Amaranthe sytytti Oulun tuleen
Pohjoisen hyytävä kulttuurikaupunki tunnetaan lähinnä insinööreistä ja Oulun Kärpistä. Nyt kuului kummia. Kärpät sai hetkeksi väistyä jäähallista, ja tilan täytti reipas töminä ja raikas meininki. Qstock & Nem Agency toivat Oulun Energia-Areenalle Amaranthe – The Helix World -kiertueen perjantaina 15. helmikuuta. Lämmittelijöiksi oli kiinnitetty Blind Channel ja Follow the Cipher. Jäähallissa on kylmä. Muutamia ihmisiä vaeltelee ylätasanteella toppatakit päällä. Narikat ovat miltei tyhjiä ja joku koputtelee tupakkapaikalla lukkiutuneen oven takana. Kello näyttää jo ensimmäistä soittoaikaa. Tätä tunnelmaa on pakko lämmittää.
Blind Channel kipinöi – Follow the Cipher palaa jo liekillä
Kovassa nosteessa ollut ”väkivaltapop”-yhtye Blind Channel on ankaran paikan edessä. Alkuillasta suuri osa yleisöstä on vielä matkalla ja henkilökunta seisoo toimettomana kaljahanojen takana. Mentävä on kuitenkin. Energian puutteesta herroja ei voi syyttää, sillä tuntui, että odotus purkautui älyttömänä kohkauksena. Toisaalta homma näytti siltä, että jätkät lähti pikkukännissä karvatakki auki vetämään rokkia. Ja tämähän toimi, jos kysytään eturivin tytöiltä! Jos ei kysytä, voisin summata bändin väkivallan ja voiman mielikuvaan, jossa pojat saavat vain pienen särön lasiin viskoessaan teeveetä motellin ensimmäisen kerroksen ikkunaan. Liian kova paikka. Kaikuva puolityhjä jäähalli oli nyt bändille auttamatta liian iso.
Ruotsalaisen voimametallin tyylitaikuri Follow the Cipher julkaisi kesällä 2018 ensimmäisen albuminsa. Bändin nimeä kantavan levyn jokainen biisi on jo ensikuulemalla jotenkin tuttu, mikä on oikein kiva ominaisuus lämmittelijälle. Bändi astelee lavalle vokalisti Linda Toni Grahnin johdolla, ja meno on näyttävää. Ensin on paras vain ihastella bändin upeaa visuaalista ilmettä. Asuihin, meikkiin ja liikkeeseen on panostettu. Soitannan pieni kankeus häipyy pian, ja kolmas biisi, ”Winterfall” soi jo ihan komeasti. Ensimmäistä kertaa alan uskoa, että hallissa ehkä sittenkin saadaan kokea poppimetallin riemua. Setti on tiivis ja mietitty Sabaton-covereineen – aika hyvä veto!
Mainos päättyy
Amaranthe suihkuaa savua ja tulta
Amaranthe on tuttu vieras Suomen keikkalavoilla. Pirteän iloista disko- tai tanssimetallirokkia on päästy tamppaamaan pohjoisessakin useaan kertaan. Musiikin genren päättäköön kukin ihan itse. Yhtye julkaisi uuden albumin ”Helix” lokakuussa 2018. Levy, kuten bändi muutenkin jakaa mielipiteitä. Omaan korvaani uutukainen poppaa raikkaasti ja räimettä sekä murinaa on edellisiä enemmän. Korkealla olevat patterit on paljastettu ja on siirtyä kohti lavaa. Kuvaajaa käskettiin pysymään pitistä pois ensimmäisen biisin aikana, joten luvassa on tulta. Monimetriset pyrot halkovat ilmaa kohti korkeaa kattoa. Valoa, savua ja ääntä on valtavasti. Kolme laulajaa, keulassa viehkon sujuvasti liikkuva Elize Ryd, pyörittävät päätä. Kitara sahaa ja töminää riittää. Nyt ollaan hallikeikalla ja tämä on Amaranthe vuonna 2019. Se ei ole ihan vähän! Setti alkaa isosti ”Maximazella” niin kuin pitääkin ja menevät biisit seuraavat toisiaan. Puolivälin paikkeilla tunnelmoidaan ”Amaranthinen” tahtiin.
Tunnelmapalassa yleisöön syntyy valomeri kännyköiden taskulampuista. Kaipaan kovasti esihistoriallista aikaa, jolloin ilmassa tuikkivat sytkärien liekit. Lava on aivan liian matala näin isoon tilaan, ja toimittajan lapsuudessa ravintoa oli niin vähän, että kaikki eivät kasvaneet kaksimetrisiksi. Nykyisin on vaikea nähdä lavalle ensimmäisten rivien takaa, sillä joka toinen ajattelee olevansa keikan videokuvaaja. No eipä nurista, siirrytään taemmas ja annetaan Henrik Wilhelmssonin murista. Uuden levyn tykein biisi ”GG6” on setin puolivälin kohokohta. Ohjelmassa nähdään myös rumpusoolo ja varsinaisen setin päättää kaikkein tuntema hitti ”Drop Dead Cynical”. Loppupuolella on tietenkin laulu- ja leikkitunti: ”Pää-olkapäät-peppu” – vai miten se nyt meni, ja sitten huudetaan jeeeah! Lapsi on terve, kun se leikkii ja saa osallistua. No, oli sitä ihan kiva katsoa ja kyllä oululaisistakin meteliä lähtee. Encoressa kuullaan jopa neljä reipasta biisiä. Bändin kunto on kyllä ihailtavan kova. 21 biisin pituisen railakkaan menosetin päättää tuttuun tapaan ”The Nexus”. Jäähalli on kuuma.
Mainos päättyy
Raportti: Petri Huttunen
Valokuvat: Mari Kivioja