Alias Noone rysäytti mainion levyn Janne Öystin muistoa kunnioittaen – Arvostelussa ”Weight of the World”
Lähdin kuuntelemaan levyä erityislaatuisella mielenkiinnolla, sillä esittelyn mukaiset Sentenced ja ”Göteborg metal” -vaikutteet saivat todella ihokarvat pystyyn jännityksestä jo ennen ensi puraisua. Seuraakin arvostelu joka kuvaa matkaani siinä maailmassa, jonka Alias Noonen ”Weight of the World” minulle antoi.
”Intro” jo itsessään lupaa eeppisyyttä ja upeita sävelmiä. Eikä se petä.
Äänimaailmassa mennään jossain maailmanlopun tunnelman ja kapinallisuuden sfääreissä, joka on ainakin tälle kuuntelijalle mitä parhainta kuunneltavaa. Heti ensimmäinen raita ”Into Nothing” antaa sävelet, joiden mukana on todella helppo nyökytellä mukana. Raskas, mutta samalla kaunis kappale.
Mainos päättyy
”God/Killerin” kohdalle mennään ehkä sinne perinteisempään ja yksinkertaisempaan maailmaan, mutta sehän sopii kyllä. Kappale etenee niin jykevän tasaisesti, että näen jo silmissäni miten maailmalle jaetaan tuomiota jonkinlaisen yliluonnollisen jumaluuden toimesta: ”YOU HAVE FAILED”, huutaa olento maailmalle. Ainakin omassa mielikuvassani.
Tästä eteenpäin niin ”Shadowkeep” kuin ”Final Salutekin” rakentavat melodista tarinaa, joka vie meitä rauhallisesti, mutta ihanan murskaavasti läpi palaneen maan, masennuksen ja vääryyden.
”Lighthouse” antaa vuorostaan toivoa, voimaa ja sitä pientä kipinää, jota tarvitaan usein jälleenrakentamisessa. ”Primordials” jatkaa tätä sanomaa, mutta samalla kappaleen kitaravallit ja synat luovat kuvan jo lähestulkoon kapinasta tätä (tai jotain muuta) maailmaa kohtaan.
Mainos päättyy
”Left Behindin” kohdalla ollaankin jo matkalla jonnekin. Minne? Ehkä jonnekin parempaan, ehkä jonnekin helpottavaan. Mutta matkalla joka tapauksessa.
”Fragments” niputtaa koko tarinan levyn viimeisenä raitana ehjäksi kokonaisuudeksi, luoden tarinalle luonnollisen päätöspisteen.
Kokonaisuutena ihanan murisevaa, soljuvaa, melodista ja täyttä tavaraa kaikille melodisen metallin ystäville.
Henkilökohtaisesti olisin toivonut tiettyihin hiljaisiin kohtiin puhdasta laulua myös Teemu Ratamaalta, mutta se on makuasia, sanoi Pukin pikku apuri, kun genitaalialueitaan puhdisti. Kolmessa kappaleessa saamme toki Saara Nurmelan sulosointuja Teemun mainion murinan tueksi. Tämä veto on mainio ja se nostaa tämän levyn kauttaaltaan hyvästä erinomaiseksi.
Mainos päättyy
Kitaristi Janne Öysti menehtyi levyn valmistumisen jälkeen ja bändi haluaakin omistaa tämän Jannen muistolle. Lepää rauhassa, äänesi on kuultu ja siitä on nautittu.
