Naisvokalistein varustettuja, mahtipontisuuteen pyrkiviä, melodista metallia soittavia orkestereja alkaa olla niin paljon, että joukosta erottuminen vaatii aivan erityistä panostamista. Tätä taustaa vasten Amberian Dawnin alkuasetelma 29.2. julkaistavalla “Circus Black” -albumilla ei vaikuta kovin valoisalta, vaikka kyseessä on jo bändin neljäs teos. Kyseessä on lisäksi ensimmäinen kerta, kun bändin levy julkaistaan suuren veden takana Amerikan mantereella. Kotisivuillaan yhtye mainostaa levyn olevan tähän asti sinfonisinta materiaalia, mitä bändi on uransa aikana tehnyt. Ylevät sanat saavat odottamaan jotain suurta ja maailmaa syleilevää kokemusta.

Sävellykset, kuten ennenkin, ovat kitaristi/kosketinsoittaja Tuomas Seppälän kädentyötä. Vokalisti Heidi Parviaisen klassinen sopraano soi kirkkaasti ja heleästi, mutta tuntuu jotenkin irralliselta muuhun musiikkiin verraten. Soittokin kulkee suurimmilta osin moitteettomasti, kyllä tässä ilmeisen taitavista muusikoista on kyse. Korkeiksi kohonneet odotukset kohtaavat kuitenkin karvaan pettymyksen, kun levyn edetessä käy selväksi, ettei odotettavissa ole niitä uskomattoman hyvistä biiseistä seuraavia kylmänväreitä. Instrumentaalien suurena ystävänä olisin toivonut erityisesti “Rivalry Between Good And Evilin” sykähdyttävän, mutta päinvastoin, se kuulostaa ennen kaikkea täytebiisiltä, johon on kiireessä unohtunut kirjoittaa lyriikat.

Edes vierailevien tähtien panoksella levystä ei saada tajuntaa räjäyttävää. Timo Kotipellon osuus kappaleessa “Cold Kiss” jää kovin ponnettoman oloiseksi, eikä niin ikään mm. Stratovariuksesta tutun Jens Johanssonin suoritus “Crimson Flowerilla” juurikaan erotu levyn muusta annista. “I Share With You This Dream” -biisillä vokalisointiin osallistuvien Tuomas Niemisen ja Nils Nordlingin karkea soundi on ehkä jotain, mitä levy kaipaisi enemmän, sillä kyseinen veto tuntuu jäävän mieleen kaikkein parhaiten – ja nimenomaan levyn kohokohtana. Muita kappaleita tuntuu vaivaavan liiallinen salonkikelpoisuus, mikä aiheuttaa sen, että ne on aivan liian helppo yksinkertaisesti unohtaa soimaan taustalle kiinnittämättä mitään huomiota siihen, mikä siellä ihan oikeasti soi.

Kaiken kaikkiaan levy on helposti kuunneltava, mutta ei juurikaan herätä tunteita. Pelkkä teknisesti edistyksellinen suoritus ei korvaa sitä, jos lopputulos kuulostaa kliiniseltä, suorastaan sieluttomalta tuotteelta. Loppujen lopuksi bändi tuntuu olevan vain kevennetty versio Nightwishistä, eikä mielikuvaa ainakaan vähennä samankaltainen teema kuin “Imaginaerum”-levyllä, kansitaiteita myöten. Päällimmäisenä mieleen jää lähinnä ajatus “Tämä on tehty ennenkin, vakuuttavammin.”

4 / 10

Kappalelista:
1. Circus Black
2. Cold Kiss
3. Crimson Flower
4. Charnel´s Ball
5. Fight
6. Letter
7. I Share With You This Dream
8. The Rivalry Between Good…
9. Guardian
10. Lily Of The Moon

Kirjoittanut: Nina Hurme

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy