Alternative metal -tulokas Artkills omin sanoin – Tappaako taide vai tapetaanko se?

Vanhoilla meriiteillä ratsastaminen on usein tuhoon tuomittu yritys. Sääntö ei muodosta poikkeusta tuoreen Artkillsin tapauksessa. Suomen rock- ja metallikarttaa reilut 10 vuotta sitten tiiraillut yleisö muistaa varmasti faaraoheavya soittaneen RA:n. Bändi oli aikanaan Suomen nuorin, eli 11-vuotiaana levytyssopimuksen saanut bändi. 12 vuotta on kulunut ja ainakin bändin rumpali Jesse Ågrén on nyt laskeutunut alas sfinksin selästä.

Pyramidien valtakunnasta ei kauemmaksi pääsisikään, sillä olemme tekemässä Artkills-haastattelua Turun ainoassa drive-in baarissa eli Humm Pubissa. Kyllä, anniskeluravintola on juuri se, joka päätyi vuonna 2019 iltapäivälehtien lööppeihin porttikiellosta suivaantuneen asiakkaan karautettua henkilöautolla baarin ikkunasta sisään. Siinäpä sitä turkulaista kaupunkikulttuuria! Onneksi tuolloin ravintolassa ollut Lassi Luukkainen ei istunut vakiopaikallaan ikkunan ääressä, olisi tämäkin metalliorkesteri yhtä kitaristia köyhempi.

Mutta palataanpa vielä hetkeksi egyptiteemaiseen lapsimetalliin. Ågrén kertoo: ”Mehän aloitettiin RA:n kanssa tosi nuorina, kun me oltiin yhdeksänvuotiaita. Ja se levy tuli pihalle [EMI:n kautta], kun me oltiin 13. Me siis oltiin Suomen nuorimpia, ketkä sai levytyssopimuksen. Olihan se ihan uskomatonta, että käytiin koulusta keikoilla ja tehtiin läksyjä keikkabussissa. Ja lämpättiin Sturm und Drangia Tampere-talolla. Ainut huono puoli siinä nuoruudessa oli se, ettei siitä oikein muista mitään, eikä siitä ole jäänyt silleen mitään kontakteja.”

”Eikä saanut edes luvan kanssa ryypätä!”, nautintoaineisiin mieltynyt Luukkainen kauhistelee.

RA:n saavutuksista huolimatta ajat ovat nyt toiset: ”Vaikka onkin paljon taustaa, niin tämä on silti itse rakennettu alusta alkaen. Kyllä tämä on sata kertaa kovempi juttu kuin RA, vaikka RA:kin oli toki kova. Nyt on silleen… aikuismaista musiikkia”, lupailee Ågrén.

On tätä Artkillsin tulemista toki kypsyteltykin, bändin rumpali-biisintekijä-mastermind Ågrén ei ole julkaissut mitään musiikkia 12 vuoteen. Tietoisesta ratkaisusta ei kuitenkaan vaikuta olleen kyse, vaan Ågrénin aiemmat tekeleet ovat hyytyneet lähtökuoppiinsa: ”Turhautti, kun Stadissa ei ollut mitään proggista, mitä mä haluisin silleen oikeesti lähteä tekemään.”

Lassi muistelee Artkillsin starttipistoolin paukahdusta seuraavasti ”Vuosipäivä tulee ensi kuun 11. päivä, kun Jesse laittoi mulle ekaa kertaa viestiä. Viestissä luki vain, että ’Pitäiskö meidän tehä musaa?’”

Jesse muistelee aiempien kokoonpanojen vaikuttaneen yllättävään yhteydenottoon: ”Joskus 2015 meillä oli RA-keikka Kiteellä ja Lassin silloinen bändi soitti siellä meidän kanssa. Meistä tuli Facebook-kavereita, vaikkei oltu edes ikinä juteltu. Sitten mä näin vuosien varrella kaikkia Lassin Instagram- ja Facebook-juttuja ja ajattelin, että mitä helvettiä, miksi mä en laittaisi sille viestiä? Äijä osaa kuitenkin soittaa ja näyttää hyvältä. Sitten mä laitoinkin yksi ilta sille IG:ssä viestiä.” Ja miten sitä sanotaankaan – and the rest is history.

Lassi muistuttaa: ”Ja muuten, se biisi joka nyt tuli ulos, oli se eka demo, jonka tämä laittoi mulle.”

Ja niin – tämän artikkelin pääasiallinen tarkoitus on saattaa kansan syvien rivien tietouteen, että Artkills on juuri julkaissut debyyttisinkkunsa ”Last Goodbyes”. Mistä biisi kertoo?

”Ei ole kenestäkään tietystä henkilöstä. Kertoo enemmänkin tietystä tunnetilasta, ollaan vähän katkeria siitä, että joku on ollut silleen paska”, pohdiskelee Jesse. Lassi taas analysoi, että ”80 prosenttia maailman biiseistä kuitenkin kertoo jostain parisuhteista. Se on helppo mennä sieltä, mistä aita on matalin, mutta minkä vitun takia sä et menis sieltä? Porukka pystyy kuitenkin niin hyvin samaistumaan niihin juttuihin.” Ehkä laskelmoivaa, mutta kuitenkin niin totta.

Rumpalin mukaan bändin musiikillisina vaikuttajina ovat toimineet ”Asking Alexandria, While She Sleeps, Architects, Suomesta Lost Society. Glam rockista tulee jotain myös, se ei ehkä vaikuta musiikkiin, mutta siihen asenteeseen. Ja kun kuuntelee aika paljon progea, niin sieltä tulee sellasia tietynlaisia juttuja. Aika laajasti, ja sitten tietty mä kuuntelen poppia aika paljon.”

Kitaristi Lassin mukaan ”Sen verran on vaikuttajia, että yleensä modernissa metallissa kitaristit aina näyttää hyvältä. Se on hyvin pelottavaa, että miten samanlaiset musamaut meillä on. Paitsi – uskaltaako sitä edes sanoa – Waltari, se ei mulle oikein irtoa. Mulla se kaatuu myös tuonne emoilun suuntaan, My Chemical Romancet ja muut on ollut joskus vitun iso juttu.”

Jessen mukaan: ”Vaikka onkin selkeästi vaikutteita muista bändeistä, on siinä kuitenkin selkeästi oma tunnistettava soundi.”

Maut ovat niin yhteneväiset, etteivät taiteelliset erimielisyydet ole päässeet ravistelemaan bändiä.  Lassi kertoo: ”Mä tunnen olevani tosi comfortable, kun nyt se on Jesse, joka duunaa noita biisejä eniten, on se mastermind. Kun aina ennen on itse ollut se, joka ottaa vastuun biisien tekemisestä. Tämä on jotenkin outoa, että tekee just sellaista musaa, mitä haluaa tehdä, mutta mun ei tarvitse kuitenkaan itse tehdä sitä.”

Jesse tarkentaa: ”Mutta vaikka valtaosa biiseistä tuleekin multa ja basisti Johannekselta, niin kyllä siinä kaikki kuitenkin osallistuvat.”

Artkillsin mukaan bändissä on tavallaan parasta se, että kaikki ovat eri puolilta Suomea. Myös 3 Miles-yhtyeessä soittava Lassi on Turusta, Jesse Helsingistä, basisti Johannes Kyytinen Lahdesta, ”vitun tiukassa eteläkarjalaisessa” Chaos Nationissa soittava Jaakko Helenius Savitaipaleelta ja laulaja Olli Hyvönen Tampereelta. Lassin mukaan myös siviiliammatit vaihtelevat: ”Mä ajan rekkaa, Jake tekee purkkaa Lappeenrannassa, Jesse on kaupan kassalla leikkaamassa lihaa, Kytky on catering-meiningeissä ja Olli on imemässä paskaa.”

Eli onko tämä nyt rekkarokkia, teurasheviä vai purkkametallia? Jesse toimii järjen äänenä: ”Yleisesti alternative-metallia. Antaa yleisön puhua, että mitä tämä on.” Höh, ei sitten keksitä uutta mainosmetalligenreä – vielä.

Mutta miten etäisyydet käytännössä toimivat? Kaikkia bändisoittimia itsekin soittavan Jessen mukaan homma onnistuu järjestelmällisyydellä: ”Tämä toimii niin, että mä ja Johannes tehdään biisejä yhdessä. Kun on jotain treenattavaa, niin mä teen yleensä soittovideot. Sitten kun lähetään treenaamaan, niin biisit on jo oikeastaan treenattu.”

Siis enimmäkseen, tarkentaa Lassi: ”Muut treenaa, mä ja Jaakko taidetaan olla ne syntiset…”

Onneksi Jesse antaa synninpäästön: ”Kyllä tekin hoidatte sitten homman lopulta. Useimmiten! Mutta se on silleen hyvä, että kaikki on eri puolilta, niin ei kyllästy naamoihin. Ja ku tämä toimii näinkin, niin on turhaa että kaikki muuttaisivat samaan paikkaan. Ainakin näin alkuvaiheessa.”

Musiikkia muovaavat bändin ohella äänittäjä, miksaaja ja liveinstrumenttien tuottaja Samu Laaksonen sekä syntetisaattoreista ja elektronisista äänimaisemista vastaava ”poptuottaja” Panu Niemi, Jessen toimiessa myös eri visiot yhdistävänä ”välikäsituottajana”. Jesse on lopputulokseen tyytyväinen: ”On hyvä, että tuossa musassa on kuitenkin tietynlainen räsäisyys. Vaikka tuo onkin tavallaan aika täydellisen kuuloista, niin siinä on silti jotain luontaisuutta.”

Jatkoa seuraa jo lähitulevaisuudessa, lupaavat Lassi ja Jesse: Tämä ei ole todellakaan tämän vuoden viimeinen julkaisu, vaan sieltä tulee lisää. Pysykää penkeillänne! Tulee sellaista bängeriä, että saa ottaa selkänojasta kiinni ihan huolella. Kaksi pommia on ainakin vielä tulossa. Ensi vuosi on sitten ihan oma lukunsa. Kun mikin laittaa jossain meidän eteen, niin eka tulee että ’mitä Tavastia’, mutta kyllä se seuraavaksi menee jo heti Wembleylle!”

Jesse tarkentaa: ”Tässä biisissä ei nyt vielä ole, mutta seuraavassa julkaisussa tulee olemaan sellaista dubstep-vivahdetta. Bassdroppeja. Tämä vuosi on ollut vähän niinkuin laittaisi saunan päälle ja heittäisi ekat löylyt. Mutta ensi vuonna on sitten se, kun laittaa sen makkaran folioon siihen päälle. Ja sitten jossain vaiheessa sähkösauna vaihtuu puusaunaksi, ja sitten ostetaan se savusauna!”

Onko tässä lopulta se Kaaoszinen kaipaama uusi metalligenre mainosmiesten iloksi? Odotamme innolla Artkillsin kipuamista modernin saunametallin ylälauteille. Kiukaat kuumaksi!

Artkills Facebookissa

Teksti: Juhani Mistola