Alice Cooperista Watainiin – Matka erään toimittajan levyhyllyihin, osa 10: Judas Priest – Priest…Live!
Täytyy heti kärkeen todeta se väistämätön tosiasia, että pääasiassa metallimusiikkiin hurahtaneen ihmisen levyhylly näyttäisi J-kirjaimen kohdalta melko tyhjältä ilman Judas Priestiä. Itselläni vaihtoehtona ”Papille” olisi ollut tasan 5 eri yhtyettä. Ja vaikka esimerkiksi norjalaisen Jotunsporin ainokainen ”Gleipnirs Smeder” tai muutamat toisen norjalaisen Joylessin albumeista ovatkin ihan kelpo teoksia, niin lopulta yhtyeen valinta tähän kohtaan oli melko lailla helppo – etenkin kun ottaa huomioon, että Joylessin edeltäjä Forgotten Woods käsiteltiin jo F-kirjaimen kohdalla.
Mutta mikä saa ihmisen valitsemaan Judas Priestiltä juurikin livealbumin ”Priest…Live!”, vaikka tämä kaikkien varmasti ainakin nimeltä tietämä yhtye on vuoden 1970 perustamisensa jälkeen julkaissut myös 17 varsinaista studioalbumia sekä lukuisia muita julkaisuita? Nyt tulee tämän tekstin henkilökohtainen mielipide, joka varmasti saa lukuisia otsalohkoja rypistymään, mutta minä en ole koskaan päässyt Judas Priestiin niin paljon sisälle, että löytäisin yhtyeen diskografiasta ainuttakaan täydellistä studioalbumia. ”Killing Machine”, ”British Steel” sekä ”Painkiller” ovat tässä päässeet lähimmäksi, mutta näilläkin albumeilla on mielestäni muutama täytekappale liikaa.
Mutta oikeastaan suurin syy siihen, miksi tähän artikkelisarjaan valikoitui ”Priest…Live!”, ei ole studioalbumeiden heikkous vaan se valtaisa energia, joka yhtyeestä parhaimmillaan livenä välittyy. Se heavy metalin vilpittömyys, tunnelma ja kiihko, joka teini-iässä olevalla yhtyeellä näihin aikoihin oli. ”Priest…Live” on nauhoitettu vuoden 1986 maailmankiertueella ja luonnollisesti sillä parhaimmalla Judas Priestin kokoonpanolla: Rob Halford, Glenn Tipton, K.K. Downing, Ian Hill, Dave Holland. Etenkin kitarakaksikon Tipton/ Downing saumaton yhteistyö lavalla on korvia hivelevää kuultavaa, samoin Halfordin laulu.
Mainos päättyy
On sinällään hiukan hämmentävää lukea ”Priest…Live” -albumin vastaanotosta julkaisuvuotenaan, sillä jo edellisellä studioalbumillaan ”Turbo” bändi oli shokeerannut fanejaan vaihtamalla tyyliään astetta kevyempään suuntaan. Eikä myöskään ”Priest…Live” saavuttanut täten suurta suosiota, verrattuna esimerkiksi yhteen aiempiin live-tallenteisiin, kuten vaikkapa vuoden 1979 ”Unleashed in the East”. Tavallaan tuo ”kevyempi linjaus” kuuluu myös livenä siten, että luonnollisesti settilistaan on valittu paljon ”Turbo”-levyn kappaleita, mutta henkilökohtaisesti en pidä sitä huonona asiana laisinkaan. Enkä oikeastaan edes millään tavalla kevyempänä, vaan Judas Priest on ”Priest…Live” -tallenteella ennen kaikkea massiivisempi ja mahtipontisempi kuin koskaan aikaisemmin.
Tuota mahtipontisuutta korostaa heti albumin alussa kuultavat rauhalliset ”Out in the Cold” – sekä ”Metal Gods” -julistukset, joiden väliin on mahdutettu klassikkoraita ”Heading Out the Highway”. Kun katsoo settilistaa eteenpäin – ”Breaking the Law”, ”Some Heads Are Gonna Roll”, ”Turbo Lover”, ”Living After Midnight”, ”You’ve Got Another Thing Comin’” jne. – ei siinä paljoa lisättävää jää. Toki Judas Priestillä oli jo tuohon aikaan niin paljon hittejä takataskussaan, ettei settilista varmasti kaikkia täysin miellytä. Itse asiassa omalta osaltani remasteroitu versioni bonuskappaleineen pelastaa aika paljon, sillä kyllähän Priestin live-tallenne ilman ikisuosikkiani ”Hell Bent for Leather” jäisi valitettavan vajaaksi. Nyt se ei sitä tee.
Jos aikakone olisi keksitty ja saisin valita menneisyydestä yhden konsertin, jonka matkaisin katsomaan, matkani sijoittuisi jonnekin 80-luvun puoleenväliin ja joko W.A.S.P.in tai Judas Priestin keikalle. Onneksi tätä valintaa ei tarvinne koskaan tehdä.
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Riku Mäkinen
”Alice Cooperista Watainiin – Matka erään toimittajan levyhyllyihin” on artikkelisarja, joka kurkistaa intohimoiseksi levynkeräilijäksi tunnustautuvan toimittajan levyhyllyyn. Artikkelisarjan tarkoitus on poimia muisteltavaksi yksi levy per kirjain, pyrkimyksenä kuitenkin sivuuttaa jossain määrin ne oleellisimmat ja tätä kautta hakea sarjaan mukaan hiukan harvinaisempia albumeita. Sarjaa ei tosin ole kirjoitettu kokonaan etukäteen valmiiksi, joten matkan ennustaminen on mahdotonta. Levy kerrallaan eteenpäin, kunnes aakkoset loppuvat.