Alakulotettujen tunnelmien tulkit vappumielellä – Viikate ja Lasten hautausmaa Helsingissä
Vappuaattona Kouvolasta kotoisin olevat Viikate ja Lasten hautausmaa valtasivat Helsingin Virgin Oilin. Vaikka vappukansaa ei ollutkaan vaappunut paikalle klubin täyden kapasiteetin verran, yleisöä oli silti satamäärin ja heidän omistautumisensa kumpaakin esiintyjää kohtaan paikkasi hienosti lievää yleisövajetta.
Iltayhdentoista aikaan soittotalkoot aloitti Lasten hautausmaa. Vimeistään viime vuoden debyyttialbumillaan tukevaan kulttisuosioon ampaissut kuusikko otettiin salissa vastaan sellaisella ilolla, että joku olisi voinut erehtyä luulemaan illan pääesiintyjän olevan tässä. Melankolisista sanoituksista huolimatta yhtyeen musiikkia ei selvästikään ole tarkoitettu synkistelyfiiliksiä pönkittämään, sillä tanssilattialla ihmiset huojuivat, hymyilivät ja lauloivat mukana niin, että kriitikko oli melkein ainut pelkkään tarkkailemiseen tyytynyt. Tyypillisestä rock-mäiskeestä poiketen Lasten hautausmaan soitanta oli kevyttä ja ilmavaa, joskin ainakin yhden kappaleen riffittelyssä kuului jopa Black Sabbath-vaikutteita. Keikkasettiin kuului maistiaisia kohta ilmestyvältä kakkoslevyltä, joka keikalla kuullun perusteella tulee päätymään
ainakin allekirjoittaneen tehokuunteluun.
Lasten hautausmaa soitti noin 40 minuutin keikan, jota seuranneen vajaan puolen tunnin tauon jälkeen aloitti yön pääesiintyjä Viikate. Pitkin kevättä uuden ”XII – Kouvostomolli”-levynsä tiimoilta keikkailleen ryhmän otteissa näkyi ja kuului ammattimainen ruutiini, mutta ehdalla tekemisen ilolla höystettynä. Bändin yleisöltä saama positiivinen vastakaiku siivitti sen perussuoritusta selvästi vahvempaan esitykseen, joskin Kaarle Viikatteen lauluääni osoitti paikoitellen pientä uupumista. Liekö osansa ollut laulaja-kitaristin pitkin keikkaa siemailleilla juovutusjuomilla, jotka tosin saattoivat myös voidella pääjehun kielenkannat totutun viihdyttäviin välispiikkeihin. Saahan sitä työmies vappuna nauttia.
Mainos päättyy
Keikkasetin suhteen arpaonni osui sillä tavalla kehnosti, että uusi levy kuultiin kokonaisuudessaan lukuunottamatta tämän kriitikon suosikkeja ”Rottinki” ja ”Puolikulkijat”. Monien mielestä yhtyeen parhaat levyt ”Kaajärven rannat”, ”Surut pois ja kukka rintaan” ja ”Unholan urut” jäivät täysin paitsioon, siinä missä omaan makuuni hieman liian irvokas ”Tervaskanto” ja mitäänsanomaton ”Tanssi” pitävät pintansa. Toisaalta taas tällaiset puutteet kahdeksantoista kappaleen keikkasetissä kertovat kunnioitettavaa tarinaa yhtyeen diskografian laajuudesta, ja uran tässä vaiheessa on ymmärrettävää, ettei ryhmän into ole kova niitä 10-15 vuotta sitten puhkisoitettuja biisejä kohtaan. Encoren piristysruiskeena toimi Lasten hautausmaan laulaja Kristiina Vaaran kanssa esitetty Mana Mana-cover ”Maria Magdalena”, joka alleviivasi osuvasti molempien illan yhtyeiden jaettuja inspiraation lähteitä.
Viikate julkaisi tammikuussa kahdennentoista studioalbuminsa, ja levyjen tasainen laatu, piikkipaikat listoilla, sekä mukaansatempaavat keikat kertovat siitä, että iskelmäheville on löytynyt vakaa ja vankkumaton kuulijakunta Suomessa. Viimeisin vappukeikka ei ehkä ollut ikimuistoisin mitä tältä bändiltä on nähty, mutta yhdessä Lasten hautausmaan kanssa se oli väkevä osoitus kouvostoliittolaisesta laatutyöstä niin kokeneiden kehäkettujen kuin uudempienkin yrittäjien saralla.
Teksti ja keikkakuvat: Ossi Kumpula
Mainos päättyy