Albumi täynnä suuria tunteita – Uniklubin debyyttialbumi ”Rakkautta ja piikkilankaa” 20 vuotta
Eräs kesän 2004 soitetuimmista biiseistä oli takuulla Uniklubin ”Rakkautta ja piikkilankaa”, jolta ei pystynyt välttymään oikeastaan missään. Kappale soi ahkerasti radiossa sekä sille tehty musiikkivideo pyöri tv:ssä – silloin kun vielä musiikkia käsitteleviä ohjelmia tehtiin. En enää itse muista, kummassako mediassa ensimmäisen kerran lauluun törmäsin, mutta mielenkiinto bändiä kohtaan heräsi heti.
Uniklubin samaa nimeä kantava debyyttilevy ilmestyi 21. toukokuuta ja muistan saaneeni sen synttärilahjaksi heti tuoreeltaan. ”Rakkautta ja piikkilankaa” olikin itselleni yksi tuon vuoden tärkeimmistä sekä ahkerimmin kuunnelluista pitkäsoitoista. Enkä todellakaan ollut ainut, jolle Uniklubi maistui, sillä levy myi platinaa ja bändi sai Emma-patsaan kategoriassa paras rock-tulokas.
Tätä artikkelia kirjoittaessani on vierähtänyt pitkä tovi siitä, kun olen levyn viimeksi kuunnellut. Näin ollen täytyi luonnollisesti verestää muistoja, että mille albumi kuulostikaan? Ja ennen kaikkea halusin saada selville, että vieläkö tuntuma siihen on sama kuin pari vuosikymmentä sitten – ja olihan se.
Pitkäsoitto käynnistyy räväkästi rokkaavilla ”Kiinni jään” sekä ”Rakkautta ja piikkilankaa” -biiseillä. ”Totta vai tarua” on puolestaan hieman rauhallisempi raita, jonka alussa kuullaan kaunis pianointro. Muutenkin levy sisältää sopivassa suhteessa niin menevämpää meininkiä kuin herkkiä balladeja. Jo aikoinaan tärkeimmiksi biiseiksi itselleni nousivat nimikkoraidan lisäksi ”Kiinni jään”, ”Kylmää” sekä ”Hetki hiljaisuutta”. Mielipiteeni on edelleen pysynyt samana, mutta huomasin nyt miettiväni, miksi en ole aikaisemmin huomannut ”Kuivilla” -kappaleen erinomaisuutta. Kyseisessä raidassa resonoi erityisesti kertosäe ”Mustan peiton alla / Milloin sataa sinun puutarhassasi / Pyyhkii ruosteen tuulikellostasi”.
Sanoitukset albumilla käsittelevät jokainen tavalla tai toisella rakkautta, kuten varsin luonnollista onkin. Singleiksi levyltä irrotettiin nimibiisin lisäksi ”Kylmää”, ”Totuus” ja ”Näiden tähtien alla”. Omasta mielestäni Uniklubi on aina ollut parhaimmillaan menevämpien biisien parissa, joten vaikka ”Totuus” näihin voidaankin laskea, olisi ehkä kuitenkin ”Hetki hiljaisuutta” ollut singleksi vielä vahvempi valinta.
”Rakkautta ja piikkilankaa” on ehdottomasti yksi Uniklubin parhaimmista albumeista ja debyytiksi erinomainen suoritus. Se esittelee yhtyeen monia puolia varsin kattavasti. Ja huomasin nyt miettiväni, että miten onnistuneita sävellyksiä sekä koskettavia lyriikoita tuolloin parikymppisistä jäsenistä koostuva yhtye onkaan onnistunut tekemään. Harmi, että yhtye debyyttilevyineen jäi aikoinaan tyystin ”meikkaavat kauniit pojat” -imagonsa varjoon – ja täysin turhaan. Iskevät biisit eivät ole haalistuneet vuosien saatossa.
Juhlavuoden kunniaksi bändi julkaisi esikoislevynsä uudelleen masteroituna ensimmäistä kertaa vinyylinä sekä teki uuden version ”Rakkautta ja piikkilankaa” -hitistä. Voitkin lopuksi katsastaa hieman alempaa, mille aikuistunut Uniklubi näyttää vuonna 2024 nykyisessä kokoonpanossaan.
