Vuodesta 2008 toiminutta Al-Namroodia voi hyvällä syyllä kutsua kapinalliseksi yhtyeeksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Jäsenet joutuvat kirjaimellisesti hengenvaaraan kritisoimalla sekä pilkkaamalla islamin uskoa muslimivaltaisessa kotimaassaan Saudi-Arabiassa, jonka lainsäädäntö pohjautuu vahvasti sharia-lakiin ja jossa esimerkiksi jumalanpilkasta voi saada kovimmillaan kuolemantuomion. Tästä syystä jäsenet pitävät todelliset identiteettinsä salattuina, eivätkä he tiettävästi ole koskaan esiintyneet livenä. Arvostelussa nyt yhtyeen uusin levy, Shayman Productionsin julkaisema ”Diaji Al Joor”.

Vaikka Al-Namrood edustaakin genreltään black metalia, on se länsimaisiin sukulaisyhtyeisiinsä verrattuna musiikillisesti hyvin erilainen. Käytännössä biisit edustavat lähes puhdasta Lähi-idän perinnemusiikkia metallin muotoon muokattuna. Ensimmäisellä kuuntelukerralla ”Diaji Al Joor” jätti itselleni hyvin sekavan vaikutelman: kyllähän se ihan hyvältä kuulosti, mutta mitä helvettiä tästä voi kirjoittaa arvosteluun? Koko levy tuntui yhdeltä pötköltä kummallista fiilistelyä, josta ei oikein saa otetta mistään suunnasta. Toki yhtyeen aiemmatkaan neljä täyspitkää eivät ole ihan suoraviivaisinta meininkiä olleet, mutta nyt länsimaisia vaikutteita on heitetty romukoppaan vielä aiempaa reilummalla kädellä. Särökitarat tuntuvat olevan levyllä lähinnä taustaelementti ja vallan ovat ottaneet perinteisemmät sävelkulut sekä instrumentit.

Muutaman kuuntelukerran jälkeen korvat ovat jo hieman tottuneet erikoiseen musiikkityyliin ja kappaleet pystyy jopa erottamaan toisistaan. Ehkä perinteisimmän black metalin kuuloinen biisi on heti intron jälkeinen kappale ”Zamjara Alat”, jossa sähkökitarat jyräävät mukavan päällekäyvästi koko biisin ajan. Kyseisestä kappaleesta muodostui myös yksi omista suosikeistani levyltä ”Adghan”- sekä ”Ya Le Taasatekum” -biisien lisäksi. Tasaista laatua muutkin kappaleet ovat, joskin esimerkiksi ”Hawas Wa Thruarin” ja ”Ejhaphin” huomaa toistavan itseään useamman kuuntelukerran jälkeen. Pienestä tasapaksuudesta on siis annettava oikeastaan levyn ainoa selkeä miinus. Jos itämainen kulttuuri ja musiikki kiinnostavat edes etäisesti, suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän levyyn. Muille ehkä pienellä varauksella.

On hienoa huomata, että muslimimaissakin on nousemassa tietynlaista vastarintaa uskonnon ylivaltaa vastaan. Yhtyeen levyille bassot ja kitarat soittava Mephisto mainitsikin Vicen haastattelussa islamilaisen uskonnon olevan tällä hetkellä samassa tilanteessa kuin kristinuskon kirkko noin 400 vuotta sitten. Uskontoa ei saa kritisoida ja sen nimissä tehdään todella brutaaleja tekoja. Tilanne ei tule ikinä muuttumaan, jos ihmiset eivät nouse vallalla olevia oppeja vastaan. Toivon yhtyeelle pitkää ikää ja menestystä. Bändi on mielestäni todella tärkeällä asialla, ja kunnioitukseni heitä kohtaan on valtava. Musiikillisesti yhtye ei ehkä edusta aivan alansa huippua, mutta harva länsimainen verrokki yltää rohkeudessaan samalle tasolle Al-Namroodin kanssa.

8-/10

Kappalelista:

1. Dhaleen
2. Zamjara Alat
3. Hawas Wa Thuar
4. Ejhaph
5. Adghan
6. Ya Le Taasatekum
7. Hayat Al Khezea
8. Ana Al Tughian
9. Alqab Ala Hajar

Kirjoittanut: Miika Hänninen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy