Amaranthe täytti Turun Messukeskuksen energiallaan

Turun Messukeskuksessa juhlittiin perjantaina 22. marraskuuta musiikin ilosanomaa, kun paikalle saatiin kolme yhtyettä: ruotsalainen Smash Into Pieces, saksalainen Beyond The Black sekä illan pääesiintyjä, aina yhtä energinen ruotsalainen modernin metallin jättiläinen Amaranthe. Turun Messukeskus ei ole ainakaan itselleni tullut tutuksi aikaisemmin keikkapaikkana, joten pelkästään siinä mielessä oli mielenkiintoista nähdä, kuinka kyseisessä paikassa saadaan keikat toteutettua.

Paikalle saapuminen oli tehty myös kauempaa tuleville turisteille mahdollisimman helpoksi; Turun paikallisliikenne Föli kun oli onneksi järjestänyt kuljetukset Messukeskukseen ja sieltä takaisin keskustaan. Lähdin itse paikalle hyvissä ajoin, sillä tavoitteena oli tutustua itse keikkapaikkaan, enkä halunnut missata illan ensimmäistä esiintyjää. Messukeskukseen saapuessani oli ilo huomata, kuinka ystävällinen ja opastava henkilökunta siellä oli musiikkikansaa vastassa. Eräs järjestyksenvalvoja oli hienosti ohjaamassa ihmisiä sisälle kohti C-hallia, jossa keikat toteutettiin: ”Tuolta saa kahvia ja tuosta kun jatkaa oikealle, saa alkoholia” – ei liene epäselvyys kumpaan suuntaan lähdin.

Illan avasi täsmällisesti ensimmäisenä yhtye Smash Into Pieces. En voinut olla kiinnittämättä huomiota yhtyeen taustalakanassa näkyvään logoon, jossa oli huomattavaa samankaltaisuutta brittiläisen Muse-yhtyeen logon kanssa. Kyseistä lavalla esiintynyttä trioa en kuitenkaan vertaisi sen enempää Museen. Toinen suuri huomiota herättävä asia oli rumpalin (The Apocalypse DJ) valaistu maski, jossa vaihtuvat valaistukset näkyivät hienosti lavalta yleisölle. Kahden ensimmäisen kappaleen jälkeen yhtyeen laulaja Chris Adam Hedman Sörbye osoitti välispiikissään osaavansa ne kaksi hyvin tärkeää sanaa suomeksi: ”kiitos” & ”kippis”! Noin 40-minuuttisen energisen keikan jälkeen yhtye otti vielä selfiet yleisön kanssa, Zombie Nationin legendaarisen Kernkraft 400 lyödessä tahtia taustalla. Hyvin vauhdikas aloitus illalle.

Smash Into Pieces, Chris Adam Hedman Sörbye. Kuva: Teemu Kivekäs
Smash Into Pieces -yhtyeen The Apocalypse DJ. Kuva: Teemu Kivekäs
Smash Into Pieces, Per Bergquist. Kuva: Teemu Kivekäs

Illan seuraavana esiintyjänä oli vuorossa sinfonista metallia esittävä Beyond The Black. Kyseisen yhtyeen musiikki vakuutti minut henkilökohtaisesti jo Spotifyn perusteella, kun tutustuin tähän itselleni vielä tuntemattomaan saksalaisyhtyeeseen. Yhtyeen nuori laulajatar Jennifer Haben kertoi spiikissään, ettei yhtye ole päässyt Suomeen keikoille ennen tätä Amaranthen Helix Nordic -kiertuetta, jolle Amaranthe pyysi heidät mukaan. Yhtyeen esittämän toisen kappaleen ”Heart of the Hurricane” jälkeen yleisö antoi raikuvat aplodit. ”Shine and Shade” oli myös erittäin vakuuttava livenä; tätä biisiä yhtyeen vetäessä yleisö suorastaan hyppi ja pomppi lavan edustalla. Jennifer Habenin laulu oli puhdasta ja kaunista kuultavaa. Ilmeisesti Saksasta tulee siis muutakin loistavaa kuin Rammstein. Aivan mahtava noin 45 minuutin keikka; kiitos Amaranthelle myös minun puolestani, että toitte kyseisen yhtyeen tietoisuuteeni. Toivottavasti saapuvat esiintymään pian uudestaan Suomeen.

