”Albumilla on mukana niin melodisia kuin raskautta tuovia elementtejä sopivassa suhteessa” – haastattelussa debyyttilevynsä julkaissut Dead End Irony

Imatralainen heavy metal -yhtye Dead End Irony sai alkunsa vuonna 2010. Vuosien varrelle on mahtunut useita vaiheita miehistönvaihdoksineen, mutta nyt DEI on julkaissut odotetun esikoispitkäsoittonsa ”Battles and Brotherhood”. Kaaoszine kutsui bändin haastatteluun keskustelemaan enemmän aiheesta, ja juttusille saapuivat laulaja Vesa Winberg ja kitaristi Simo Jokela. Lue keväisen illan juttutuokion tulos kokonaisuudessaan alta!

Morjens ja tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun! Mitä kuuluu näin kesän kynnyksellä?

Jokela: Oikein hyvää kuuluu! Kesää ja festareita odotellessa, pitkä talvi taas takana.

Winberg: Hyvää kuuluu! Kevät on mennyt uutta pitkäsoittoa valmistellessa ja sen ilmestymistä odotellessa. Nyt se on ulkona ja on mielenkiintoista nähdä, miten jengi reagoi siihen. Hyvä fiilis kesää kohti mentäessä.

Uunituoreesta albumista puhutaankin kohta enemmän mutta viivähdetään hetkinen menneessä: Dead End Irony on saanut alkunsa jo vuosia sitten. Kertoisitteko jotain yhtyeen historiasta?

Jokela: Dead End Irony on saanut alkunsa vuonna 2010. Tuolloin etsittiin sopivaa kokoonpanoa ja piipahdettiin studiossakin demottelemassa. Silloin ei tosin vielä saatu aikaan oikein muuta kuin hyviä muistoja. Ensimmäinen virallinen julkaisu, ”Wounds That Never Heal” -EP ilmestyi vuonna 2015 ja sitten seuraava EP ”Into The Void” puolestaan vuonna 2018. Miehistönvaihdoksia on ollut matkan varrella, ja viimeisimpänä ovat tulleet mukaan Antti rumpuihin ja Vesa solistiksi. Heidän saapumisensa jälkeen ryhdyttiin tosissaan miettimään ensimmäisen kokopitkän julkaisemista.

Winberg: Oma musiikillinen DNA:ni tulee raskaamman musiikin parista, jota olen kuunnellut koko ikäni. Dead End Irony oli toki tullut tutuksi jo aikaisemmin soittaessani Imatralla eri bändeissä, mutta en tiennyt kovin paljoa sen meiningistä. Kun sain sitten kutsun tulla mukaan laulajaksi, tuntui se jotenkin tosi luontevalle ja oli mukavaa hypätä kelkkaan mukaan. Päätökseeni vaikutti suuresti se, että bändin valmistelema uusi musiikki kuulosti erittäin hyvälle. Siinä oli tapahtunut suurta kehitystä aikaisempaan verrattuna – ja nyt en väheksy yhtään sitä vanhempaakaan tuotantoa. Mutta uudet biisit, jotka nyt siis löytyvät pitkäsoitolta, olivat minulle se lopullinen ratkaisu mukaan lähdöstä.

Ensimmäinen kokopitkä ”Battles and Brotherhood” on ilmestynyt. Pitikö sen ilmestyä jo aikaisemmin? Oliko sopivan miehistön etsimisellä oma vaikutuksensa asiaan?

Jokela: Voisi oikeastaan sanoa, että kun Antti ja Vesa tulivat mukaan, oli se sitten lähinnä enää budjetista kiinni.

Winberg: Minulla oli kriteerinä, että jos lähdetään äänittämään, tehdään se mahdollisimman hyvin. Ei tehdä mitään demoja vaan itsellisiä, vahvoja julkaisuja. Siksi ehdotin mukaan Aallon Teemua, koska tiedän kokemuksesta hänen tekevän todella laadukasta metallia. Hän on tuottajana todella vaativa ja rima on korkealla, mutta se näkyy sitten lopputuloksessa. Teemu on kuitenkin tuottanut muun muassa Insomniumia, Omnium Gatherumia, Marianas Restia ja viimeisimpänä Ginger Evilia noin muutamia referenssejä mainitakseni. Olen työskennellyt hänen kanssaan aikaisemmin eri bändien tiimoilta ja tiesin hänen tekevän lopputuloksesta omalla panoksellaan sellaisen, ettei mikään ratkaisu kaduta jälkeenpäin. Levyn valmistuminen oli tosiaan budjettikysymys, koska haluttiin sen olevan tasalaatuinen. Siksi on mennyt hieman aikaa, mutta toisaalta ei ole ollut mihinkään kiire.

