”Alkuaikojen päätepiste” – klassikkoarviossa Obituaryn 30-vuotias ”The End Complete”
Floridan Tampan oma death metal -nyrkki Obituary oli uransa lakipisteessä melko tarkalleen ottaen kolmekymmentä vuotta sitten. Ärjymmän metallimusiikin ystäviltä suopean vastaanoton saaneet yhtyeen aiemmat albumit ”Slowly We Rot” ja kuolonmetalli-genren suvereeniksi mallioppikirjateokseksi lukeutuva ”Cause Of Death” olivat nostaneet 1990-luvun alkumetreille tultaessa tampalaisviisikon undergroundista heittämällä aikansa rankimman ja brutaaleimman metallimusiikin ykkösnimien joukkoon. Yhtyeitä kuten Death, Sepultura, Morbid Angel, Deicide, Cannibal Corpse, Napalm Death ja Obituary yhdisti Tampan Morrisound Studio ja legendaarinen death metal -tuottaja Bob Burns. Myös Obituaryn kolmas albumi valmisteltiin samaisessa paikassa Burnsin hoteissa.
Tardyn veljesten, Johnin (örinälaulu) ja Donaldin (rummut), johtamaan bändiin kuuluivat vuonna 1992 tuolloin vasta yhtyeeseen ”Cause Of Death” -sessioiden ja kiertueiden pituiselta tauolta palannut ja ”Slowly We Rotilla” soittanut soolokitaristi Allen West (myöhemmin mm. Six Feet Under), rytmikitaristi Trevor Perez ja basisti Frank Watkins. Hätäisesti tehdyn ”Slowly We Rotin” jälkeen yhtye alkoi vasta hahmottaa omaa soundillista identiteettiään sen läpimurtolevy ”Cause Of Deathin” valmistumisen ja laajamittaisen keikkailun myötä ympäri Yhdysvaltoja ja Eurooppaa Sepulturan ja Sadusin kanssa.
”The End Complete” on perusteiltaan jämäkkä ja suoraviivainen niin hyvässä kuin pahassa. Sen nimi juontuu juurikin yhtyeen oman soinnillisen identiteetin löytämisestä ja bändi-identiteetin etsimisprojektin loppuun saattamisesta. Obituaryn miehistö tunsi sessioiden käynnistymisvaiheessa ensimmäistä kertaa musiikilliset vahvuutensa kunnolla. Viisikko ymmärsi, millaisista elementeistä sen ominaissoundi pitää rakentua, ja millaista albumia se lähtee studioon astuessaan tekemään. Merkittävänä suunnannäyttäjänä kaiken sen takana oli äänittäjä-tuottaja Burns, jonka tehtävänä oli luoda mahdollisimman raaka ja raskas soundimaisema Obituaryn kuolonmetallille, jonka taisteluvälineistöön ei kuulunut blastbeateja, pikaista kaahaamista vaan lyijynraskaasti panssarivaunun lailla päälle vyöryvää musiikkia puolinopeaan speed/thrashiin sotkettuna. Edellämainitut edistysaskeleet mahdollisti Obituaryn kohdalla Roadrunner Recordsin avokätisyys, kun se myönsi bändin käyttöön sen uran siihen asti suurimman levytysbudjetin.
Albumin avaava ”I’m In Pain” ei suinkaan avaa kuolemanlaakson näköalaa väkivaltaisella paahtamisella vaan matelevalla doom-hidastelulla. Matalalle viritettyjen crunch-pitoisten rytmikitaroiden syvältä möyryävästä vallista huokuu ennemminkin sludgahtava, vanhan liiton thrashin ja keskitempoisen hardcoren seos, josta avausraita toimii hyvänä esimerkkinä. Celtic Frostin kromaattiselle tylytykselle velkaa oleva speed-humppa ”Back To One” tuo esiin yhtyeen alkukantaisempia metallivaikuttimia. Vaikka äkkiseltään ajateltuna radikaalit tempojen muutokset kappaleiden sisällä henkisivätkin taidottomuudesta kirjoittaa eheitä kappaleita, muodosti Obituary edellämainittujen elementtien yhdistelemisestä aivan oman soundipoliittisen tavaramerkkinsä. Siitä toimivana esimerkkinä on monijakoinen ja äkkikäännöksistä elävä ”Dead Silence”, joka on yksi albumin riipivimmistä biiseistä. Samaan kategoriaan istuu myös sludge-demppiriffittelyä, doom-jarruttelua ja varhaiselle Deathille velkaa oleva tuplabassaritykittelyä death/thrashiin jäntevästi yhdistelevä ”In the End of Life”.