Beyond The Black, Jennifer Haben. Kuva: Teemu Kivekäs
Beyond The Black, Christian Hermsdörfer. Kuva: Teemu Kivekäs
Beyond The Black, Stefan Herkenhoff. Kuva: Teemu Kivekäs

Loistavien lämmittelijöiden jälkeen oli illan pääesiintyjän vuoro. Koko illan aikataulu oli pitänyt lähes sekunnilleen tähän saakka, eikä siitä poikettu, sillä Amaranthe saapui lavalle täsmällisesti. Ensimmäisenä kajahti ilmaan kappale ”Maximize”, ja tätä seurasi toinen varma hitti, ”Digital World”. Ruotsalaiset olivat tulleet selkeästi viihdyttämään kansaa Turun loppusyksyn pimeässä illassa. Amaranthen Elize Ryd selkeästi viihtyi lavalla, kuten myös koko muu bändi mukana.

Amaranthen Elize Ryd nauttii hyvin alkaneesta illasta. Kuva: Teemu Kivekäs

Kun esityksestä oltiin saatu nauttia jo useamman kappaleen ajan, aloitti Olof Mörck kosketinsoittimien äärellä herkät soinnut. Vuorossa oli ”Amaranthine”-kappaleesta hieman hiottu versio, joka sai yleisön näyttämään käsillään sydämiä ilmaan, samalla kun osa paikalle saapuneista pariskunnista liimautui kiinni toisiinsa. Ja kuinka ollakaan, tämän herkistelyn jälkeen lavalla näytti roikkuvan pikkutakki, jossa selässä kirjailtuna isolla GG6. Ei liene suuri yllätys, että seuraavana yhtye esitti juurikin kappaleen ”GG6”, josta vastikään yhtye julkaisikin musavideon. Erittäin iso energialataus ilmoille ja herkistelyt pois.

Tukat heiluu Turussa. Kuva: Teemu Kivekäs

Illan aikana saatiin myös nähdä ja kuulla rumpali Morten Løwe Sørensenilta loistokas rumpusoolo. Tällaisia upeita hetkiä saisi muutkin yhtyeet tuoda enemmän settilistoihinsa; oli kyseessä sitten mikä tahansa soolo, niin ne toimivat lähestulkoon aina. Encoreina Amaranthe tarjoili niitä kuuluisia kirsikoita kakun päällä. Ensimmäisenä kuultiin ”Call Out My Name”, toisena ”The Nexus” ja iloisen illan päätti ansaitusti ”Drop Dead Cynical”.

Amaranthe, Elize Ryd. Kuva: Teemu Kivekäs

Messukeskus keikkapaikkana sai erityisesti järjestelyjen ja henkilökunnan osalta kiitosta. Mielenkiintoinen näkökulma tuotiin myös illan aikana esille: olisiko ollut mahdollista järjestää tuota tilaisuutta varten esim Blackbox-tyyppisesti suuret mustat kankaat rajaamaan tuota valtavaa hallia pienemmäksi ja intiimimmäksi tilaksi? Tällöin soundit tuskin olisivat kärsineet niin pahasti taaempana ja ei näyttäisi siltä kuin lippuja olisi myytynä ehkä noin puolet koko mahdollisesta kiintiöstä. Isohko messuhalli kun saa avaruutensa vuoksi näyttämään siltä, ettei paikalla ole kuin kourallinen musiikin ystäviä, vaikka väkeä paikalla oli kuitenkin ihan mukavasti. Kaiken kaikkiaan perjantai-ilta oli kuitenkin Turussa onnistunut.

Turun Messukeskuksessa oli tunnelma kohdallaan. Kuva: Teemu Kivekäs

Teksti: Harri Kuulas
Kuvat: Teemu Kivekäs

Kommentoi julkaisua