”Albumi on täysin luomuna tehty, eli kaikki mikä siellä kuuluu, on itse soitettu” – haastattelussa Deadvoid Inc.

Kotimainen melodisen death metallin jyrä Deadvoid Inc. julkaisi debyyttialbuminsa ”Chapters” 13. maaliskuuta, Inverse Recordsin kautta. Yhtyeen alkutaival on ollut vauhdikas ja myös kokoonpano on kasvanut matkan varrella. Kaaoszinen haastattelussa ääneen pääsevät perustajajäsenet Tuomas Torikka (kitara) ja Jonne ”Monni” Saarinen (laulu), sekä tuore basisti Ville ”Heiska” Heino. Lue alta, mistä kaikesta keskusteltiin!

Lähdetään liikkeelle aivan alusta, eli milloin ja miten bändi syntyi?

Tuomas: Jonnen kanssa on tunnettu yli 20 vuotta. Noin vuosi sitten alettiin puhua, että perustettaisiinko bändi. Siitä se lähti liikkeelle ja kaikki tapahtui todella nopeasti.

Jonne: Aikaisemmin, kun Tuomas soitti Deathropyssa ja minä Kalmantachissa, niin suunniteltiin yhteisiä keikkoja. Ne eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet. Viime vuoden alussa tuli eteen tilanne, että ruvettiin miettimään yhteisen bändin perustamista.

Tuomas: Samaan aikaan näin TikTokissa Tino Jäntin rumpuvideoita, ja olin aivan myyty. Otin rohkeasti häneen yhteyttä ja Tino sitten lupautui sessiorumpaliksi koko albumille. Hän tulee soittamaan pari ensimmäistä keikkaakin meidän kanssa, ennen kuin esittelemme virallisen rumpalin.

Jonne: Ajatuksena oli, että ei lähdetä rakentamaan bändiä aluksi kokonaisuudessaan, vaan bändi rakentuu sitten sen levyn teon aikana. Alkumetrit tehtiin kahdestaan ja ensimmäinen homma oli etsiä rumpali.

Tuomas: Alun perin suunnitelma oli käyttää sessiomuusikoita. Se muuttui sitten nopeasti, kun tuli uusia tuttavuuksia mukaan matkan varrella. Lainasimme Villeltä bassoa studiosessioihin. Huomattiin tulevamme hyvin toimeen ja samalla puhuimme hänen omasta bänditilanteestaan. Villellähän on taskut täynnä bändejä, mutta ei tällaista metallibändiä.

Toinen kitaristi eli Jami, miksasi ja masteroi levyn. Hänen kanssaan keskusteltiin matkan varrella bändiin liittymisestä, ja lopulta hän innostuikin ja halusi tulla mukaan.

Ville: Tähän projektiin päädyin mukaan niin, että levyn äänittäjä Mikkolan Ville kyseli, että olisiko minulla lainata sopivaa bassoa. Juuri silloin ei ollut, mutta hankin sittemmin uuden soittimen, jota mainostin Villelle.

Lainasin sitä soitinta sessioihin ja olin itsekin kaksi pitkää päivää studiolla bassoteknikkona. Tultiin koko porukan kanssa tosi hyvin juttuun ja homma klikkasi kohdalleen heti. Toisen päivän lopulla Tuomas ja Jonne kysyivät minua mukaan bändiin. Meinasin vastata saman tien myöntävästi, mutta Tuomas kehotti nukkumaan yön yli. Heti aamulla sitten laitoin viestin, että lähden messiin.

Jonne: Rumpalipuolella ovat tällä hetkellä keskustelut käynnissä. Meillä on potentiaalinen ehdokas, joka voisi mahdollisesti liittyä bändiin. Mutta tässä kohtaa emme paljasta vielä aiheesta sen enempää!

Mistä bändin nimi tulee?

Jonne: Ennen ensimmäistä studiovierailua lähdettiin miettimään nimeä. Pyöriteltiin erilaisia sanapareja, joista sitten löytyivät Dead ja Void. Siitä tuli sitten Deadvoid.