Sukelletaanpa sitten syvemmälle tulevan levyn maailmaan, mitä voitte kertoa siitä?

Jokela: Levy sisältää kahdeksan kappaletta, joista viisi julkaistiin etukäteen singleinä. Levyllä ei ole mitään tiettyä teemaa, jonka ympärille se olisi rakennettu vaan mukana on niin sota-aiheisia tarinoita kuin parisuhteesta kertovia. Mukana on myös eeppinen, kymmenminuuttinen veljesriidasta kertova kappale.

Winberg: Kyseessä on heavy metal -albumi, jossa on erilaisia vaikutteita. Haluttiin korostaa genreä. Mukana on niin melodisia kuin raskautta tuovia elementtejä, mutta ne ovat sopivassa suhteessa. Ne ovat myös kuuntelijalle ystävällisessä muodossa, eli sovituksiin laitettiin paljon aikaa ja energiaa.

Muutamia biisejä muokattiin aika radikaalisti, ja se näkyy sovituksissa. Esimerkiksi jo julkaistu ”Gone” sovitettiin uusiksi, samoin aloitusbiisi ”Fight”. Mukana on myös metallikuvastoon kuuluvia kliseitä kuten esimerkiksi Simon mainitsema ”Razor Gods”, joka kertoo kahden veljeksen syvästä vihasta sekä valon ja varjon taistelusta. Kliseitä haukutaan aivan turhaan, vaikka ne ovat laadukkaita, toistuvia elementtejä. Toki ne voidaan toteuttaa huonosti, mutta Dead End Ironyn musiikissa ne on tehty mahdollisimman hyvin.

Mistä albumin nimi tulee?

Jokela: Albumin nimi taisi tulla Antilta, ja hän löysi sen lyriikoita läpi käydessään. Se kuvastaa hyvin myös levyn tekoprosessia, siinä on ollut sellaista veljeyttä ja taisteluakin.

Winberg: Eli suomeksi sanottuna: asioista on välillä väännetty todella paljon. Kaikki bändin jäsenistä seisovat lopputuloksen takana, mutta se ei ole aina tullut helposti. Se on koetellut meitä paljon, mutta se on tuonut meidät myös yhteen. Ei voi puhua mistään kiirastulesta, mutta tulen läpi on menty. Sisäisiä taistoja on ollut, mutta ne ovat palvelleet tarkoitustaan. Siinä siis tarina nimelle.

Millainen prosessi biisien valinta levylle oli, jäikö materiaalia vielä odottamaan myöhempää käyttöä?

Jokela: Reserviin jäi vielä kappaleita. En ihan äkkiseltään osaa nyt edes sanoa, miten juuri nämä biisit valikoituivat mukaan.

Winberg: Tuottajan myötävaikutuksella päädyttiin levyn kappaleisiin, mutta toki sinne jäi vielä sellaisiakin kappaleita, jotka jäivät mietityttämään itseä. Reserviin jäi esimerkiksi eräästä taulusta inspiraationsa saanut ”Ninth Wave”, mutta se kuullaan sitten jossain vaiheessa!

Päästäänkö uusia biisejä kuulemaan pian keikoilla?

Jokela: Levynjulkkarikeikka oli 30. toukokuuta Kulttuuritalo Nuijamiehessä Lappeenrannassa, jossa olimme lämmittelemässä Waltaria.

Winberg: Muilta osin keikkoja ei ole vielä sovittu, koska halusimme odottaa albumin ilmestymistä. Tämän tyyliselle musiikille löytyy yleisöä, mutta keikkapaikkojen suhtautuminen on varsinkin koronan jälkeen ollut vähän nihkeää. Dead End Irony pääsi nyt mukaan New Wave of Finnish Heavy Metal -allianssiin, joten se tuonee mukanaan enemmänkin keikkoja.

Sinällään harmi, että keikkoja on ollut toistaiseksi vähän. Ne keikat, joita on tähän mennessä ollut, ovat osoittaneet tämän tyylisen musiikin toimivan livenä hyvin. Se johtunee siitä, että tämä on omalla tavallaan aika simppeliä musiikkia, jossa on selkeitä riffejä, kertosäkeitä, melodisia elementtejä, nopeita biisejä ja niin edelleen. Se tuo yleisölle vaihtelua, ja minä arvostan sitä, että live-esiintyminen sisältää nyansseja. Useat yleisön jäsenet ovat olleet biiseistä sekä keikoista suorastaan riemastuneita, koska ne ovat niin sanottua peruskamaa.

