Alfahanne – Blod Eld Alfa
Ruotsalainen alfapokalyptista rockia soittava Alfahanne tuli kesällä tutummaksi myös suomalaiselle metallikansalle yhtyeen esiinnyttyä sekä Tuska Open Airissa että Jalometallissa. Vaikka yhtye on aiemmin pysynyt suurelta yleisöltä hiukan pimennossa, mikään täysin uusi tulokas ei Alfahanne ole. Nyt julkaistava albumi ”Blod Eld Alfa” on yhtyeen toinen täyspitkä, ja yhtyeen jäsenten juuret ulottuvat ruotsalaiseen black metal -skeneen aina viime vuosituhannella asti.
Mitä on alfapokalyptinen rock? Tätä kysyy mielessään varmasti jokainen, joka ei vielä tiedä, mistä Alfahannessa on kyse. Lyhyesti sanottuna Alfahanne sekoittaa musiikkiinsa rockia, punkkia ja black metalia kuulostaen hetkittäin Turbonegron raskaammalta versiolta, Hurriganesilta black metalina tai jopa Kentiltä valovuosia mustempana.
”Blod Eld Alfa” on oiva jatkumo viime vuonna julkaistulle ”Alfapokalyps”-debyytille, sillä siitä tunnistaa edelleen saman genrerajoja rikkovan yhtyeen, mutta samalla kakkosalbumi esittelee myös Alfahannen uusia puolia. Siinä missä ”Alfapokalyps” oli astetta räväkämpi ja punkahtavampi, on ”Blod Eld Alfa” melankolisempi, tummanpuhuvampi ja hiukan debyyttiä rauhallisempi levytys. Ei toki kokonaan, sillä vaihtelevuutta levyltä löytyy ja vauhdikkaampaakin menoa on tiedossa, mutta niin on myös eeppisiä tunnelmapaloja. Monipuolisuutta ja vaihtelevuutta albumilla lisäävät myös lukuisten vierailevien vokalistien käyttö. Albumilla äänijänteitään venyttävät Sorhinista tuttu Nattfursth, Kvelertakin Erlend Hjelvik, Shiningin Niklas Kvarforth sekä suomalaista osaamista levylle tuova muun muassa Hornasta ja Turmion Kätilöistä tuttu Spellgoth.
Mainos päättyy
Levyn monipuolisuus ja useiden laulajien käyttö on samalla sekä sen vahvuus että oikeastaan ainoa heikkous. Muutama hiukan keskinkertaisempi ralli levyllä ei juuri haittaa, kun huippuja löytyy sekä eepisemmästä materiaalista että vauhdikkaammista kappaleista. Tästä pitää huolen omat levyn suosikkiraitani: kakkoskappaleena kuultava lähes täysin yhden melodian varaan rakennettu äärimmäisen synkkä ”Besatt” sekä Spellgothin tähdittämä punk black metalia tarjoava ”Hora (Tills Du Dör) / Huora Kuolemaansa”, joka simppelinä kappaleena toimii loistavasti etenkin kaksikielisen vuorolaulannan ansiosta.
Toisaalta monipuolisuudestaan johtuen ”Blod Eld Alfa” tuntuu loppuvan aivan liian lyhyeen. Vajaat 40 minuuttia kellottava albumi tuntuu vasta pääsevän kunnolla vauhtiin, kun soitto jo vaikenee. Tätä tunnetta vahvistaa myös levyn kappalejärjestys, sillä levyn päätösraita, Niklas Kvarforthin tähdittämä ”Slutdestination Eskilstuna”, on juuri niitä keskinkertaisempia ralleja, jonka jälkeen olisi odottanut vielä loppuhuipennusta kuultavaksi. Turhaan. Samaan hengenvetoon voisi todeta, että siinä missä Spellgothin vierailu levyllä on koko levyn yksi onnistuneimpia hetkiä, on muiden vierailijoiden osuus levyllä vaisu. Nattfursth sen paremmin kuin Erlend Hjelvikään ei tuo levylle mitään mullistavaa, ja Niklas Kvarforthin vaikeroinnin käyttö suurin piirtein joka kolmannessa nykypäivänä julkaistavassa metallilevyssä lähinnä nyt vain vituttaa. Ei siinä, etteikö mies laulaa osaisi omalla tyylillään, mutta Alfahannen kaltaiselle rajoja rikkovalle yhtyeelle Kvarforthin käyttö vierailevana laulajana kuulostaa jo lähtökohtaisesti aivan liian perusvarmalta ja tylsältä ratkaisulta. Ja sitä on valitettavasti lopputuloskin kappaleen ollessa kaikessa turvallisuudessaan albumin tylsin veto.
Näistä pienistä negatiivisista huomioista huolimatta on ”Blod Eld Alfa” Alfahannelta onnistunut kakkosalbumi, joka kestää kuuntelua useampaankin otteeseen. Tai oikeastaan se jopa vaatii sitä, sillä levyn lyhyehkön keston ansiosta nälkä ei likimainkaan lähde kertakuuntelulla. ”Blod Eld Alfa” on oikeastaan albumi, johon on turhankin helppo päästä sisälle ja joka jättää päättyessään muutaman kysymysmerkin ilmaan. Itse jaksan uskoa, ettei yhtye vaan halunnut paljastaa vielä aivan jokaista korttiaan tällä albumilla, sillä ”Blod Eld Alfa” kuulostaa täyspitkänä albumina ikään kuin loistavalta EP:ltä ennen maagista täyspitkää. Ehkä se enteilee sitä, että kolmannella albumillaan Alfahanne räjäyttää potin ja nousee lopullisesti suuren yleisön suosioon. Tiedä häntä, mutta jos kaipaat levylautasellesi välillä jotain hiukan erilaista, niin lisää tämä albumi ostoslistallesi.
Mainos päättyy
8½/10
Kappalelista:
1. Alfa Kropp Alfa Blod
2. Besatt
3. Skallerormsgift
4. Vand Inte Ryggen Till
5. Blodad Tand
6. Hora (Tills Du Dör) / Huora Kuolemaansa
7. Arkeologen
8. Berserk
9. Slutdestination Eskilstuna
Kirjoittanut: Riku Mäkinen
Mainos päättyy