”Alkuperäisnelikon yhteenpaluu” – Klassikkoarvostelussa Killing Joken 10-vuotias ”Absolute Dissent”

Lontoolainen post punkin ja metallisen, teollisen vaihtoehtorockin pioneeri palasi alkuperäiseen kokoonpanoonsa 28 vuoden tauon jälkeen albumilla ”Absolute Dissent”. Syksyllä 2007 heroiiniyliannostukseen menehtyneen pitkäaikaisen Killing Joke-, Prong-, ja Ministry-basisti Paul Ravenin hautajaisissa alkuperäinen nelikko, laulaja Jaz Coleman, basisti-tuottaja Martin ”Youth” Glover, kitaristi Geordie Walker ja rumpali ”Big” Paul Ferguson päättivät palata yhteen ja levyttää uutta musiikkia yhtyeen hengissä pitämiseksi.

Englannissa, Yhdysvalloissa ja Japanissa 27.9. Ja Euroopassa 1.10.2010 Spinefarm Recordsin julkaisema albumi juhlisti ilmestyessään Killing Joken 30-vuotista uraa. Kyseessä oli yhtyeen 13. albumi, ja sen äänitti Clive Goddard (mm. Alien Sex Fiend, Jesus Jones) yhtyeen nelikon toimiessa tuottajina.

Vaihtoehtoyhtyeiden muusiikillisena vaikuttajana yliluonnollisiin mittoihin kasvaneen nottinghilliläisyhtyeen alkuperäiskokoonpanon comeback todistettiin jo reilua vuotta kyseisen albumin julkaisua aiemmin Joensuun Ilosaarirockin päälavalla, heinäkuussa 2009. Kesän keikkojen valmistelutreenien yhteydessä Colemanin silloisessa asuinkaupungissa, Tsekin Prahassa hän ja Walker olivat kaikessa hiljaisuudessa työstäneet valmiiksi yhdeksän uutta kappaletta paluualbumiaan varten. Seuraavan puolen vuoden aikana yhtye työsti toisetkin yhdeksän biisiä äänityskuntoon. Alkuvuodesta 2010 käynnistyneitä ”Absolute Dissentin” studiosessioita varten yhtye oli kirjoittanut yli 20 uutta kappaletta. Albumia äänitettiin Britannia Row -studioilla ja The Dreaming Cavessa Lontoossa, Space Mountain Studiossa, Espanjan Granadassa ja Studio Faustissa Prahassa. Albumin työnimenä sessioiden ajan oli yhden siltä lopulta pois jääneen kappaleen mukaisesti ”Feast Of Fools”.

”Absolute Dissentin” äänimaisema on tarkoituksenmukaisesti urbaanin kalseahko, kuten edeltäjänsä, vuonna 2006 julkaistun ”Hosannas From The Basements of Hellin”. Musiikillisesti Killing Joke ammensi inspiraationsa albumille hyvin monesta suunnasta. Yhtye valmisti sykähdyttävän anarkistisia biisejä niin kokeellisesta heavy metalista (”The Great Cull”), raskaasta vaihtoehtorockista (”Fresh Fever from the Skies”) ja hengellisistä hymneistä (”In Excelsis”). Osan tenhoaan se sai myös hissimusiikista, tanssisalien jyskyttävästä hard housesta ja elektro-popista (”European Super State”) kuin myös underground dub-reggaesta (”The Ghosts of Ladbrook Grove”).

Albumilla Colemanin lyyriset teemat vilisivät keskiverto-punkbändien geneerisiin sanoitusaiheisiin verrattuna paria leveliä korkeampaa älykkyyttä osoittavia kertomuksia geopoliittisesta vallankäytöstä, populaation kontrolloinnista, selittämättömistä valoilmiöistä sekä empiirisesti havaittavissa olevista maailmanlopun enteistä.

EU-kriittinen, ”Night Time” -albumin ”Europen” temaattinen jatkumo, ”European Super State” on oikein soljuvasti toimiva ja todella hyvin tuotettu tanssibiisi, joka julkaistiin albumin promosinglenä viikko ennen albumin varsinaista julkaisua. Raskaspoljentoinen, yhdellä otolla ilman klikkiraitaa purkitettu, industrial-henkinen jykytys, ruoan tehotuotannon vaaroja ja epämoraalisuuksia ruotiva ”This World Hell (Die Long Pig!)” on albumin raskainta osastoa. Kappale herättää mielenkiinnon siitäkin syystä, että sen pääriffin rytmitys on miltei identtinen Sielun VeljienElintason” kanssa. Vaikka todennäköisyys asialle olisikin pieni, Siekkareiden musiikillisen vaikutus Killing Joken biisiin ei välttämättä ole kuitenkaan niin kaukaa haettua kuin mitä etukäteen saattaisi olettaa. Siekkareiden englanninkielinen versio L’ amourder kun kiersi 1980-luvun puolivälissä Britanniaa yhdessä mm. toisen paikallisen anarkistisen post punk-sensaatio New Model Armyn lämppärinä ja teki heihin lähtemättömän vaikutuksen. Lisäksi ”Absolute Dissentin” rajoitetun painoksen bonuslevynä julkaistulle cover-levylle, ”Absolute Respectille” valikoitui suomeksi käännetyllä ”Pandemonium”-kappaleella mm. eräs toinen karjalaiskytköksinen bändi, jolle Siekkarit on ollut alusta alkaen suuri vaikutin. Kyseessä oli tietenkin Kotiteollisuus. ”Absolute Respect sisältää Killing Joke -versiointeja myös yhtyeiltä Metallica, Amen, Helmet, Econoline Crush, Dead by April, Nine Inch Nails, The Mad Capsule Markets, Nouvelle Vague, Fear Factory ja Foo Fighters.

