”All The Way” – Erik Kraemer menee AOR-henkisellä soololevyllään loppuun saakka

Kirjoittanut Juhani Mistola - 26.1.2022

Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana – vanha latteus sopii korona-aikana kuvaamaan montaakin asiaa. Jopa siinä määrin, että turkulainen rokkijournalisti haastattelee turkulaista hard rock -laulajaa sähköpostitse. Mikä harmi, olisin halunnut päästä aloittamaan tämän artikkelin sanoilla ”Suunnaton kiharapehko heilahtaa Humalistonkadun kulman takaa…” tai ”Antiikin kreikkalaispatsaita muistuttavat hevilaulajan kasvot nousevat Whisky Barin nurkkapöydästä…”. Kaikki elokuvallisuus jää uupumaan. Lisäisin tähän kohtaan harmistuneen hymiön, jos en olisi vanha jäärä ja pitäisi hymiöitä lehtitekstissä yksinkertaisesti urpoina.

Niin niin, asiaan. Monissa eri ympyröissä jo pitkään vaikuttanut Erik Kraemer lienee Kaaoszinen lukijoille tutuin progemetalliyhtye Simulacrumin ja Timo Tolkin (ex-Stratovarius) lyhytaikaiseksi jääneen Infinite Visions -projektin laulajana. Nyt meilikeskustelun keskiössä on kuitenkin Erikin KRAEMER -nimen alla julkaistava, 1980-luvun AOR / hard rock -musiikista ammentava sooloalbumi 28.1.2022. Levyn ykkössinkku kantaa nimeä ”Tonight”.

Kaupallinen yhteistyö

Vinyylien suosio kasvaa kasvamistaan - Backstage Rock Shop tuo myyntiin kiinnostavia harvinaisuuksia ja uudelleenjulkaisuja →

K: Oot julkaisemassa kuun lopussa ekaa sooloalbumiasi ja vieläpä Frontiersin kautta. Onnea! Mites tällaiseen päädyttiin? Frontiers Music on italialainen, 1996 perustettu levy-yhtiö, jonka kautta ovat lättyjään julkaisseet mm. sellaiset vanhan liiton legendat kuin Whitesnake, Toto ja Journey.

V: Kiitos paljon! Kaikki oikeestaan lähti siitä, kun teimme Simulacrum-bändin kanssa levytyssopimuksen Frontiersin kanssa. Teimme levyä varten promovideon 2020, jossa laulan coverina Steelheartin ”She’s Gone”-biisin. Frontiers halusi julkaista sen omilla sivuillaan. Vähän videon julkaisun jälkeen Frontiers-lauluntekijä ja tuottaja Alessandro Del Vechhio (Hardline, Jorn, Edge Forever) otti yhteyttä Facebookin kautta ja kysyi, kiinnostaisiko minua laulaa melodista rokkia. Vastasin myöntävästi ja siitä alkoi keskustelu levy-yhtiön kanssa yksityiskohdista. Levytyssopimuksen kirjoitin marraskuussa 2020 ja aloimme sopparin allekirjoittamisen jälkeen työstää levyä, muistaakseni jo joulukuussa. Kappaleet oli sävelletty jo valmiiksi, kahta biisiä lukuun ottamatta. Laulut äänitettiin kahden kuukauden aikana valmiiksi koko levylle. Itse kappaleet olivat täysin valmiita miksattuna ja masteroituna toukokuussa 2021.

K: Alessandro Del Vecchion ohella taustabändissä soittavat mm. Robin McAuleylle (Michael Schenker Group) ja Hardlinelle hommia tehnyt Andrea Seveso ja myös Turilli / Lione Rhapsodyssa soittava Michele Sanna. Mites nämä tyypit päätyivät soittamaan levyllesi?

V: ”Nämä ihmiset ovat koottu levy-yhtiön sekä Alessandro Del Vechhion kautta mukaan levylle. Olen iloinen että he ovat mukana, he ovat hyviä tyyppejä ja erittäin ammattitaitoisia soittajia”.

K: Oletko ollut mukana biisien tekoprosessissa, vai toimitko ns. tulkitsijana ja äänenä muiden tekijöiden biiseille?