Tykästyttiin hyvin vahvasti tähän nimeen, mutta sitten kävi ilmi, että Tanskassa on jo saman niminen orkesteri, joka soittaa death metallia. Itselleni tuli heti fiilis, että en ehkä ihan näin läheltä halua nimikaimaa. Jäin kuitenkin miettimään ajatusta, ja päätin että me halutaan olla niin hyvä bändi, että ollaan se virallinen Deadvoid. Siitä sitten tuli idea tähän Incorporated-loppuosaan.

Tuomas: Minä laitoin ideassa aluksi vähän hanttiin. Tanskassa olevan yhtyeen nimi oli erikseen Dead Void, joten omasta mielestäni se oli ihan eri asia. Jonne oli kuitenkin jo ehtinyt pyöritellä ajatusta siihen pisteeseen asti, että oli teetättänyt ystävänsä toimesta meille logon Deadvoid Inc. -nimellä. Koska visuaalinen puoli ei ole lainkaan oma vahvuuteni, niin sitä kautta Jonnella oli tässä isompi päätäntävalta.

Ensimmäinen levy nyt ulkona

Ja nyt ensimmäinen albumi ”Chapters” on ilmestynyt – mitä kertoisitte siitä?

Tuomas: Kun tämä projekti käynnistettiin, niin osa biiseistä oli jo valmiina pöytälaatikossa. Ne ovat jotenkin luonnollinen jatkumo sille, mitä olen aikaisemmin tehnyt. Pitkän yhteisen taipaleen myötä tiesin, mihin Jonne pystyy ja mitä hän tuo biiseihin tullessaan. Kun sitten kuulin Tinon soittoa, niin tiesin kappaleiden sovittuvan uudelleen automaattisesti.

Tinon lyödessä viime toukokuussa ensimmäiset rummut nauhalle, sanoin Jonnelle, että alkuvuodesta me juhlimme levyn ilmestymistä. Albumi oli tammikuussa valmis, eli puoli vuotta tähän kaikkeen meni. Se on hyvin lyhyt aika, kun otetaan huomioon, että bändi perustettiin aivan tyhjästä.

Ville: Tuomaksen biiseistä löytyy todella kauniita, täyteläisiä melodioita ja harmonioita. Kuitenkin sieltä löytyy raju vastapaino, eli paljon vauhtia ja kovaa ajoa.

Tuomas: Musiikissa on jossain muodossa oltava melodia, koska se on aina lämmittänyt itseäni. Niissä on vähän sellaista juonikkuutta, sekä tiettyä riitaisuutta, eli ne eivät ole välttämättä aivan oppikirjamaisia. Osassa biisejä käytetään myös Jonnen puhdasta laulua.

Sanoituspuolella olen kolmeen biisiin tehnyt lyriikat, joita Jonne on sitten muokannut itselleen sopivammaksi. Teksteissä on hyvin paljon juttuja omasta elämästä, sekä kritiikkiä – eikä vähiten itseä kohtaan. Esimerkiksi mihin omat valinnat elämässä ovat johtaneet ja niin edelleen. Yksi kappale on suoraan kipeästä isäsuhteesta, johon Jonne yhtyi ihan täysin. Näistä asioista on juteltu koko sen ajan, mitä on tunnettu ja siihen oli helppo molempien samaistua.

Jonne: ”Ashes and Forgiveness” käsittelee hyvin paljon meidän molempien näkökulmasta suhdetta omiin vanhempiin. Koska meillä on samantyyppiset näkemykset moniin asioihin, niin se mahdollistaa toisen kirjoittaman tekstin radikaalinkin muokkauksen ilman, että sisältö muuttuu.

Ja ne mitä olen itse sanoittanut: siellä on sisältöä lapsuudesta, parisuhteisiin liittyviä juttuja ja yksi biisi kertoo suhteesta äitipuoleen. Sanoitukset kumpuavat pitkälti omasta elämästä, ei välttämättä täysin suoraan, mutta vähintään välillisesti.

