Albumin lopputulos ei tyydytä suuria odotuksia – arviossa saksalaisen Desasterin ”Churches Without Saints”

Jos täytyy valita tämän kesän yksiä odotetuimpia julkaisuja, niin omalla kohdallani se on ehdottomasti saksalaisen mustan tyrannin Desasterin uusin julkaisu ”Churches Without Saints”. Black thrashia paahtanut nelikko jaksaa vielä puskea ulos niin pahansuopaista ja saatanallista myrskyä ilmoille, että oksat pois! Edellisestä mainiosta studiojulkaisusta ”The Oath of an Iron Ritual” (2016) on kerennyt vierähtää pienoinen tovi, joten kuultuani Desasterin julkaisevan uutta musiikkia on suotta tarkastaa uutuus läpi. Ovatko tämän kertaiset paholaisen kirkot jykevää vai haurasta tekoa?

Jossain määrin ”Churches Without Saints” -albumi tuntuu hieman ristiriitaiselta tapaukselta. Ehkä osittain ristiriitaiseen mielentilaan liittyy se seikka, että tältä levytykseltä odottaa samankaltaista menoa kuin mitä edellinen ”Oath of an Iron Ritual” tarjoaa. Onhan uusi julkaisu vihaista, mutta välillä soitto kuulostaa ja tuntuu siltä, ettei bändistä saa aivan kaikkea irti. Ehkä pahin mahalasku kuuluu, kun ”Churches Without Saints” –raita lähtee soimaan. Tämä kyseinen, ylipitkä kappale on Desasterin asteikolla melkoinen pettymys, mistä ei heru moisia pisteittä. Myös ”Exile Is Imminent” on melko pliisun tuntuinen vedos. Alun kiehtovalta lähtevä soitto päätyy pidemmällä tähtäimellä aika hengettömään suoritukseen.

Ristiriitaisista ajatuksista huolimatta albumista löytyy myös hyvää sanottavaa. Intron jälkeiset raidat ”Learn to Love the Void” ja ”Falling Trinity” vaikuttavat lupaavilta paloilta, mutta omia suosikkiraitojani ovat mieleenpainuvilta ja ärhäköiltä kuulostavat ”Sadistic Salvation” ja ”Armed Architects of Annihilation (In Clarity for Total Death)”. Albumin häntäpäässä oleva ”Endless Awakening” tuntuu taas epävarmalta palalta, sillä siitä ei oikein osaa sanoa kunnollista mielipidettä. Asiaa ei helpota, että biisi on vieläkin pidempi kuin väsynyt ”Churches Without Saints”, mutta kappaleesta löytyy satunnaisia hyvältä kuulostavia potkuja ja sovituksia. Riippuu täysin mielentilasta, meneekö kyseinen biisi jatkoon, mutta niin pitkälle en kavahda, että luokittelisin ”Endless Awakening” julkaisun parhaimpien kappaleiden joukkoon. Taas varmaksi voin todeta, että päätösbiisi, lyhyehkö ”Aus Asche”, on aika turha vedos.

”Churches Without Saints” ei todellakaan yllä Desasterin parhaimpiin suorituksiin. Tästä löytyy hyvät hetkensä, mutta tätä albumia ei valitse useasti kuuntelulistalle, sillä osa kappaleista on melko väsyneitä tai ristiriitaisia. Kaikkia odotuksia vasten levy on pienoinen pettymys, mutta pyyhettä ei tarvitse vielä heittää kehään.

7+/10

Kappalelista:

1. The Grace of Sin (Intro)
2. Learn to Love the Void
3. Failing Trinity
4. Exile Is Imminent
5. Churches Without Saints
6. Hellputa
7. Sadistic Salvation
8. Armed Architects of Annihilation (In Clarity for Total Death)
9. Primordial Obscurity
10. Endless Awakening
11. Aus Asche (Outro)

Desaster Facebookissa

Kirjoittanut: Sami Elamaa

Kommentoi julkaisua