Amaranthe @ The Circus, Helsinki 14.2.2015

Amaranthen kevättalven Suomi-rundit ovat ehtineet jo muodostua jokavuotiseksi perinteeksi. Tammikuussa 2012 koluttiin turvallisesti vielä muutaman avainkaupunkimme perusmestoja, vuotta myöhemmin reviteltiin jo hulppeat 9 etappia kattaneella kiertueella ja vuosi sitten yhtyeen Suomen valloitus oli jo ehättänyt siihen pisteeseen, ettei bändi viitsinyt enää kuin pistäytyä Helsingissä ja Lahdessa hakemassa tuntumaa Euroopan ekskursiolleen. Tänä vuonna mentiin taas hieman pidemmän kaavan mukaan orkesterin vieraillessa Helsingin lisäksi Tampereella, Jyväskylässä, Turussa sekä Seinäjoella. Amaranthen suosion kasvua kotimaassamme kuvaa osuvasti se, että siinä missä vielä muutama vuosi sitten orkesterin näyttämöinä toimivat pikkupubit, soittivat he tänä vuonna täysille saleille Pakkahuoneella, Rytmikorjaamolla ja The Circuksessa. Eli toisin sanoen maamme suurimmissa rock-pyhätöissä.

Puitteet bändin ystävänpäiväiselle keikalle Helsingissä olivat siis vähintäänkin otolliset. Lauantai-ilta, kansainvälinen merkkipäivä ja yksi pohjoismaiden säkenöivimmistä rock-komeetoista tähän saakka suurimmalla klubikeikallaan maamme pääkaupungissa. Lunastiko Amaranthen veto tuona iltana sille asetetut odotukset on kysymys, johon tässä raportissa pureudutaan.

Allekirjoittanut saapui pelipaikalle vähän ennen puolta kymmentä. Tarkoituksenani oli tapojeni vastaisesti tsekata itselleni tuntemattoman lämppäribändin veto kokonaan, mutta nyt oli tyytyminen yhteen biisiin kiitos oman myöhästymiseni. Lämmittelijänä toimineen brittiläisen Cypher16:n keikan loppuun mennessä sali oli jo mukavan täynnä, mikä enteili hyvää. Avausakti sai yleisöltä peruskohteliaisuutta innostuneemman suosionosoituksen osuutensa päätteeksi, mikä todisti yhtyeen mukaansatempaavuudesta ja viritti tunnelman entistäkin innostuneemmaksi illan päänäytöstä varten.

Puoli tuntia kestäneen väliajan jälkeen yleisön odotus palkittiin, kun Amaranthe asteli lavalle hieman kello kymmenen jälkeen. Setti polkaistiin käyntiin yhtyeen tuoreimman albumin ”Digital World”-pomppuhitillä ja heti alusta asti oli selvää, kuka käskee ja mistä kana pissii. Kappale oli myös selvä mission statement koko bändistä ja sen tavoittelemasta livemeinigistä – tänne on tultu tanssimaan eikä tuijottamaan kengänkärkiä.

Avausbiisin viitoittamalla tiellä jatkettiin hyvä tovi, ja heti seuraavaksi kajareista kajahtikin yhtyeen ehkä se kaikkein tunnetuin hitti ”Hunger”. Amaranthen kohdalla tosin ”kaikkein tunnetuin hitti” on ehkä hieman merkityksetön ilmaisu ottaen huomioon, että bändi on nyt tuutannut ulos kolme levyllistä niitä suurimpia hittejä ja The Circuksessa yleisön vastaanotto oli sen mukainen. Fanit lauloivat, tanssivat ja taputtivat käsiään aina sen mukaan, mikä vuorossa olevaan kappaleeseen sopi ja mitä yhtyeen jäsenet heiltä vain keksivät vaatia.