V: ”Kappaleet olivat tosiaan sävelletty lähestulkoon jo valmiiksi kun olin allekirjoittanut sopimuksen Frontiersin kanssa. Sain kuulla suurimman osa tuotoksista ennen kuin tein päätöksen lähteä mukaan tähän. Kappaleet miellyttivät mun korvaa sen verran että ei ollut tarvetta lähteä muuttamaan mitään. Mun tehtävä oli siinä kohtaa tehdä mahdollisimman hyvät tulkinnat näihin kappaleisiin”.

K: Onko korona-aikana etäisyys italialaisten ja suomalaisten välillä aiheuttanut ongelmia levynteossa?

V: ”En koe, että korona olisi vaikuttanut levyntekoon. Ainut vaikuttaa asia on se, että olemme joutuneet käymään kaikki keskustelut ja palaverit Internetin välityksellä.  Kun koronan takia lähes kaikki omat keikat peruuntuivat, pystyin keskittymään levyn tekoon täysillä. Koen koronan olleen tästä syystä vain hyvä asia levyntekoa ajatellen. Pandemian vuoksi en ole kuitenkaan pääsyt käymään italiassa ja siksi levy jouduttiinkin tekemään kokonaan etänä. Toivon, että kohta pääsisimme normaaliin elämään ja pääsisin moikkamaan Italiassa levy-yhtiön ihmisiä ihan livenä”. 

K: Pari ekaa sinkkua kuulostaa erittäin maukkaalta 1980-luvun AOR:ltä, sykkiikö Erikin sydän juustoisille kasarisynille ja onko tällainen musa ajankohtaista 2020-luvullakin?

V: ”Kyllä AOR on aina ollut vahvasti mun sydämessä. Oon aina halunnut laulaa tän tyylistä melodista rokkia levylle ja nyt sain mahdollisuuden siihen tämän albumin myötä. Mun mielestä on ihan siistiä palata takaisin kasariajoille ja tehdä sen ajan tyylistä musaa. Ja itse oon saanu todella positiivista palautetta siitä että levy kuulostaa juuri 80-luvun meinigiltä. Varmaan jengille tulee paljon kasarimuistoja mieleen just tän tyylisestä musasta?”.

K: Debyyttisinkun sanoitukset ja musavideo kritisoivat sitä, että ihmiset eivät kännyköiden ja muiden teknisten apuvälineiden vuoksi kohtaa enää toisiaan kasvotusten. Oletko havainnut omassa elämässäsi tämän kaltaisia ongelmia ja jos, niin mitä sille voisi tehdä?

V: ”Kyllä sen huomaa. Ihmiset eivät esimerkiksi käy enää kylässä niin paljoa kun on olemassa kaikki sosiaaliset mediat. Ei ihmisten enää tarvitse kysyä edes kuulumisia livenä samalla tavalla kun kaiken näkee somesta. Mun mielestä Ihminen kuitenkin tarvitsee ihmiskontakteja, vaikka olisi kuinka introvertti ja viihtyisi yksin. Jokainen voi itse pohtia sitä, onko digitaalisten härpäkkeiden vaikutus heidän elämään positiivinen vai aiheuttaako se jopa eristäytymistä. Itse pystyy kuitenkin moneen asiaan vaikuttamaan miten toimii elämässä”.

K: Tämä on soolourasi alkupiste. Millainen vastaanotto on ollut tähän asti ja mitkä ovat odotukset tulevasta? Jännittääkö?

V: ”Mulla tullut kolme sinkkua ulos ja vastaanotto on ollut yllättävän hyvä.  Mulla ei ollut hajuakaan miten ihmiset tulisi reagoimaan ja oon jokaisesta katselusta tai kuuntelusta kiitollinen. Odotan levyn julkaisua 28.1.2022 innolla ja tottakai toivon että jengi tykkäisi levystä!” 

K: Mikä on suosikkibiisisi koko levyllä?