Tuomas: Mikä on positiivista omasta mielestäni, niin teksteissä ehkä ensimmäistä kertaa kritisoidaan itseä! Peilistä kun löytyy ensimmäinen vastaus hyvin moniin asioihin.

Jonne: Toki ne biisit, jotka liittyvät lapsuuteen, niin niissä ei sitä itsekritiikkiä luonnollisestikaan ole. Mutta näissä ihmissuhteisiin liittyvissä on paljon. Olin biisejä kirjoittaessani tietynlaisessa muutostilassa oman elämäntilanteeni suhteen. Mietin, mitä mahdollisesti voisin tehdä tulevaisuudessa toisin ja niin edelleen.

Tuomas: Itsekritiikki on itselleni ollut läheinen asia vuosikausia. Tiedän kyllä ne asiat mitä minä olen mokannut tässä elämässä. Se ei ole mikään salaisuus ja silloin niistä pystyy myös kirjoittamaan.

Ville: Myös minä pystyn samaistumaan paljon Tuomaksen ja Jonnen ajatuksiin. Juteltiin paljon näistä aiheista studiossa. Esimerkkinä vaikka ”Drowned in Pain”: sain hyvin kiinni siitä kertosäkeestä ja autoin omalta osaltani muotoilemaan sanoja.

Tuomas: Meillä oli studiolla välillä työpajoja, kun tuli lyriikoiden kanssa joku ongelma eteen. Sitten laitettiin yhdessä kynät heilumaan ja tehtiin ne sanat siinä hetkessä. Tämä mahdollisuus tiedostettiin jo studioon mennessä ja annettiin sanoituksille vielä mahdollisuus kasvaa.

Jonne: Vaikka lyriikat olivat valmiiksi kirjoitettu, niin niissä oli se ajatus, että muokkauksen varaa on. Olimme hyvin avoimia muutosten suhteen.

Levyn teemat esiin

Levyllä liikutaan siis hyvin henkilökohtaisissa teemoissa, joten löytyykö sieltä erityistä lempibiisiä?

Ville: Olin aikaisemmin sitä mieltä, että ”Drowned in Pain” on se oma ehdoton suosikkini. Kuitenkin kun tätä haastattelua edeltävänä viikonloppuna soitettiin yhdessä, niin sieltä tarttui itselleni ”Ashes and Forgiveness”. Sitä soittaessa sain aivan uskomattoman tunnelatauksen! Musiikkihan on parhaimmillaan tunteiden välittämistä.

Tuomas: Voisin mainita muutamankin, mutta kyllä se on ”Drowned in Pain”, joka koskettaa eniten. Olen miettinyt monta kertaa ihmisiä, jotka ovat yksinäisiä. He ovat esimerkiksi vain nimiä tai numeroita joissakin tilastoissa. Tai sitten pieni Vilja Eerika, joka toisen vanhemman toimesta kidutettiin kuoliaaksi.

Kun ostin hänestä tehdyn kirjan, niin ajattelin, etten pysty lukemaan sitä, koska tapaus oli niin hirveä. Mietin kuitenkin, että koska pieni tyttö on sen oikeasti joutunut kokemaan, niin minun on pakko kyetä se lukemaan.

Jonne: Myös itselläni ovat matkan varrella ne lempparibiisit muuttuneet vähän sitä mukaa kun kappaleita on työstetty. Nyt kun koko levy on valmis, niin suosikki menee sille osastolle, mikä on kaikkein henkilökohtaisin. Tässä kohtaa se on ”The Wounds”.  

Kenelle suosittelisitte levyä kuunneltavaksi?

Tuomas: Melodisen death metallin ja aidon musiikin ystäville. Albumi on täysin luomuna tehty, eli kaikki mikä siellä kuuluu, on sinne itse soitettu.

Jonne: Levy on suunnattu melodisen metallin ystäville, mutta sisältönsä ja tematiikan puolesta suosittelen tutustumaan siihen myös genrerajojen ulkopuolelta.

