Älä pelkää kummituksia – arviossa Blue Öyster Cultin ”Ghost Stories”

Yhdysvaltalaisen rockin perustuskiviin lukeutuva Blue Öyster Cult julkaisi kesäkuussa tuoreimman albuminsa, ”Ghost Storiesin”. Yhtye julkaisi edellisen pitkäsoittonsa neljä vuotta sitten, joka rikkoi samalla lähes kaksikymmentävuotisen julkaisuhiljaisuuden. Kuten edeltäjänsä, myös ”Ghost Stories” on mukavan monipuolinen albumi, joka osoittaa yhdysvaltalaisyhtyeen ideasammion olevan syvä.

Blue Öyster Cult lukeutuu ikänsä ja maineensa puolesta niihin yhtyeisiin, joiden tunteminen kuuluu yleissivistykseen. Kyseinen yhtye ei ole koskaan lukeutunut kestosuosikkeihini, mutta olen aina jaksanut kiinnostua yhtyeestä sen mystisen olemuksensa vuoksi. Blue Öyster Cultin maine peilautuu ja kulminoituu ”(Don’t Fear) The Reaper” -kappaleeseen, mutta yhtye on huomattavasti enemmänkin. ”Ghost Stories” toimiikin tästä hyvänä muistutuksena, sillä albumilta löytyy varsin mielenkiintoisia kappaleita.

”Ghost Storiesin” ulosanti nojaa vahvasti perinteisen rockin äänimaisemaan, olemalla hillityn rento, mutta sisältäen kuitenkin purevuutta. Tämä ei ole tosin ihme, sillä kappaleiden aihiot on valmistettu vuosien 1987-1983 välillä – lukuun ottamatta The Beatles-coveria joka on äänitetty vuonna 2016. Kappaleet ovat saaneet alkunsa siis Blue Öyster Cultin nuoruusvuosina, mutta vasta vuosikymmeniä myöhemmin ne ovat saaneet viimeistellyn ulkoasun, nähden samalla ensi kertaa päivänvaloa.

Blue Öyster Cultin ulosanti on omaleimainen ja tunnistettava myös tuoreimmalla pitkäsoitolla, mutta albumin muutamalla kappaleella on havaittavissa samanlaisia elementtejä kuin Status Quolla, Rolling Stonesilla ja David Bowiella. Tämä selittynee osin kappaleiden syntyajankohdan takia. Toisinaan tämä piirre johtuu sävellyksistä ja toisinaan lauluosuuksista, jotka ovat ilahduttavan monipuolisia tällä albumilla. Napakan mittaiset kappaleet pitävät myös osaltaan huolen siitä, että kuuntelukokemus on saumaton.

Blue Öyster Cultin tuorein albumi alkaa rennon letkeällä ”Late Night Street Fightilla”, jonka perään potkaistaan reipasotteinen ”Cherry”. Kertosäkeistöjä edeltävät ”woo-oo-o”-lauluosuudet ja polkevat riffit herättävät Status Quo -vivahteita, varmistaen sen, että jalka polkee lattiaa. ”So Supernatural” on huomattavasti rauhallisempi kuin edeltäjänsä, mutta kasvaa kukoistukseensa kertosäkeistöissä. ”So Supernatural” sopii sanoitustensa puolesta myös erinomaisesti pitkäsoiton teemaan, kuten sitä seuraava ”We Gotta Get Out Of This Place”. Kyseisen kappaleen vaikeroivat yhteislauluosuudet herättävät toden teolla levottomuuden tunnetta, jota on sävytetty paikoin poukkoilevalla äänimaisemalla.

Kuten aiemmin mainitsin, ”Ghost Stories” on monipuolinen albumi. Kokoelma antaa kuulijalle uusia näköaloja kappale toisensa perään. Albumin puolivälin kohdalla ”Gun” esittelee polvia taivuttelevaa pirtsakkaa energiaa, kun ”The Only Thing” vetää kuulijan kaihoisuuteen. Nimensä mukaisesti ”Kick Out The Jams” potkaisee vauhdikkaamman vaihteen silmään. Kappaleessa on vauhdin tuntua, jonka kruunaavat niin yhteislauluosuudet, kuin kitarasoolokin. Albumin lopussa ”Don´t Come Running To Me” nostattaa esille vielä stadionrockin hurmoksen mahtipontisella äänimaisemallaan. Siksi pitkäsoiton päättävä The Beatles -cover ”If I Fell” luokin rajun kontrastin kevyellä ja pelkistetyllä äänimaisemallaan. Ja kun kappale kestää vain hieman reilut kaksi minuuttia, tuntuu albumin päätös tulevan yllättäen. Ja se on hyvä, sillä se saa kuuntelijan raapimaan päätään ja miettimään kokonaisuutta.

”Ghost Stories” ei ole alusta loppuun pelkkää euforiaa, mutta pitkäsoittoa ei voi syyttää tasapaksuksi saati tylsäksi. Pääasiassa vuosina 1978-1983 äänitetyt demot muodostavat mielenkiintoisen ja monisävyisen kokonaisuuden viimeisteltyinä kappaleina. Siihen nähden, että kyseessä on kokoelma aiemmin viimeistelemättömiä ja julkaisemia kappaleita, on kyseessä varsin saumattomasti etenevä albumi. ”Ghost Stories” ei ehkä herätä yhtä väkeviä tuntemuksia, kuin neljä vuotta sitten julkaistu ”The Symbol Remains”, mutta jaksaa herättää kiinnostusta useammankin kerran. Kyseessä on siis tutustumisen arvoinen yksilö.

Kappalelista:

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/blueoystercult

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen