Alestorm – Sunset on the Golden Age
”Many have told us that we can’t go on / That one day we’ll run out of lyrics for songs / But when the time comes to write album four / We’ll scrape out the barrel once more” laulettiin Alestormin edellisen, vuonna 2011 julkaistun ”Back Through Time” -albumin kappaleessa ”Scraping the Barrel”. Merirosvometallin sanansaattajat ovat näemmä tyhjentäneet oluttynnyrin taas kertaalleen, sillä tarjolla on bändin neljäs täyspitkä. Odotukset ovat melko korkealla, sillä ”Back Through Time” on kokonaisuutena mahdollisesti Alestormin paras levy. Onko Alestormilla vielä panoksia jäljellä vai onko nokkamies Christopher Bowes kuluttanut kaikki kutinsa uuteen Gloryhammer-projektiinsa?
Kysymykseen on helppo vastata: ”Back Through Time” on kova, mutta valitettavasti ”Sunset on the Golden Age” ei yllä sen tasolle. Levyillä on toki havaittavissa samoja piirteitä, ja uudellakin levyllä on hyvät hetkensä eikä yksikään kappaleista ole varsinaisesti huono. ”Walk the Plank”, ”Drink” ja ”Mead from Hell” sisältävät samaa hullunkurista voimaa ja tekemisen meininkiä kuin ”Back Through Time”, mutta noin puolet kappaleista on valitettavan tasapaksuja. Nuo kolme edellä mainittua kappaletta sisältävät kaikki ainekset, jotka tekevät toimivan Alestorm-biisin: yksinkertaisen toimivaa kitarariffittelyä, eeppisiä ja hieman hassuja melodioita, kieli poskessa kirjoitettuja merirosvoaiheisia sanoituksia ja tietysti Chris Bowesin merirosvomaisen räkäinen ääni. Myös muissa kappaleissa on yritystä, mutta kaikissa ei kuitenkaan tarpeeksi.
Videokappale ”Drink” sai odottamaan levyä innolla. Lyyriseltä anniltaan se on pitkälti perinteinen folk/power metal -juomalaulu, joka toimii tarttuvien melodioidensa ansiosta kuin amfetamiini väsymykseen. ”Walk the Plank” lienee kuitenkin levyn paras kappale. Varsinkin kappaleen eeppinen ja tarttuva kertosäe todistaa, että Alestormilla on vielä taitoa tehdä hyvää musiikkia. ”Magnetic North” eroaa joukosta muita totisemmalla ja haikeammalla tunnelmallaan, mutta lukeutuu silti, tai ehkä juuri siitä syystä, levyn parhaimmistoon. ”1741 (The Battle of Cartagena)” on tunnelmaltaan myös hieman totisempi ja kaikessa eeppisyydessään melko massiivinen. ”Mead from Hell” taas edustaa perinteistä, hieman sekopäistä Alestormia parhaimmillaan. Levyn kappaleista kuitenkin vain pari–kolme yltää sille tasolle, jolla Alestorm on parhaimmillaan ollut.
Kuten tuli jo sanottuakin, eivät muutkaan kappaleet ole huonoja. Ne jaksaa kuunnella ihan hyvin, mutta ne ovat kuitenkin sen verran tasapaksuja, ettei niistä jää hirveästi mieleen. En tunne juurikaan tarvetta kuunnella niitä uudelleen, sillä Alestormilla on vanhoilla levyillään tarjolla samanlaista tavaraa, mutta paremmin tehtynä.
Levyn päättää yli 10-minuuttinen nimikkokappale ”Sunset on the Golden Age”, joka hakee selvästi ”Back Through Timen” päättäneen ”Death Throes of a Terrorsquidin” tunnelmia, mutta onnistuu olemaan vain tylsähkö ja sisältöönsä nähden aivan liian pitkä kappale. Sitten on ”Hangover”. Kyllä, kyseessä on nimenomaan se Taio Cruzin lievästi sanottuna helvetin ärsyttävä ”I’ve got a hangover, WO-OOO-O”-kappale, joka soi jonkin aikaa takaperin joka ikisessä paikassa. No, eihän siinä sinänsä mitään, Alestorm on saanut kappaleesta hyvin itsensä näköisen ja onnistunut tekemään siitä jopa ihan kuunneltavan, mutta eihän paskasta saa kultaa, vaikka päälle laittaisi kermavaahtoa ja mansikoita.
”Sunset on the Golden Age” sisältää kourallisen kovia kappaleita, mutta on kokonaisuutena pienoinen pettymys. Ainekset ovat ihan oikeat ja pitkälti samat kuin ennenkin, mutta niitä on osassa kappaleista käytetty melko laiskasti, joten tuloksena on Alestormin ehkäpä huonoin albumi. Tämä ei tosin tarkoita sitä, että se olisi huono sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä yhtyeen kolme ensimmäistä albumia ovat todella hyviä. Levyllä olevien hyvien kappaleiden perusteella bändillä on vielä toivoa. Vaikkei tämä levy olekaan Alestormia parhaimmillaan, niin yhtye on aiemmin tehnyt sen verran kovaa tavaraa, että toivoisin näkeväni heidät pian Suomessa keikalla. Bändin itsensä mukaan kukaan ei kuitenkaan halua buukata heitä Suomeen tai Skandinaviaan. Toivottavasti tähän tulee pian muutos, sillä tiedän täältä löytyvän useita yhtyeen faneja, jotka ovat odottaneet vuosia heidän rantautuvan Suomeen monen vuoden tauon jälkeen.
Mainos päättyy
6½/10
Kappalelista:
1. Walk the Plank
2. Drink
3. Magnetic North
4. 1741 (The Battle of Cartagena)
5. Mead from Hell
6. Surf Squid Warfare
7. Quest for Ships
8. Wooden Leg!
9. Hangover (Taio Cruz -cover)
10. Sunset on the Golden Age
https://www.facebook.com/alestormband
http://www.alestorm.net/
Kirjoittanut: Jyri Kinnari
Mainos päättyy