V: ”Vaikee sanoa yhtä… Jos täytyy joku nostaa, niin levyllä on muutama balladi, kuten ”Forever” ja ”How Can I Survive”, ne ovat mun mielestä molemmat todella hyviä”.

K. Nähdäänkö Kraemer-yhtyettä myös keikoilla ja onko mitään kiertuetta toistaiseksi sovittu?

V: ”Varmasti nähdään jossain kohtaa. Mitään kiertuetta tai keikkoja ei ole vielä sovittu. Puhetta on ollut, mutta maailmantilanteen takia on ollut vaikea tehdä pitkiä suunnitelmia kun kaikki peruuntuvat vuorotellen. Unelmana olisi tehdä joskus kiertue ulkomailla”.

Kun mies on virtuaalisesta piinapenkissä, on pakko kysyä muutama kysymys myös pääaiheen vierestä.

K: Koska huomasit, että laulaminen on se oma juttu? Oletko esim. soittanut jotain muuta soitinta tms.?

V: ”Huomasin 18-vuotiaana, kun aloin käymään karaokessa lauleskelemassa kappaleita että ihmiset taitaakin tykätä. Tämän jälkeen tuli muutamia bändiprojekteja ja siinä kohtaa tajusin että tää on mun juttu.  Olen soittanut klassista pianoa 10 vuotta koko lapsuuden täysi-ikäisyyteen asti, mutta tajusin että se ei tuntunut omalta. Rumpuja on myös rämpyttänyt koulussa, mutta en sitten koskaan lähtenyt sitä kunnolla treenaamaan”.

K: Olet laulanut jo pitkään turkulaisessa Simulacrum-progemetalliyhtyeessä, mitä siihen leiriin kuuluu?

V: ”Genesis” -levy sai hyvän vastaanoton, mutta emme ole oikein päässeet tekemään keikkaa kunnolla tämän pandemian takia. Turun Saaristobaarissa saimme kuitenkin pidettyä levyn julkkarikeikan viime vuoden lopulla ja olemme tehneet livetaltioinnin, jonka näillä näkymin pitäsi tulla ulos alkuvuodesta.  Aloitamme tämän vuoden puolella tekemään esituotantoa uudelle levylle ja uusi albumi näkee päivänvalon 2023”. 

K: Miten haluat yleisemmin ottaen profiloitua, pyritkö olemaan ensisijaisesti rock/metallilaulaja vai haluatko pitää kaikki ovet avoimina?

V: ”Mä oon aina laulanut tosi monipuolisesti, mutta kyllä mä eniten tykkään laulaa rockia ja metallia. Mähän kiersin aikoinaan paljon keikoilla ja lauloin mm. humppaa tanssilavoilla. Rockissa koen hyvää energiaa ja se jotenkin tuntuu eniten omalta. Koen myös, että se sopii mun äänelle aika hyvin. Mutta teen mä silti monipuolisesti paljon kaikenlaista. En halua olla pelkästään rock -laulaja, koska sitten se sulkee monia muita mahdollisuuksia myös tehdä musiikkia”.

K: Niin, oletkin toiminut useamman vuoden ajan myös covermuusikkona (esim. Purple Rising) ja musikaalinäyttelijänä, esittäen esimerkiksi Rauli ”Badding” Somerjokea ja Mikko Alataloa. Jatkatko niitä hommia myös tulevaisuudessa? Ja mikä uusi hahmo tulee seuraavana käsittelyyn?

V: ”Purple Rising -yhtyeen toiminta on loppunut mutta covermuusikon hommia jatkan kyllä ja musikaaleja teen myös edelleen teatterissa. Tykkään paljon näyttelemisestä ja se on myös hyvää vastapainoa tavalliselle keikkailulle. Tällä hetkellä näyttelen mm. Mikko Alataloa Suomen musiikkiteatterin musikaalissa ”Viidestoista yö”, joka kiertää ympäri suomea konserttisaleissa. Baddingiä olen myös esittänyt kesäteattereissa monena vuotena. Tulevaisuuden rooleista en tiedä vielä. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!”. 

