Alice Cooperista Watainiin – Matka erään toimittajan levyhyllyihin, osa 6: Forgotten Woods – Sjel Av Natten

Artikkelisarjan kuudenteen osaan pääsystä taisteli aina kalkkiviivoille asti kaksi yhtyettä. Molemmat ovat kotoisin Norjasta, molemmat ovat tiettävästi hajonneet tai ainakin määrittelemättömän pituisella tauolla, ja molemmat olivat taistelussa mukana alkuaikojensa EP-julkaisullaan. Hetken aikaa pohdin, jätänkö toisen bändin lukijoiden pohdittavaksi, mutta paljastetaan nyt kuitenkin, että kyseessä oli Forlorn. Mikä kamppailun lopulta ratkaisi Forgotten Woodsin osaksi, oli se, että mielestäni Forlorn floppasi heti ensimmäisellä täyspitkällään, kun taas Forgotten Woodsilta floppaamista ei ole ainakaan toistaiseksi kuultu.

Koko Forgotten Woodsin 90-luvun tuotanto on kauttaaltaan silkkaa voittoa, joten valinta senkin suhteen oli hiukan hankala. Kaksi täyspitkää albumia ”As the Wolves Gather” (1994) sekä ”The Curse of Mankind” (1996) kuuluvat molemmat ehdottomasti norjalaisen 90-luvun black metalin ykköskoriin, mutta valintani osui tällä kertaa kuitenkin niiden väliin sijoittuvaan EP:hen ”Sjel Av Natten”. Ehkäpä siksi, että kyseisen EP:n nimiraita kuvastaa mielestäni parhaiten sitä, mistä alkuaikojen Forgotten Woodsissa oli kyse. Vaikka musiikki oli suhteellisen primitiivistä ja yksinkertaista black metalia, on siihen kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta saatu upotettua kaikki Forgotten Woodsin parhaimmat elementit. On rokkia, melankoliaa, groovea, unohtamatta kuitenkaan sitä tärkeintä: raakaa ja julmaa black metalia.

Itse asiassa näin parin kuukauden tauon jälkeen ”Sjel Av Nattenin” kuuntelu aiheuttaa myöhäisenä lauantai-iltana ensin pienen vitutuksen tunteen. Olen tavallaan ylpeä ja tyytyväinen, että rakas harrastukseni on aiheuttanut sen, että hyllyt notkuvat tuhansista levyistä. Toisaalta aina välillä tulee otettua hyllystä kuunteluun jokin teos, jota voisi kuunnella vaikkapa ikuisesti. Vitutus siitä, ettei kyseistä mestariteosta ole muistanut tai ehtinyt kuunnella useammin, toki vaihtuu suureksi nautinnoksi musiikin alkaessa pauhata. Mutta silti mieleen hiipii ajatus, kuka pysäyttäisi kellot siksi aikaa, kun kuuntelen Forgotten Woodsia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Pagan recordsin alun perin vuonna 1995 julkaistua versiota EP:stä on nykypäivänä kovin vaikea löytää, ainakaan millään kohtuuhinnalla. Ja ymmärtäähän sen, kukapa tämänkaltaisesta klassikosta haluaisi tuosta vain luopua? Siksi omakin versioni on Total Holocaust Recordsin vuoden 2006 uusintajulkaisu, jolle on lisätty loppuun muutamia nimeämättömiä treenikappaleita. Olen aina karsastanut näissä uusintajulkaisuissa sitä, että bonusbiiseiksi pitää työntää jotain suttuista treeninauhaa perään. Forgotten Woodsin ja ”Sjel Av Nattenin” pelastus on siinä, etteivät kyseiset kappaleet ole sieltä suttuisimmasta päästä vaan ihan kuuntelukelpoisia. Tästä huolimatta keskityn mieluummin EP:n kolmeen varsinaiseen kappaleeseen. Avausraita ”Sjel Av Natten” tuli jo kehuttua yläpuolella maasta helvettiin, seuraavana kuultava ”En Natt Med Storm og Ravners Skrik” sisältää ehkä kauneimman kitarasoolon, joka black metalissa on koskaan kuultu, ja päätösraita ”Hvor Vinteren Rår” nopeuttaa hetkittäin hieman albumin tempoa, mutta mistään vauhti- black metalista ei kuitenkaan ole kyse. Blastbeatia ei levyllä sen paremmin kuin muillakaan Forgotten Woods julkaisuilla juuri kuulla, vaan se taianomainen lähes hypnotisoiva tunnelma perustuu kauttaaltaan keskitempoisen black metalin lumoaviin melodiakulkuihin sekä Thomas Torkelsenin raivokkaisiin lauluihin.

Rock black metalia, siitä Forgotten Woodsissa oli kyse. Eikä siksi ole edes mikään ihme, että yhtyeen jäsenet myöhemmin jättivät metallivaikutteet musiikistaan kokonaan ja keskittyivät pelkkään depressiiviseen rockiin uuden yhtyeensä Joylessin kanssa. Ehkä rockmusiikki oli sitten kuitenkin Forgotten Woodsin perustajakolmikko Olav Berlandille, Rune Vedaalle ja Thomas Torkelsenille lähempänä sydäntä. Tiedä häntä, joka tapauksessa Forgotten Woods teki 90-luvulla black metalissa jotain, mikä muistetaan historiankirjoissa ikuisesti yhtenä täydellisimmistä trilogioista. ”As the Wolves Gather”, ”Sjell Av Natten” sekä ”The Curse of Mankind” ovat norjalaisen black metalin oma Taru sormusten herrasta ja ”Sjel Av Natten” sen Kaksi tornia.

Kirjoittanut: Riku Mäkinen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Alice Cooperista Watainiin – Matka erään toimittajan levyhyllyihin” on artikkelisarja, joka kurkistaa intohimoiseksi levynkeräilijäksi tunnustautuvan toimittajan levyhyllyyn. Artikkelisarjan tarkoitus on poimia muisteltavaksi yksi levy per kirjain, pyrkimyksenä kuitenkin sivuuttaa jossain määrin ne oleellisimmat ja tätä kautta hakea sarjaan mukaan hiukan harvinaisempia albumeita. Sarjaa ei tosin ole kirjoitettu kokonaan etukäteen valmiiksi, joten matkan ennustaminen on mahdotonta. Levy kerrallaan eteenpäin, kunnes aakkoset loppuvat.