Asking Alexandria, Countless Goodbyes @ The Circus 10.11.2014
Toinen kerta toden sanoi, ja metalcoren kenties tunnetuimpiin edustajiin kuuluva Asking Alexandria lensi vihdoin onnistuneesti Suomeen. Viimekesäinen Tuska-esiintyminen jäi viime hetkellä väliin keulamies Danny Worsnopin passiongelman vuoksi, ja näin ollen maanantainen esiintyminen oli yhtyeen kuusivuotisen uran ensimmäinen täällä suoritettu.
Porilainen lupaus Countless Goodbyes korkkasi jo valmiiksi kuohuvan Circuksen auki, ja ilmaisu ”lämmittelijä” jäi tällä kertaa toissijaiseksi. Kiitettävästi keikkoja nähneenä täytyy rehellisesti todeta, että esiintymispaikka on ensimmäisen bändin aikaan harvoin tähän malliin kansoitettu – ja vaikka olisikin, yleisö on harvoin näin upeasti menossa mukana. Esimerkillistä lavatoimintaa näyttelevä bändi asetti tähän mennessä suurimmalla keikallaan riman hyvin korkealle, ja esimerkiksi illan suurin pittikin nähtiin juuri kyseisen puolituntisen aikana.
Lähtölaskenta Alexandriaan käynnistyi asianmukaisen kliseisesti Europen tahtiin, ja mikrofonitelineessä vaisusti roikkunut, maata laahannut siniristilippu sai ”Don’t Pray For Me” -biisin myötä lavan täyttyessä aikaan ensimmäiset provosoituneet kommentit ympärilläni. Itse provosoiduin lähinnä teknikoista, jotka eivät tuntuneet ymmärtävän Worsnopin äänen kaikuvan salissa naurettavan hiljaisella volyymillä. Tämä tosin tarjosi mahdollisuuden keskittyä voimakkaisiin breakdowneihin, joista moni bändin biiseistä taitaa lähinnä koostuakin.
Mainos päättyy
Toiminnantäyteisesti alkuun kajahtanutta settiä ei bändin puolesta tarvinnut turhaan välispiikeillä rikastaa. Pari selvästi suunnittelematonta heittoa laulaja kuitenkin yleisöön nakkeli, mutta perinteisten rakkaudentäyteisten kiitoslainien sijaan esimerkiksi suoraan sydämestä lausuttu ”I would fuck many of you” ei lisättävää kaivannut. Eturivissä ilmankosteutta nostattivat kyyneleet ja keskivaiheilla taas tauotta reivannut hikipitti, joiden muodostamaa kokonaisuutta oli huvittavaa seurata yläkerrasta. Circuksessa yleensä suhteellisen nätisti toiminut äänentoisto ei tosin pistänyt lainkaan parastaan, joskin taisi loppua kohti hieman kohentua. Vokalistin osuuksien puskiessa paremmin pinnalle jäi hieman epäselväksi, auttoiko taustalla autoplay vai hallitseeko Danny todella äänensä näin loistavasti jopa parin vuoden takaisista ongelmista huolimatta.
Asking Alexandria ei ole soittolistallani juurikaan vuosien takaisen ensivaikutelman jälkeen enää heilunut, mutta tarjoan huvittavaksi osoittautuneelle viisikolle tämän jälkeen ehdottomasti uuden mahdollisuuden. Omana itseriittoisen karismaattisena itsenään esiintynyt bändi ei turhia teeskentele, ja show oli koko äärimmäisessä provokatiivisuudessaan suorastaan koomisen mahtava.
Teksti: Vilma Ala-Koukkari
Valokuvat: Nelly Tatti