Groove metalin katkorytmistä esiastetta brutaalin metalliseen hardcore-kiitoon yhdistelevä ”Sickness” on yksi albumin väkevimpiä biisejä. Tardyn ulvahteleva korinalaulu rytmittyy hienosti kappaleen niskantaittorytmiin. Jykevästi tom-rumpu-tuplabassarikompilla raskaspiirteiseen sahaukseen yhdistyvä ”Corrosive” alkaa puolestaan lupaavasti mutta vesittyy biisin loppua laimentavaan sekavaan riffinippuun. Vasta hidastelevan alkupuoliskon jälkeen täyteen tulivoimaansa singahtava ”Killing Time” on albumin raskaimpia kappaleita. Hellhammerin ja Tom G. Warriorin varjo väijyy alati kappaleen riffirakenteiden yllä. Albumin nimibiisistä tehty musiikkivideo ”The End Complete” on albumin ennalta odotetumpaa Obituarya mutta samalla sen sovitustyö on albumin tasapaksuinta. Albumin päättävä ”Rotting Ways” on vaanivatunnelmainen, painostavan raskaasta tunnelmasta toiseen lipuva piinaava kappale. Westin soolot kirkuvat kohtalokkaasti kitaristin hyödyntäessä kitaransa kelluvatallaisen vibrakammen mahdollisuuksia tuoda sävelistä esiin entistä raaempia sävyjä ja melodialinjoja. Kaikesta huolimatta sooloista välittyy taidokas sofistikoituneisuus ja timanttinen nyanssitaju.
Albumin tummanpuhuva kansikuva on erityisen komea. Hiilenmusta, karu, elottomaksi kivettynyt rauniokaupunkinäkymä. Sen yläpuolella uudelleen ehostettu Rob Hayworthin suunnittelema kelta-sinisen metallisena hohtava Obituary-logo varustettuna kansitaiteilija Andreas Marschallin piirtämällä lisko-oliolla on edelleen mieleenpainuvimpia ja komeimpia metallialbumikansia. Lisko-oliolla varustetut Obituary-logoprintit ovat edelleen Roadrunner Recordsin myydyimpiä bändipaitoja ja bändiprinttituotteita.
Alunalkujaan hieman ennen ”The End Completen” äänityksiä industrial metalista hullaantunut kitaristi Perez olisi halunnut hyödyntää albumilla konerumpuja, mutta muu yhtyeen jäsenistö torppasi hänen ideansa. Ajatus kuitenkin poiki Perezin kohdalla hänen perustamaansa Meathook Seed -yhtyeeseen, jonka hän polkaisi käyntiin yhdessä Donald Tardyn, Napalm Deathin kitaristi Mitch Harrisin ja basisti Shane Emburyn kanssa vielä samana vuonna.
Albumin julkaisun jälkeen Obituary lähti neljänkymmenen keikan Yhdysvaltain-kiertueelle Malevolent Creationin, Agnostic Frontin ja Cannibal Corpsen kanssa. ”The End Completen” myötä Obituaryn elinkaaren ensimmäinen ajanjakso oli saatettu valmiiksi. ”The End Complete” on myynyt Yhdysvalloissa reilusti yli 100 000 levyä ja maailmanlaajuisesti 250 000 kappaleen myynti on ylitetty jo viitisentoista vuotta sitten. ”The End Complete” on maailmanlaajuisesti kaikkein eniten myyty vanhan liiton death metal -albumi.
