Alas soittaa laadukasta Suomi-screamoa ensijulkaisullaan

Suomiemo alkaa olla tänä päivänä yllättävän elinvoimainen skene. Emo on liikkeenä monelle varmasti tuttu lähinnä 2000-luvun mainstream-suosiota nauttineista nimistä, kuten My Chemical Romance ja AFI, joiden myötä monelle on jäänyt hyvin tietynlainen kuva tyylilajista ja sen edustajista.

Kuten monen muunkin hardcoresta ja punkista kehittyneen, väärin ymmärretyn genren kohdalla, myös emolla on paljon nyansseja ja erilaisia ilmenemismuotoja. Jyväskyläläinen edustaa niistä sitä äänekästä ja piikikästä puolta.

Alas on neljän muusikon muodostama screamo-projekti, jonka debyyttijulkaisu on täynnä tunteellista hardcorea. Avauskappale ”Ikonostaasi” voisi melkein olla Deafheavenin blackgaze-kappale rujoudessaan, mutta Alas on huomattavasti hardcore-orientoituneempi, eikä levyllä juuri blast beatteja kuulla. Kappale kehittyy introstaan kohti tunnelmallisempaa kenkiintuijottelua Slowdiven ja vaikkapa Foxingin hengessä, josta se vielä jatkaa euforiseen loppuunsa. Syvällisin efektisukellus tapahtunee EP:n viimeisessä kappaleessa ”Lehtii Puu”, joka lienee alavireisin ja riipivin kappale koko julkaisulla.

Pohjasakkaa” käynnistyy riffittelyllä, joka voisi hyvin olla At The Drive-Inin, The Fall of Troyn tai Cap N’ Jazzin tuotannosta, mutta Alas ei soita matemaattista hardcorea – pelin nimi on maailmantuska, joka on samaan aikaan kaunista ja rujoa. Neljännessä kappaleessa ”Eilisen Tuhkat” voi kuulla jälleen hieman vaikutteita edellä mainituilta, mutta Alas pitää silti fokuksensa aggression ja tunteellisuuden kuristusotteessa.

Kolmas kappale ”Ikkunat” käynnistyy näppäilykuviolla, joka on tietyllä tapaa yllättävän sofistikoitunut – ikään kuin siitä olisi voitu rakentaa jotain post-rockin kaltaista massiivista. Idea hylätään kuitenkin pian, ja bändi sukeltaa taas suoraan Loma Prietan ja Touché Amorén maailmaan.

Jyväskylä vaikuttaa olevan paitsi thrashin ja hip hopin kultakaivos, myös hardcorejohdannaiset genret ovat mitä ilmeisimmin sen huippuosaamista. Alasin ensijulkaisu on suodattamatonta ja pröystäilemätöntä musiikkia, jolla on vankka pohja ja ymmärrys siitä, mitä bändi parhaiten osaa. Bändi kykenee tuottamaan aggressiivista ja tunteellista musiikkia, joka kuulostaa kansainväliselläkin tasolla laadukkaalta. Voin helposti nähdä, että aikoinaan tämä julkaisu olisi levinnyt maailman screamo-piireissä kasettisoittimesta toiseen kulovalkean lailla. Toivottavasti Alas ei jää yhden EP:n projektiksi, vaan saamme kuulla lisää tulevaisuudessa.

7½/10

Kappalelista:

  1. Ikonostaasi
  2. Pohjasakkaa
  3. Ikkunat
  4. Eilisen Tuhkat
  5. Lasisilmä
  6. Lehtii puu

 

Kommentoi julkaisua