Ville: Mielestäni jokaisen kannattaisi kuunnella tämä levy, sillä musiikki on tehty jaettavaksi. Kannattaa ylipäätään kuunnella monenlaista musiikkia, koska jos johonkin tykästyy, sehän on vain hyvä asia. Ei ole mitään syytä sulkea omaa makua yhteen tiettyyn karsinaan. Hyvä musiikki on hyvää genrestä riippumatta. Ja kuten ihminenkin kehittyy, kehittyy myös hänen musiikkimakunsa.

Tämä on vasta alku

Vaikka aina kannattaa elää tätä hetkeä, niin kurkistetaan kuitenkin hieman tulevaisuuteen: mitä suunnitelmia sitä varten on?

Tuomas: Tänä keväänä on muutama keikka, ja ensi syksyn keikkoja päästään myymään nyt albumin ilmestymisen myötä. Jos saataisiin keikkakalenteri täytettyä syksystä ensi kevääseen, niin sitten voitaisiin lähteä työstämään uutta levyä. Ei tarvitsisi tehdä niin, että kierrettäisiin samojen biisien kanssa samat keikkapaikat moneen kertaan.

Jonne: Keikkailu on itselleni tämän homman suola, mutta kyllä sitä uutta musiikkiakin täytyy tehdä jatkuvalla syötöllä. Näkisin, että tahti voisi olla vuosi per levy. Toki niin, että sitä ei pidä tehdä väkisin. Luovuus kuitenkin tulee, kun on tullakseen, eikä pakottamalla. Tärkeintä on kuitenkin laadukas musiikki.

Tuomas: Tällä hetkellä on luonnollisesti takki tyhjä uusien biisien suhteen, mutta kyllä niitä tulee. Luovuus kuitenkin vaihtelee välillä paljonkin, välillä tulee biisi illassa ja välillä yksi kahdessa viikossa. Nyt Villen ja Jamin mukaantulon myötä saa loistavaa tukea biisien tekoon.

Kertokaa yksi bändiä kuvaava sana?

Jonne: Vaikka tässä mennään hieman melankolian puolelle, niin vastaan herkkä.

Tuomas: Turvallinen. Siitä lähtien kun tutustuttiin, on saanut tuntea olonsa turvalliseksi tässä porukassa. On saanut kokea kaikenlaisia tunteita ja aistin, että muut tukevat missä tahansa.

Ville: Minä sanon avoin. Sillä oli asia mikä tahansa, niin voi tukeutua bändikaveriin.

Millaisia terveisiä teillä olisi lähettää lukijoille?

Tuomas: Kuunnelkaa ja tulkaa kuultavaksi. Tarkoitan sitä, että muistetaan olla välillä itse hiljaa ja kuunnella mitä toisella on sanottavana. Näin meillä kaikilla olisi paljon parempi olla.

Ville: Älkää antako muiden epäilysten rajoittaa tekemisiänne millään tavalla. Ihmisessä itsessään on niin suuri voimavara, että siihen pitää luottaa. Sitä kautta voi aueta vaikka mitä ovia ja mahdollisuuksia. Sekä ottakaa uusi albumi haltuun!

Jonne: Vaikka elämän varrella tulee kohdattua erilaisia konflikteja ja ikäviä asioita, niin ei pidä luovuttaa. Aina tulee seuraava päivä. Loppukaneetiksi vielä, että kuunnelkaa meidän musaa ja tulkaa keikoille!

Deadvoid Inc. on:
Monni Saarinen – laulu
Tuomas Torikka – kitara
Jami Honkala – kitara
Heiska Heino – basso

Tulevat keikat:
28.3. – Wilhelm Public House, Mikkeli (levynjulkaisukeikka)
18.4. – Bar Base, Helsinki
13.6. – Bar Lepakkomies, Helsinki

Lue lisää ja ota bändi seurantaan näistä linkeistä: Facebook, Instagram, Bandcamp