Albumi, joka sai aikoinaan monien päät pyörälle – juhla-arviossa Linkin Parkin debyyttialbumi ”Hybrid Theory”

18. toukokuuta vuonna 2017 koko maailmaan halki kiri järkyttävä uutinen: grungen merkittävä nimi, Chris Cornell, oli kuollut. Maailma ei ollut ehtinyt toipua kunnolla Cornellin kuolemasta, kun jo uutisoitiin: Linkin Parkin nokkamies, Chester Bennington, oli kuollut hirttäytymällä aivan kuten Cornell pari kuukautta aikaisemmin.

Cornell ja Bennington olivat läheisiä ystäviä. Muusikot olivat kokeneet kantamansa taakat liian raskaiksi. Bennington oli kärsinyt nuoruudessaan hyväksikäytöstä ja taistellut asian kanssa, minkä lisäksi myös päihderiippuvuudet varjostivat muusikon elämää. Benningtonin läheisten mukaan muusikko otti Cornellin kuoleman hyvin raskaasti. Läheisen ystävän kuolema sekä muut henkilökohtaiset ongelmat johtivat todennäköisesti Benningtonin päätökseen päättää elämänsä läheisen ystävänsä tavoin. Kaksi lahjakasta muusikkoa lähti liian varhain, levätköön he rauhassa.

Linkin Parkin esikoisalbumi ”Hybrid Theory” täyttää tänään kaksikymmentä vuotta. Levy oli ilmestyessään suuri läpimurto sekä kotimaassaan että maailmanlaajuisesti. Yhtye antoi kasvot nu metalille ja toimi genressä suunnannäyttäjänä esimerkiksi Limp Bizkitin tavoin. Linkin Parkin helposti samaistuttavat, universaalit sanoitukset sekä Benningtonin ainutlaatuinen ääni varmistivat kuitenkin sen, että Linkin Park erottui muista edukseen.

Kuuntelijasta riippuu, määrittyykö Linkin Parkin albumi hyväksi vai erinomaiseksi. Voitaneen kuitenkin olla yhtä mieltä siitä, että ”Hybrid Theoryllä” on omat huippukohtansa, jollaisiksi lukeutuvat räjähtävä ”One Step Closer”, riipivä ”Crawling” sekä ”In The End”, joista jälkimmäistä voi pitää Linkin Parkin legendaarisimpana kappaleena.

Kahdentoista kappaleen joukkoon mahtuu kuitenkin monta muutakin hyvää sävellystä: ”Papercut” on mylvivä kappale, joka on Mike Shinodan rap-osuuksien ja Benningtonin ilmavan tulkinnan hybridi. Sen sijaan ”Runaway” yhdistelee hardrockmaisia riffejä ja Linkin Parkin kevyempää puolta synnyttäen tasapainoisen ja mukaansa tempaavan kappaleen. ”By Myself” on tunnelmaltaan albumin raskaimpia  kappaleita ja tuo esiin yhtyeen, ja eritoten Benningtonin, patoutuneen raivon Benningtonin rääkyessä lauluosuudet Shinodan rap-osuuksien väliin. Esiin nostamisen ansaitsee myös instrumentaalinen ”Cure For The Itch”, joka on harmonian täyttämä hetki ennen albumin päättävää ”Pushing Me Awaytä”.

Aivan kaikkea kunniaa Linkin Parkin musiikista ei voi antaa Benningtonille. Muulla yhtyeellä, erityisesti Shinodalla on ollut avaintekijän asema myös sen suhteen, miltä Linkin Park kuulostaa. Ilman Shinodan panosta yhtyeen äänimaisema olisi tyhjempi, sillä hänen ja Benningtonin välinen kemia on huimaa kuunneltavaa. Ei kuitenkaan voida kiistää, etteikö Benningtonin kuolema nosta yhtyeen luoman musiikin arvoa entisestään. Benningtonilta ei tulla enää kuulemaan uutta musiikkia, mutta onneksi hän on antanut itsestään paljon lukuisille Linkin Parkin ja Grey Dazen sekä Dead By Sunrisen ”Out Of Ashes”- ja Stone Temple Pilotsin ”High Rise” -albumeille. Musiikin historia olisi paljon köyhempi ilman Benningtonin ja Linkin Parkin olemassaoloa.

Kappalelista:

1. Papercut
2. One Step Closer
3. With You
4. Points Of Authority
5. Crawling
6. Runaway
7. By Myself
8. In The End
9. A Place For My Head
10. Forgotten
11. Cure For The Itch
12. Pushing Me Away

Linkin Park Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen