Alia Selene yhdistää tekemisessään taidepopin sekä vetytutkimuksen

Tamperelaisen säveltäjän, tuottajan ja huilistin Essi Laitisen eli artistinimeltään Alia Selenen taidepop-musiikissa yhdistyvät klassinen ja elektroninen musiikki. Musiikissa ovat merkittävässä roolissa elokuvallinen äänimaisema, visuaalisuus ja yhteiskunnallinen sanoma. Laitinen työskentelee päivisin VTT:llä rauhantutkijana ja syventyy iltaisin musiikin luomiseen. Artistin viimeisin julkaisu on Eurooppa-päivänä, 9. toukokuuta ilmestynyt artpop-single ”Sielujen Soturi”. Samaan aikaan ilmestyi myös hänen pääkirjoittamansa VTT:n White Paper -julkaisu Vetyhyväksyttävyyden ABC. Julkaisuja yhdistää jaettu teema: vihreän siirtymän oikeudenmukaisuus. Laitinen kuvaa julkaisuja näin:

”Siinä missä Vetyhyväksyttävyyden ABC nostaa esiin vihreän vetysiirtymän oikeudenmukaisuuskysymyksiä tieteen kautta, on ’Sielujen Soturi’ musiikillinen kommentaari siitä, mihin ja keihin uskomme, kun maailma on tuhoutumaisillaan, ja mitä olemme valmiit uhraamaan ilmastokriisin ratkaisemiseksi.

Tutkijana ja artistina minulla on sama tavoite: edistää rauhaa ja herättää keskustelua vaikeista ja vaietuista aiheista. Haluan tuoda esiin ne kysymykset ja ilmiöt – kuten ilmasto-oikeudenmukaisuus ja kolonialismin nykymuodot – jotka jäävät yhteiskunnassamme usein varjoon.”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kaksi maailmaa, yksi missio: edistää rauhaa

Laitinen tekee väitöskirjaa vihreän vetysiirtymän oikeudenmukaisuudesta ja konflikteista Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä ja Itä-Suomen yliopistossa. Hän on puhunut aiheesta muun muassa Euroopan vetyviikoilla, Kumppanit-podcastissa sekä julkaissut kollegoidensa kanssa Suomen ensimmäiset vetyskenaariot. Illat kuluvat omassa vaatehuoneessa, jossa syntyy yhteiskunnallisesti kantaaottavaa artpopia.

Musiikki ja tiede haastavat vetyhypen

Laitisen mukaan keskustelu vihreän vetysiirtymän yhteiskunnallisista ulottuvuuksista on jäänyt teknologia- ja talousvetoisen ”vetyhypen” jalkoihin. Julkisessa keskustelussa painottuvat investoinnit ja Suomen kunnianhimoiset tavoitteet nousta johtavaksi vetymaaksi, mutta samalla unohtuvat kysymykset hyötyjen ja haittojen jakautumisesta ja muun muassa siirtymän vaikutuksista paikallistasolla. Laitinen painottaa:

”Pelkkä innovaatioiden ja teollisuuden ’viherryttäminen’ ei tee niistä automaattisesti oikeudenmukaisia tai osallistavia. Vihreä vetysiirtymä vaatii aktiivisia toimia oikeudenmukaisuuden ja yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden varmistamiseksi – siksi tarvitsemme avointa ja laajaa yhteiskunnallista keskustelua.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

’Sielujen Soturi’ on musiikillinen kannanotto siihen, millaiseksi vihreä siirtymä voi muotoutua, jos emme tarkastele sitä kriittisesti. Se kysyy, millä ehdoilla maailma pelastetaan – ja kenen ehdoilla?”

Kaaoszine tavoitti artistin lyhyen haastattelun merkeissä kysyäkseen hieman lisää aiheesta:

Heippa Essi! Mistä sinulle tuli alun perin mieleen yhdistää kaksi aihetta: musiikki ja vetytutkimus?

Moi! Niiden yhdistäminen on tuntunut todella luontevalta, koska molemmat ovat minun intohimon kohteita ja teen molempia asioita joka päivä! Tutkin päivisin vetysiirtymän oikeudenmukaisuutta ja konflikteja ja iltaisin sävellän sekä tuotan musiikkia omassa vaatehuoneessa. Oli ehkä jopa väistämätöntä, että nuo kaksi maailmaa törmäävät.

Millaista palautetta olet saanut niiden yhdistämisestä?

Kiinnostusta ja palautetta on tullut hämmentävän paljon, ja se on ollut todella positiivista! Kun elämme huomiotaloudessa, saavat provosoivat ulostulot, vastakkainasettelu ja negatiiviset otsikot huomattavan määrän tilaa somessa ja perinteisessä mediassa. Olin tosi yllättynyt siitä, että rauhantutkimuksen ja musiikin yhdistäminen on kiinnostanut näinkin paljon. Se luo toivoa siitä, että ihmiset haluavat muutosta ja välillä myös harmaan sävyisiä ulostuloja, eikä pelkästään mustaa ja valkoista.

Muilta indieartisteilta on tullut myös kiitosta siitä, että näytän, että olen muutakin kuin artisti. Artistina olemisena on sellainen jännä paine vaikuttaa ”mystiseltä” ja myös antaa olettaa, että on valmis uhraamaan kaiken artistiuran eteen. Niin kuin Helsingin Sanomien jutussa totesin, on tutkijaurani minulle yhtä tärkeä kuin artistiurani, enkä ole valmis jättämään tutkijauraa, vaikka artistihomma lähtisi käyntiin.

Sinulta on ilmeisesti tulossa vielä tänä vuonna lisää musiikkia sekä kokopitkä albumi ensi vuonna. Voitko jo paljastaa jotain niistä?

Tänä vuonna tulee ainakin yksi uusi single ja ensi vuonna albumi. Kahden ensimmäisen sinkun tapaan pyrkivät kappaleet ja kokonaisuudet nostamaan esiin sellaisia näkökulmia meidän yhteiskunnasta, joita meidän on vaikea kohdata.

Mitä terveisiä lähettäisit Kaaoszinen lukijoille?

Jos haluat kuulla ja nähdä mainstreamista poikkeavaa musiikkia, support your local! Me indieartistit saadaan suora konkreettinen hyöty jokaisesta kuuntelusta, keikkakäynnistä, suosituksesta ja kappaleen käyttämisestä somevideoilla.

Alia Selenen ensimmäinen single, 14. maaliskuuta julkaistu ”Mitä Jos” kertoo rakkauden pelosta pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän näkökulmasta. Artisti kiteyttää:

”Kirjoitin kappaleen lyriikat yhdessä ystävieni Aino-Liina Partamiehen ja Anni Härtsiän kanssa. Kappale ammentaa heidän omista kokemuksista, eli laulun teksti on hyvin henkilökohtainen kuvaus vaikeasta aiheesta. Rakkaus ei ole helppoa kaikille, ja kappale on vaihtoehto rakkauslaululle.”

Debyyttisingle sai seurakseen myös musiikkivideon, jonka voit katsoa tästä:

Alia Selenelle myös visuaalisuus on erittäin tärkeä osa hänen artisti-identiteettiään. Kannattaa siis tutustua hänen Instagramiinsa sekä muihin sosiaalisen median linkkeihin, joihin pääset Linktreen kautta.