Vuosi 2018 oli yksi teknisen death metalin parhaista vuosista 2010-luvulla. Viime vuonna genren rakastetut yhtyeet, kuten Obscura, Beyond Creation, Augury, Gorod, Revocation ja Psycroptic julkaisivat uudet, loistavat albuminsa. Samaten nähtiin myös tähtitieteellisen upeita julkaisuja nousukkailta kuten Rivers of Nihil ja Alkaloid, jotka muokkasivat genreä tuoden siihen tuoreutta ja uusia tuulia.

Toistaiseksi vuosi 2019 on näyttänyt hieman tasapaksulta. Fallujahin odotettu uusi albumi ”Undying Light” oli valtaisa pettymys, ja vaikka kotimaisen De Lirium’s Orderin uutukainen ”Singularity” oli bändin mittapuulla loistava saavutus, ei se onnistunut tuomaan pöytään mitään sellaista, jota genressä ei olisi jo useaan otteeseen kuultu.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Nyt on vuodesta 2008 toiminnassa olleen Allegaeonin aika näyttää, onko sillä tarjota yksi vuoden parhaimmista dödisalbumeista.

Yhtyeen uusi studioalbumi ”Apoptosis” on kaikkea sitä, mitä levyltä on voinut etukäteen odottaa. Albumi on turboahdettu täyteen akrobaattisia arpeggioita aina avauskaksikko ”Parthenogenesiksesta” ja ”Interphase // Meiosiksesta” innokkaaseen ”Extremophiles (B):hen” sekä adrenaliinipitoista rallia ”The Secular Agesta” ”Exothermic Chemical Combustioniin”. Allegaeon suoriutuu kadehdittavan ammattitaitoisesti ja elastisesti nopeatempoisesta riffittelystyä, teknisestä otelautajumpasta ja polveilevista rytmiviidakoista. Pelkkä tekninen formula ei kuitenkaan riitä tekemään genren albumista loistavaa enää vuonna 2019.

Onneksi Allegaeonilla on tarjota myös mieleenjääviä kappaleita. ”Extremophiles (B)” on täynnä lyijynraskaita blast beateja alleviivaamaan juuri oikeita kohtia, tremolo-pikkausta tasapainottavia, hieman rockhenkisiä riffittelyjä sekä komeaa, kitaran soittamaa ja kaiutettua melodialinjaa. Löytyypä kappaleesta myös hetkellinen hengähdyshetki kauniin, puhtaasti lauletun osion muodossa. ”Metaphobia” puolestaan on kaikessa murskaavassa armottomuudessaan ja musertavassa kiihkeydessään tautisen tarttuva.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Albumin kahdeksas raita ”Tsunami And Submergence” on kaikkein selvimmin bändin aikaisempien albumien tyyliin viittaava kappale terävän aaltoilevien jousisovituksiensa ja klassisen kitaransoittonsa puolesta. Klassisen kitaran tuomaa maustetta on kuultavissa myös esimerkiksi kappaleessa ”Interphase // Meiosis” sekä täysin akustisessa ”Colors of the Currentsissa”, joka tuo albumin loppuun pienen hengähdystauon ennen kahta viimeistä rutistusta.

Koko extremevuoristoradan saattaa päätökseensä kymmenminuuttinen nimikkokappale, johon tiivistyvät varsin kätevästi kaikki albumin elementit. Hieman Devin Townsend -tyylinen intro johdattaa kohti viimeistä matkaa, joka on täynnä komeita soolo-osuuksia, rusentavia blast beateja ja tykitteleviä tuplabasareita, upeita lead-linjoja ja teknistä taiturointia. Kyseessä on täydellinen tiivistelmä kaikesta siitä, mitä albumilla on tarjota musiikillisesti.

”Apoptosis” on kiistatta Allegaeonin kypsin tuotos tähän asti. Se on tuotannoltaan huomattavasti laadukkaampi kuin aikaisemmat julkaisut, ja kappaleissa virtaa enemmän ilmaa ja ne ovat paljon virtaviivaisempia. Dynamiikkaan on selvästi panostettu, vaikka välillä huomaakin albumin puolivälissä kaipaavansa enemmän vaihtelua tekstuureihin ja intensiteettiin. Kyseessä on paitsi yhtyeen paras albumi, myös yksi vuoden parhaimmista teknisen death metalin taidonnäytteistä.

7½/10

Kappalelista:

1. Parthenogenesis
2. Interphase // Meiosis
3. Extremophiles (B)
4. The Secular Age
5. Exothermic Chemical Combustion
6. Extremophiles (A)
7. Metaphobia
8. Tsunami and Submergence
9. Colors of the Currents
10. Stellar Tidal Disruption
11. Apoptosis

Kirjoittanut: Samuel Järvinen