K: Olet tehnyt jo parin kesän ajan keikkayhteistyötä Timo Tolkin kanssa ja teillä olikin hetken aikaa koossa Infinite Visions -superbändi. Bändi kuitenkin kuivui kokoon joukkorahoituskampanjan epäonnistuttua. Ikävä homma. Onko se bändi kuopattu lopullisesti ja onko yhteistyö jatkumassa ja missä muodossa?

V: ”Bändi on lopettanut toimintansa, mikä on tietenkin ikävä juttu. Olemme kuitenkin Tolkin kanssa tehneet duokeikkoja bändin lopettamispäätöksen jälkeenkin. Olen kaikesta huolimatta kiitollinen mahdollisuudesta olla mukana ja tehdä hienoja biisejä todella ammatintaitoisten tyyppien kanssa. Jotain sivuprojekteja saattaa tulla jatkossa!”.

K: Mirka Rantasen Circus Of Rock -projekti sen sijaan on julkaissut mainion levyn ja esiinnyt sillä yhtenä vierailevana solistina, melko Whitesnake-henkisellä kappaleella ”Tears Of The Clown”. Miten tähän projektiin päädyttiin?

V: ”Mirka yhteyttä minuun ja kysyi haluanko tulla laulamaan levylle. Olin todella otettu, koska pidän Mirkaa huippuna rumpalina ja olen aina ihaillut Raskasta Joulua -tyyppien meininkiä. Nyt sain olla mukana aivan maailmanluokan levyllä huikeiden muusikoiden kanssa ja sehän tuntuu aivan mahtavalta”.

K: Koronasta on joristu jo aivan liikaa, mutta jaksatko yhä uskoa vapaaseen ja terveeseen tulevaisuuteen? Jos jaksat, niin miten pysyt optimistisena tulevien projektien ja keikkojen suhteen?

V: ”Kyllä mä pysyn positiivisena, vaikka nyt näyttääkin välillä aika pahalta esimerkiksi keikkarintamalla. Mä olen ajatellut sen myös niin, että jos ei ole keikkoja, se mahdollistaa sitten esimerkiksi uuden musan tai lauluvideoiden tekemisen. Kyllä tekemistä aina riittää. Nytkin mun levyn promoaminen vie aika paljon aikaa, joten pystyn käyttämään peruuntuneet keikat esimerkiksi siihen”.

K: Onko elämässäsi jotain muuta tärkeää kuin musiikki? Perhe, harrastuksia, päivätyö?

V: ”Tykkään elää aika simppeliä elämää. Perhe on tärkeä mulle ja vapaa-aika yleisesti. En halua, että elämästä tulee liikaa suorittamista, vaan luotan paljon omaan intuitioon siitä, mitä haluan tehdä. Mitään en tee väkisin, jos se ei tunnu oikealta. Kuntosalilla tulee myös käytyä ahkerasti, kun työskentelen siellä myös salivalvojana ja siivoojana”.

K: Miten lomailet, eli mitä teet mieluiten kun haluat päästä kauaksi kaikesta?

V: ”Tykkään paljon kalastamisesta kesällä. Se on yksi ainoista harrastuksista, milloin mä en keskity mihinkään muuhun kuin siihen vapaan ja vieheeseen. Se on tosi terapeuttista”.

K: Kiitos Erik, nähdään siis vesillä! Päätetään tämä haastattelu omaan Top-5 -listaasi: Jos joku uusi fanisi haluaa tutustua soololevyäsi edeltävään tuotantoosi, mitä suosittelisit? Ja ai niin, mitä laulajaesikuvia sinulta löytyy?

V: ”Niitä on jonkin verran, mutta inspiroivia on ollut aina mm. Dio, Kirka, Geoff Tate (Queensrÿche) ja Miljenko Matijevic (Steelheart)”.

1.Circus of rock – ”Tears of the Clown” (2021)

2. Erik Kraemer ”She’s Gone” (Steelheart -cover) (2020)

3. Erik Kraemer”Queen of the reich” (Queenrÿche -cover) (2018)

4. Simulacrum”Like You Like Me” (2021)

5. Timo Tolkki´s Infinite Visions”You Rock My World” (2020)

Teksti: Juhani Mistola