”Alataajuuden riemuvoitto” – Arvostelussa Plan E:n ”Oulu Codex II”

Oulun alataajuuskvartetti on louhinut underground-musapiireissä jo lähemmäs kolmisenkymmentä vuotta. Yhtyeen miehistöstä löytyy vuosikymmenten aikana monissa liemissä keitettyjä kipakamman ilmaisun parissa jo pitkään häärineitä naavanaamoja. Terveet Kädet, Lapin Helvetti, Küroishi, Death Trip ja Impaled Nazarene heti kärkeen yhteyksistä mainitakseni. Kolmen basson muodostaman muhkean vallin ja pelkistetyn rumputyön varaan rouhean tunnelmallisen soundinsa pohjaava, itsepintainen yhtye ei kuitenkaan ole musiikkinsa puolesta sitä ilmeisintä turpasaunaa, mitä edellämainittujen meriittien perusteella näiltä herroilta voisi odottaa. Melkolailla itseasiassa päinvastoin.

Yhtyeen toinen ensimmäisellä kotimaisella kielellä laulettu kokopitkä ”Oulu Codex II” on kuin vilkkaan raikas yhdistelmä Om:in, Xysman, Brüssel Kaupallisen, Kauko Röyhkän ja Ozzyn aikaisen Black Sabbathin keinuvan miellyttävästi jurnittavaa poljentoa. Jännintä on huomata, että tarpeeksi hyvät biisit tarpeeksi osaavissa käsissä eivät edes tarvitse instrumenttirepertuaariinsa kitaroita toimiakseen oikeinkin hyvin.

Seitsemän kappaleen tiivis nippu rokkaa tanakasti mutta rullaa keveästi. Avausjyrä ”Kuin sammalta” tasaa tietä hellyttäviä elementtejä sisältävälle, blues-vetoisesti kuolaavalle heavy-boogielle ”Alfons”, jossa Jani Lehtosaaren pehmeän notkea lauluääni pääsee erityisesti oikeuksiinsa. Tervekätinen tutkapari Lene ja Ilari maustavat mm. Kyseisen biisin C-osan moniäänisellä basismillaan maukkaasti yhdessä Lehtosaaren kosketinmaton kanssa. ”Pinnan alla” sisältää keveällä Sielun Veljet ja Pronssinen Pokaali -sävyisellä vokaalitulkinnalla vuorattua, nyrjähtänyttä vaihtoehtorockia. ”Musta uni” kiivailee puolestaan Kauko Röyhkän 90-luvun bändin ja Joy Divisionin kolkon makaaberien bassokuvioiden ja mielikuvien rajapinnassa huokuen silti selittämätöntä lämpöä. Urheiluruututunnarimusiikin puolelle venyttävä ”Nuorten miesten laulu” diskoaa välisoittomaisena vedenjakajana. Molemmissa viimeksi mainituissa kappaleissa Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändin Antti Näpänkankaan töräyttelemät torviharmoniat kuorruttavat kummallisuuden mallikelpoisesti. Helmetin kaltaisesti katkorytmiriffillä nykivä ”Kuilun reuna” on keveän laulusovituksensa myötä albumin radioystävällisintä osastoa. Kaiken edelläkuvaillun takana rumpali Heikki Hallanoro pitää oman tonttinsa tyylitajuisesti kasassa pitäytyen vivahteikkaasta kompin ylläpidosta huolimatta perusasioissa.

Albumin 12-minuuttinen päätösjärkäle ”Koko mylly viemäriin” junnaa vääntyneenä säröbassodiskona ennen muuntautumistaan Black Sabbath -viitteiseksi doom-blues-junnaukseksi, jonka päälle kaunis kosketinmatto puhaltimineen levittäytyy biisin loppua kohden aistit valtaavaksi, miellyttäväksi auditiiviseksi harsoksi. Saattaapa biisin runsaan polveilevasta ja outoutta huokuvasta, kulmikkaasta tunnelmasta aistia rönsyileviä makuvivahteita myös muinaisesta free punk-yhtye Mustelmasta.

Legendaarisen Ahti Kortelaisen Tico Tico-studiollaan Kemissä valtaosaksi äänittämän ja tuottaman albumin soundipolitiikka on ilmavan luonnollinen. Kokonaisuutena Plan E on loihtinut ”Oulu Codex II:sta” ehdottomasti uransa toistaiseksi mielenkiintoisimman teoksen. Biisien korkealaatuisuus sekä melodioiden ja rytmirakenteiden rakennuksen taito jaksaa hätkähdyttää kerta toisensa jälkeen, vaikka kiekon olisi pyöräyttänyt jo vähintään sen kymmenkunta kertaa aiemminkin.

8½/10

Kappalelistaus:

1. ”Kuin sammalta”
2. ”Alfons”
3. ”Pinnan alla”
4. ”Musta uni”
5. ”Nuorten miesten laulu”
6. ”Kuilun reuna”
7. ”Koko mylly viemäriin”

 

Kommentoi julkaisua