jo varsin mukavasti väkeä, mikä oli tietysti ilahduttavaa kaikkien kannalta. Tietääkseni ilta ei ollut aivan loppuunmyyty, mutta tungokseen asti populaa kuitenkin oli. Samana iltana Joensuu Areenalla oli mm. Backyard Babiesin ja Danko Jonesin tähdittämä Lunta Ilosaaressa -minifestari, mutta kiva, että osa joensuulaisista oli valinnut illanviettopaikakseen mieluummin intiimin La Barren kuin ison ja kolhon areenan.
Mainos päättyy
Hieman yli kello yhdentoista lavalle asteli rennon ja rauhallisen oloinen kolmikko, johon kuuluivat Mikko Kotamäki (laulu), Markus Jämsen (kitara) ja Ande Kiiski (basso), joista jälkimmäinen tunnetaan paremmin surmacore-orkesteri Rytmihäiriöstä. Herrat asettuivat mukavasti lavalle asetetuille baarijakkaroille ja avasivat illan coverilla, nimittäin Anatheman ”Forgotten Hopesilla”. Tämän lisäksi trio tulkitsi myös Type O Negativea, Nick Cavea, Alice in Chainsia ja HIMiä. Omasta tuotannosta kuultiin ainakin ”The Ship”, ”Pray for the Winds to Come” sekä itseäni henkilökohtaisesti eniten ilahduttanut ”New Moon”. ”Songs from the Northin” akustiselta II-levyltä kuultiin siis vain yksi lohkaisu. Tämä on ymmärrettävää, koska onhan bändi veivannut näitä kappaleita ahkerasti jo tavallisella kiertueellakin. Ylläribonuksena setin loppupuolella Kotamäki sai pariin viimeiseen biisiin lauluapua Italiasta asti paikalle tulleelta ystävältä. Miekkonen oli muuten aivan toimiva lisäys, mutta lyriikoiden lunttaaminen puhelimesta oli vähän noloa…
Barren tunnelma oli keikan alusta asti hyvä ja mukavan välitön. Kerrankin ihmiset eivät arastelleet pakkautua mahdollisimman lähelle lavaa heti kättelyssä. Yleisölle – tai osalle yleisöstä – täytyy tosin antaa risuja siitä, että olisi kohteliasta olla möykkäämättä, kun bändi soittaa. Normaaleilla metallikeikoilla tämä ei ole ongelma, koska musiikki tulee sen verran lujaa, mutta akustisilla keikoilla kuten tämä joidenkin porukoiden keskustelut kuuluivat turhan selvästi lavan edustalle asti. Keikan loppua kohden tämä kiusallinen ongelma kyllä tuntui haihtuvan; ehkä viimeistenkin yleisön jäsenten huomio oli siinä vaiheessa saatu kiinnittymään olennaiseen.
Swallow the Sunin innokkaana kuuntelijana olen mielissäni, että pääsin vihdoin näkemään ja kuulemaan tällaisenkin keikan heiltä. Coverit olivat kiinnostavasti valittuja, ja omat kappaleet toimivat hienosti myös riisuttuina versioina. Kotamäen puhdas lauluääni on melkein yhtä vahva kuin örinänsä ja taipuu biisin mukaan moneen erilaiseen tyyliin.
Mainos päättyy
Koska akustisella triolla oli luonnollisesti vähänlaisesti roudattavia kamoja, seuraava yhtye aloitti oman osuutensa hyvin lyhyen tauon jälkeen. Valitettavasti tässä vaiheessa oli päivänselvää, että suuri osa yleisöstä oli saapunut katsomaan ensisijaisesti edellistä aktia. Lavan edustalle jäi kuitenkin kourallinen ihmisiä, vaikka moni poistuikin ennen Saattuetta tai heidän keikkansa alkupuolella takavasemmalle. Saattue ei ollut tästä moksiskaan, vaan otti tilan haltuun ammattilaisten elkein. Tunnelma säilyi hyvänä myös siksi, että jäljelle jäänyt osa yleisöstä otti yhtyeen vastaan lähes hurmiollisesti. Itse en ole bändin tuotantoa kovin syvällisesti kuunnellut, joten biisit junttasivat päässäni turhan samankaltaisesti kappaleesta toiseen. Muihin paikallaolijoihin perisuomalaista synkkyyttä ja melankoliaa uhkuva musiikki näytti kuitenkin uppoavan. Bändin lavaolemus oli myös todella vakuuttava. Yleisön iloksi Saattue päätti settinsä Mana Mana -coveriin jyräyttämällä ilmoille ”Kuolla elävänä”.
Swallow the Sunin Facebook
Saattueen Facebook
Raportti ja kuva: Anna-Leena Harinen
Mainos päättyy