Albumi albumilta: Bullet For My Valentine
Helsingin jäähallissa huomenna esiintyvä brittiläinen Bullet For My Valentine on ehtinyt julkaista urallaan viisi albumia, joiden asettaminen selkeään järjestykseen huonoimmasta parhaimpaan ei ollutkaan niin selvää pässinlihaa kuin alun perin ajattelin. Ajatustyötä ja albumien kertaamista joutui harjoittamaan urakalla, ja lopputuloksen voisi sanoa yllättäneen toimittajan itsensäkin.
5. Temper Temper (2013)
Ensimmäiseksi, eli toisin sanoen viimeiseksi, omalla listallani sijoitan bändin toiseksi uusimman julkaisun ”Temper Temperin”. Alun perin pidin albumia todellisena pohjakosketuksena Bullet For My Valentinen diskografiassa, enkä vaivautunut kuuntelemaan kokonaisuutta läpi kuin kerran tai kaksi omasta mielestäni liiaksi muuttuneen soundin vuoksi. Taisipa tulla haukuttuakin albumi suhteellisen huolella aikoinaan, ja pohdittua mikä bändin jätkiä vaivaa kun julkaisevat materiaalia, joka on mielikuvituksetonta ja aivan liian kevyille raiteille lipsahtanutta. Muutamia viikkoja ennen listan kokoamista koin kuitenkin herätyksen ”Temper Temperin” suhteen. Albumi ei ole ollenkaan niin kehno kuin vanhat takaraivossa kolkuttavat ennakkoluulot olivat uskotelleet. Joko musiikkimakuni on siis kehittynyt tai olen seonnut. Kappaleiden parhaimmistosta mainittakoon joka tapauksessa ”Temper Temper”, ”P.O.W.” ja ”Leech”.
4. Fever (2010)
Seuraavaksi listalle sijoittuu bändin kolmas albumi ”Fever”, joka siirtyi ”Scream Aim Firen” thrash metalliin kallellaan olevista soundeista enemmän heavy metallin suuntaan, ja Tuckin karjuntaa ei kuulla albumilla juurikaan. ”Feverin” ilmestymisen aikoihin muistan olleeni aluksi hieman pettynyt musiikillisen suunnan suhteellisen radikaaliinkin muutokseen ”Scream Aim Firen” jälkeen, mutta biisien potentiaali alkoi kuitenkin onneksi nostaa nopeasti päätään. ”Fever” onkin jäänyt mieleen erittäin melodisena ja paljon mieleenpainuvia kappaleita sisältävänä albumina. Erityisesti omille tärykalvoilleni jäljen ovat jättäneet ”Your Betrayal”, ”The Last Fight” ja ”Begging For Mercy”.
Mainos päättyy
3. Scream Aim Fire (2008)
”Scream Aim Fire” sijoittuu listani keskivaiheille. BFMV siirtyi toisella albumillaan metalcoren maailmasta kohti thrashimpaa suuntaa, ja albumia kuunnellessa välittyykin tunne siitä, että biiseissä tavoitellaan ”vanhankoulun” metallisoundeja suoraviivaisella mättämisellä, kun taas debyyttialbumi oli aivan omanlaisensa metalcore-hybridi. ”Scream Aim Fire” on albumina tasaisen vahva, eikä biisilista sisällä notkahduksia. Parhaiten kolahtavia biisejä ovat ”Scream Aim Fire”, ”Waking The Demon” ja ”End Of Days”.
2. The Poison (2005)
Bullet For My Valentine nousi suuren yleisön tietoisuuteen debyyttialbumillaan ”The Poisonilla” vuonna 2005, ja luultavasti suurimmalle osalle bändin faneista juuri tämä albumi on se ikimuistoisin ja onnistunein. Muistan itsekin kuinka ”4 Words To Choke Upon”, ”Hand Of Blood” ja ”Tears Don’t Fall” imaisivat itseni aikoinaan sisään bändin musiikkiin niin vahvalla otteella, että juuri muuta ei tullut hetkeen kuunneltuakaan. ”The Poisonin” merkitys Bullet For My Valentinen uralle on kaikista albumeista varmasti merkittävin, sillä nappiin osunut alkusysäys loi bändille vankan fanipohjan ja pisti täten ison kiven pyörimään.
Mainos päättyy
1. Venom (2015)
Huolimatta ”The Poisonin” meriiteistä nostan oman listani kärkisijalle tänä vuonna julkaistun ”Venomin”. Syynä tähän on Bullet For My Valentinen kyky osoittaa, että bändi pystyy nostamaan musiikkinsa tason parin hieman syvemmällä kyntäneen albumin jälkeen entiselleen. Muistan kuinka Matt Tuck kirjoitti aikoinaan sosiaalisen median ihmeellisessä maailmassa, että uusi albumi ei tule kuulostamaan yhtään ”Temper Temperiltä.” Ensimmäiset ajatukset moisesta julistuksesta olivat viimeisimmän albumin aiheuttaman skeptisyyden kourissa vähintäänkin ennakkoluuloiset, ja odotin pelonsekaisin tuntein mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Tällä kertaa sain kuitenkin onnekseni todeta, että olin väärässä. ”Venom” potkii ja lujaa. Albumi on bändin ehdottomasti kypsin kokonaisuus tähän mennessä, ja tulevaisuus näyttää jälleen valoisalta.
”No one can stop us now
We’re taking back control
Now we’re playing God”
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Jouni Lepistö