Suurten lääkefirmojen intentionaalista osallisuutta sikainfluenssan kaltaisten pandemioiden leviämiseen ja virusten käyttöä (Irakin) sodassa kemiallisena aseena spekuloiva ”Endgame” on suorastaan metallisen raskasta shoegaze-indietä, jonka päälle Colemanin aavemaisella raspiäänellään huutamat vokaalit pysäyttävät veren. Biisinä kappale on hieman yksiulotteinen louhinta. Sitä joko rakastaa tai sitten siihen puutuu helposti.

 

Paul Ravenin raivopäisyydelle ja päättäväisyydelle tribuuttina tehty jamipohjainen ”The Raven King” on sinällään pakahduttavan kaunis ja melankolinen post punk-biisi, mutta joka harmittavasti vesittyy aavistuksen laahaavan temponsa ja reilun puolitoista minuuttia liian pitkän kestonsa takia. Kappale päättyy kuitenkin järisyttävästi Ravenin Colemanille viimeiseksi jääneen keskinäisen kohtaamisensa hyvästelyn yhteydessä sanomiin, enteellisen hyytäviin viimeisiin sanoihin: ”Carpe nocturno”. Samaisten musiikillisten ongelmien kanssa kamppailee myös rahan ylivallasta kertova ”Honour The Fire”, joka vajaan kuuden minuutin mitassaan jää pahasti jauhamaan paikoilleen Walkerin, Youthin ja Fergusonin itsepintaisesti veivaamaa peruskomppausta, kuin mielialalääkkeillä käyvä AC/DC.

Here Comes The Singularity” solahtaa valitettavasti myöskin samaan sudenkuoppaan edeltäjiensä kanssa, mutta eri syystä. Tehokkaan koukuttavalla post-punk bassoriffillä varustettu biisi menee pilalle Colemanin jollottaman todella lattean ja mitäänsanomattoman kertosäemelodian takia. Biisin kliimaksin puuttuminen jättää parikin pinnaa toivomisen varaa Killing Joken miehistön tasoisista muusikoista koostuvalta yhtyeeltä.

 

Aavemaisen raskas, metallisella kolinalla ja raapimaäänillä efektoitu ”Depthcharge” nousee lopulta albumin B-puolen eheimpien biisien joukkoon. Biisissä Killing Joke onnistuu nivomaan musiikillisen maailmanlopun tunnelman Colemanin sepittämään ympäristökatastrofien myötä lopunaikoja enteilevään tekstiin.

Albumin helmeksi ja erääksi yhtyeen kautta aikain komeimmaksi kappaleeksi albumilta nousee yhtyeen ensimmäisen EP:n, ”Turn To Redin”, dub-vivahteet mieleen tuova, temaattisestikin yhtyeen juurille palaava ”The Ghosts Of Ladbrook Grove”. Komean aavemainen Gloverin yhdessä Colemanin kanssa duetoima kappale kertoo viitteellisesti vanhaan paikalliseen kummitustarinaan perustuvan, kriittisen näkemyksen Lontoon post-modernista kaupunki- ja arvokehityksestä. Tarkemmin ottaen, kappale kertoo läntisen Lontoon punk-kulttuurinsynnyinseutuna tunnetun länsilontoolaisen esikaupunkialueen, Ladbrook Groven käänteisestä turmeltumisesta ja muuttumisesta kulttuurin kehdosta pankkiirien asuttamaksi pikku-eliitin kerskakulutuskyläksi.

”Absolute Dissentille” olisi voinut antaa kertaheitolla yhden pisteen lisää, jos sille olisi mahdutettu kahta kuukautta ennen albumin varsinaista julkaisua julkaistun, samoissa äänityssessioissa purkitetun, ”In Excelsis”-EP:n hypnoottisesti diskorockaava ”Kali Yuga”. Etenkin Colemanin dramaattiset laulumelodiat nousevat biisissä sen kantavimmiksi elementeiksi.

Vaikka ”Absolute Dissent” on kokonaisuutena  hieman epätasainen, on se parhaimmillaan erinomainen ja suorastaan nerokas. Miltei 30 vuoden tauon jälkeen todella harva kokoonpano pystyy näin jykevään ja hyvin päivitettyyn sävellystyöhön keskenään. Albumin myötä Killing Joke sai elettäväkseen työntäyteiset uudet renessanssin ikämiespäivät, minkä myötä yhtye on ollut aktiivisempi ja poliittisesti ehkä ajankohtaisempi kuin koskaan. Rohkenen myös väittää, että Killing Jokesta on tullut kypsyessään anarkistisena yhtyeenä entistä kärkevämpi, yllätyksellisempi ja sitä myötä mielenkiintoisempi. Sellaiset ominaisuudet, jos mitkä, ovat omiaan aiheuttamaan valtaisaa ihailua älykkörokkareiden ja -punkkareiden suunnalta. Kaiken lisäksi tuo kaikki hehkuttaminen on ainutlaatuisen Killing Joken kohdalla vielä täysin perusteltua.

 

Kommentoi julkaisua