Setin ensimmäistä hengähdystaukoa saatiin odottaa aina kahdeksantena soitettuun ”Over and Done”-biisiin saakka. Kappale edustaa viime lokakuussa ilmestynyttä ”Massive Addictive”-albumia ja on upea taidonnäyte yhtyeen ”puhtaalta” mieslaulaja Jake E:ltä, jonka osuus bändin uusimalla levyllä jäi muuten pienemmäksi aiempaan tuotantoon nähden. Monien rockbändien tapaan Amaranthella on joka levyllä ollut balladi tai kaksi, ja ”Over and Done” on oiva osa tätä jatkumoa. Samalla kappale pisti keikoilla aina muuten niin ärsyttävät älypuhelimet hyötykäyttöön, kun Jaken kehottamana yleisö kohotti niitä ilmaan luoden vaikuttavan näköisen valomeren. Kun sekaan lisättiin vielä solistien upeat tulkinnat kera yleisön yhteislaulun, oli kappaleen tavoittelema harras tunnelma saavutettu.

”Over and Done” toimi setissä selkeänä vedenjakajana. Kappaleen jälkeen draaman kaari kohosi taas uusiin sfääreihin ”Trinity”-sinkun siivittämänä, ja loppua kohden yleisöä viihdytettiin milloin hitain tanssein ”Truen” tahdissa, milloin iskemällä menojalkaan nopeampia kierroksia ”Electroheartin” kaltaisen diskojumpan avulla. Kannumestari Morten Sørensenin irroteltua hetki rumpusoolon merkeissä päätti yhtye varsinaisen setin ensimmäiseltä albumilta nostettuun täsmäiskukimaraan ”Leave Everything Behind”, ”Amaranthine” ja ”Call Out My Name”. Bändi ei ollut kokonaan ehtinyt edes poistua lavalta kun ”we want more”-huudot jo raikuivat yleisössä. Pian bassotaiteilija Johan Andreassen jo saapuikin lavalle vetämään omaa stand up-showtaan ennen varsinaista encorea, joka polkaistiin käyntiin niin ikää debyyttilevyltä tutun ”Automaticin” ehdoilla.

Amaranthe päätti keikkansa kuten oli sen aloittanutkin: räjähtävästi, omilla ehdoillaan ja armoa antamatta. Tässä tapauksessa jyrkät ilmaisut tulee ottaa niiden positiivisessa merkityksessä, sillä Amaranthen otteissa ei ollut ryppyotsaisuudesta tietoakaan. Keikan ajankohtana ystävänpäivä olisi antanut bändille hyvän tekosyyn ties millaiseen imelyyteen välispiikkien ja yleisen tunnelman osalta, vaan sen sijaan keskityttiinkin illan aikana vain ja ainoastaan bailaamiseen ja aitoon rock-meininkiin. Pakollisen kauppatavaran promoamisenkin solisti Jake E hoiti ovelasti kiittämällä yleisöä Suomi Addicted-paitaa esittäen.

Yhteensä Amaranthe soitti The Circuksessa puolitoista tuntia, johon mahtui materiaalia hyvin tasaisesti yhtyeen jokaiselta levyltä. Moitteettoman teknisen suorittamisen ohella nyt panostettiin myös esityksen ulkomusiikilliseen puoleen, kun yhtyeen vuoden takaisilla keikoilla ujosti esittelemät pyrot ja pikkupaukut olivat vaihtuneet täysiverisiksi kipinäsuihkuiksi ja pommeiksi, musiikkia tukien tietenkin. Mikäli Amaranthen suosion kasvu Suomessa noudattaa nykyistä käyräänsä, on vuoden päästä valloitusvuorossa Helsingin Kulttuuritalon ja Oulun SuperParkin kaltaiset areenat. Jos ja kun Helsingin Nosturin manttelinperijäksi kaavailtuun Konepajahalliin siirtyminen joskus toteutuu, onkohan sekään enää silloin riitävän suuri Amaranthelle?

Settilista:

1. Digital World
2. Hunger
3. Invincible
4. Razorblade
5. Serendipity
6. 1.000.000 Lightyears
7. It’s All About Me (Rain)
8. Over and Done
9. Trinity
10. Massive Addictive
11. True
12. Afterlife
13. Electroheart
14. Drum Solo
15. Leave Everything Behind
16. Amaranthine
17. Call Out My Name

Encore:

18. Automatic

19. Dynamite

20. Drop Dead Cynical

21. The Nexus

Teksti: Ossi Kumpula

Kuvat: Markus Helander