Albumi, joka yhdistää post-rockin ja psykedelian luontevasti: Arviossa God Is An Astronautin ”Embers”

God Is An Astronaut julkaisi 11. studioalbuminsa ”Embers”, joka jatkaa yhtyeen tavaramerkiksi muodostunutta sinfonista ja tekstuurikasta soundia. Albumilla on vaikutteita psykedeliasta, ja sen instrumentaalinen monimuotoisuus, kuten sitarin käyttö, kunnioittaa veljesten Torsten ja Niels Kinsellan edesmenneen isän perintöä.

Kappaleet ”Falling Leaves” ja ”Odyssey” syntyivät pian heidän isänsä kuoleman jälkeen ja ilmentävät sekä surua että juhlaa. Albumin rakenteessa on kaksi erillistä osiota: ensimmäinen puoli painottaa psykedeliaa ja sitaria, kun taas toinen korostaa Jo Quailin sellosovituksia. Vaikka osa albumin kappaleista tuntuu tutulta bändin aiempaan tuotantoon verrattuna, se onnistuu silti viemään kuulijan tunteikkaalle matkalle. Albumi yhdistää post-rockin ja psykedeliaan luontevasti, luoden musiikkia, joka resonoi niin arjessa kuin kosmisissa unelmissa.