Jos esimerkkinä käytetään vaikkapa Acceptin tai Helloweenin musiikkia, niin niiden simppeleitä riffejä rakastetaan. Niitä ei tehdä enää nykyisin, vaan musiikki on kovin kompleksista. Sitten kuitenkin aina palataan siihen ”Balls to the Wallin” riffiin ja ihastellaan sitä. Esimerkkinä vaikka meidän ”Patton”-biisi: siinä oli hieman meillä itsellämmekin tiettyä epäuskoa, että voiko biisi alkaa näin simppelillä riffillä? Siitä on kuitenkin tullut todella hyvää palautetta.

Käännetään hetkeksi hieman rooleja, eli kysykää itseltänne jokin kysymys ja vastatkaa siihen?

Winberg: Mikä tekee hyvän kertosäkeen? Jos osaisin vastata siihen, en todennäköisesti istuisi nyt juuri tässä vaan olisin maailmalla rundaamassa! Hyvä kertosäe on sellainen yhtälö, jota aina vain etsii. Sitä voi yrittää laskelmoida, ja sitä voi lähestyä järkiperäisesti, mutta silti se voi tulla hyvinkin sattumalta. Ja se on musiikin kiehtovin elementti!

Jokela: Hyvää kertosäettä voi aina miettiä, mutta loppujen lopuksi se on kuitenkin yleisö, joka päättää mistä tykkää. Itseltäni voisin kysyä, oletko soittanut omasta mielestäsi tarpeeksi kitaraa? Vastaus on, että en, koska aina voi soittaa vähän enemmän!

Winberg: Heitänpä tähän kysymyksen Simolle: ketkä ovat kitaristiesikuvasi?

Jokela: Yhdeksänvuotiaana sain käsiini Metallican ”Loadin”, ja se herätti mielenkiintoni bändiä kohtaan. Sen jälkeen otin kuunteluun ”Black”-albumin, ja olin siinä vaiheessa jo hieman aloitellut kitaransoittoa. Kaikki lähti Kirk Hammettista, ja hän hoitaa tonttinsa todella hienosti. Power metalin puolelta taas Kai Hansen on kova biisintekijä ja kitaristi. Esikuvia on useita, joten en pysty nimeämään vain yhtä.

Winberg: Onko kukaan aikaisemmin sanonut, että soitossasi kuuluu todella selkeästi Wolf Hoffmanin tyyli?

Jokela: Sinä olet maininnut siitä joskus aikaisemminkin! Saattaa johtua siitä, että muutama Acceptin levy on tullut toki joskus kuunneltua…

Mitkä kolme sanaa kuvailisivat parhaiten Dead End Ironya?

Winberg: Ensimmäisenä tulee mieleen sana perus, vaikka se on hieman huono sana.

Jokela: Eli perinteinen.

Winberg: No juuri perinteinen! Toinen sana on ehdottomasti melodinen. Sanotaan kolmanneksi nouseva, sillä varsinkin suomalaiset rakastavat heavy metalia. Tällaiselle metallille on kysyntää. Varmasti on olemassa vielä suuri joukko ihmisiä, jotka eivät ole vielä kuulleetkaan meistä. Toivon levyn löytävän erityisesti heidät.

Jokela: Allekirjoitan tuon täysin.

Mitä terveisiä lähettäisitte Kaaoszinen lukijoille?

Jokela: Toivotan oikein mukavaa kesälomakautta ja kuluttakaa musiikkia sen kaikissa muodoissa! Tukekaa bändejä kuuntelemalla levyjä sekä käymällä keikoilla ja osallistukaa kaikkeen mahdolliseen, mikä liittyy musiikkiin.

Winberg: Tähän loppuun lainaus. Olikohan kyseessä Albert Järvinen vai Remu Aaltonen, joka sanoi Hurriganesin ”Rock and Roll All Night Long” -debyytistä: ”Luukuttakaa tätä levyä niin lujaa, että seinät helisee, pitäähän naapureittenkin kuulla”! Tehkää siis sama ”Battles and Brotherhood” -albumille ja etenkin ”Fight”-biisille. Päätösbiisi ”Razor Godsin” tullessa suosittelen istumaan alas ja kulkemaan se matka kappaleen mukana keskittyen. Se on nimittäin aika riipivä.

Dead End Irony:
Vesa Winberg – laulu
Simo Jokela – soolokitara
Kristian Valkama – kitara
Antti Vainio – basso
Antti Pekonen – rummut

Tutustu bändiin lisää näistä linkeistä: viralliset sivut, Facebook, Instagram, Bandcamp

Tuoreen albumin pariin pääset tästä: