Alcest, Hexvessel, The Fauns @ Kulttuuritehdas Korjaamo, Helsinki, 25.01.2014

Alcest 2013Uuden levyn julkaissut Ranskan ihme teki muutaman keikan minikiertueen Suomessa. Seurueeksi kiertueelle oli valittu ja kotimainen . Yritin ennen keikkaa kuunnella The Faunsia, koska orkesteri oli minulle ennestään täysin tuntematon. Mutta valitettavasti totesin sen aivan liian unettavaksi. Mietin kyllä pari kertaa, miten sitä jaksaisi keikallisen verran kuunnella. Saavuinkin Korjaamolle juuri ennen The Faunsin keikan loppua todetakseni, että oikeassa olin ja huoleni oli perusteltu. Viimeisen biisin tefloniset hipsterisoundit alkoivat unettaa parin minuutin kuuntelun jälkeen, eli ei kiitos.

Keikan jälkeen nopea katsaus ympärille paljasti, että paikka oli täynnä. Korjaamolla oli paikalla selvästi sekalainen yleisö, joista osa oli tullut katsomaan Alcestia ja osa The Faunsia. Yleisö vaihtui aika nopeasti Hexvesselin vuoron alkaessa.

Olen ollut pari kertaa aikaisemmin katsomassa Hexvesseliä livenä, mutta paljon pienemmissä keikkapaikoissa. Odotukset olivat niiden keikkojen perustella korkealla, ja tutisin hieman jännityksestä esiintyjien saapuessa lavalle. Minua ei petetty tälläkään kertaa, onneksi. Hexvesselin esiintymiset ovat verrattavissa covenin kokoontumiseen. Ilmassa käryää taikuus, keho rentoutuu ja tunnelma on mukavan harras. Ympärillä olleet hevimiehet alkoivat hytkyä kuin hattivatit. Mat McNerneyllä on huikea ääni, varmaan yksi huikeimmista, mitä olen koskaan kuullut. Kun pelkästä vokaalisuorituksesta saa kylmiä väreitä, niin on vaikea mennä pieleen.  Eikä lopunkaan orkesterin soitossa ole moitittavaa. Keikka oli hyvin miksattu ja miellytti myös seurueessamme ollutta ääniteknikkoa.

Illan viimeisenä lavalle nousi Alcest. ”Les Voyages De l’âme” on huikea levy, yksi julkaisuvuotensa parhaimmista. Se sai minut alun perin kuuntelemaan Alcestia ja oli syy, miksi halusin ehdottomasti nähdä sen livenä. Taustalla tosin kummitteli myös uusin tuotos ”Shelter”, joka on mielestäni tylsä. Okei, jos totta puhutaan, niin aika helvetin tylsä. Kun keikka alkoi uuden levyn kappaleella ”Opale”, alkoi harmittaa. Biisi kuulosti tekopirteälle ja soittajat näyttivät naamaltaan epämukavilta sitä soittaessaan. Kitaristi yritti epätoivoisesti eläytyä ilosoinnuilla leikkivään kappaleeseen. Kieltämättä sitä katsellessa tuli hieman vaivautunut olo ja aloin harjoittaa shoegazingia omien kenkien suuntaan. Yhtyeen vokalisti taas oli selvästi elementissään ja nautti uuden levyn esittämisestä yleisölle. Ympäriltä kuului epäluuloista puhinaa ja sain käsityksen, että ympärilläni oli muitakin epäilijöitä.  Seuraavaksi hypättiin takaisin ”Les Voyages de l’âmelle” ja tunnelma muuttui. Heti aloituksen jälkeen esitetty ”L’eveil des Muses” onnistui yllättämään, eikä yleisössä luotu hurmio notkahtanut odotusten mukaisesti.

”Là où Naissent les Couleurs Nouvellesin” pärähtäessä soimaan meinasi lähteä taju. Aivan mielettömän kova, ei muuta sanottavaa. Onhan se hittibiisi, mutta kappaleessa on energiaa, jota ei voi mittareilla analysoida. Loppukeikka meni tasaisesti tyytyväisenä. Alcestin nokkamies Stéphane Paut, paremmin tunnettu nimellä Neige (lumi), on huiman lahjakas ja karismaattinen. Valitettavasti hän on myös taitelijaluonne ja hetkittäin tylsä. Kaiken kaikkiaan shoegazingin täyteinen iltama Korjaamolla oli todellakin lipun hinnan arvoinen. Toivoisin silti Neigen harkitsevan Alcestin suuntaa hippipoppiin päin, mutta jos pitää mennä, niin pitää mennä.

Settilista (lähde: setlist.fm):
1. Opale
2. Summer’s Glory
3. L’eveil des muses
4. Là où naissent les couleurs nouvelles
5. Voix Sereines
6. Shelter
7. Beings of Light
8. Autre temps
9. Sur l’océan couleur de fer
10. Percées de lumière
11. Souvenirs d’un autre monde
Encore:
12. Délivrance

Kirjoittanut: Jonna Susanna

Kommentoi julkaisua