Yksi sinfonisen metallin kotimaisista tähdistä Amberian Dawn on julkaisemassa uutta albumia, joka kantaa erittäin hyvin marraskuuta kuvaavaa nimeä: ”Darkness Of Eternity”. Kyseinen albumi on tämän jo yli kymmenen vuotiaan yhtyeen kahdeksas levy. Edellisen albumi ”Innuendon” julkaisusta on kulunut vasta kaksi vuotta, joten katsotaan ja ihmetellään, mitä yhtye onkaan ehtinyt luoda sinä aikana.

”I’m The One” heittää heti kuuntelijan eteen kasan sinfonisen metallin kliseitä, mutta ne kuuluvat asiaan eivätkä sen enempää häiritse kuuntelijaa. Avauskappale on juuri sitä, mitä odotinkin tämän albumin sisällöltä. ”I’m The Onen” kohokohtia ovat ehdottomasti sen tarttuva kertosäe ja koukuttavat säkeistöt.

Avausraidalta siirrytään hieman erilaisempaan ”Sky Is Fallingiin”, joka on melkoinen yllätys. Ensimmäinen reaktioni tästä kappaleesta oli, että ”mitäs ruotsinlaivan kasaridiskopoppia tää on?” Jos ABBA tekisi comebackin ja ryhtyisikin metallibändiksi, lopputulos olisi jotakuinkin tällainen – tai ainakin tämä kappale pääsee todella lähelle sitä. ”Sky Is Falling” tulee varmasti aiheuttamaan fanien keskuudessa ilahtumisen kiljahteluja sekä kauhistumisen karjahteluja.

Tämän jälkeen pidetään pientä taukoa ruotsinlaivan tanssilattialta ja kuunnellaan ”Dragonflies”, joka vie kuuntelijan pois ABBA-metallista enemmänkin sinfonisen metallin ytimeen. Kyseinen kappale saa super ison plussan hienoista ja massiivisista orkestraatioista. Ehdottomasti oma lempparini tältä albumilta!

Mutta ei pysytä tanssilattialta kauaa poissa, kun ”Maybe” vie kuuntelijan taas takaisin ruotsinlaivapoppiin. Jollain hyvin kierolla tavalla, tämä hieman kevyempi diskomaisema toimii. Onneksi kuitenkin palataan taas enemmän metallin suuntaan ”Golden Coinsin” saattelemana. Laulaja Caprin eli Päivi Selon ääni on tässä kappaleessa ehdottomasti parhaimmillaan. Tällaista meininkiä olisi voinut kuunnella enemmänkin.

”Luna My Darling” on kuin luotu ”Golden Coinsin” ja ”Abyssin” väliin. Se on varsin maaginen, mutta samalla kovin herkkä kappale. Seuraavana kuultava ”Abyss” jatkaa siitä, mihin ”Luna My Darling” lopetti. Tämä hieman power metalin puolelle kallistuva kappale on kuin jostain leffan soundtrackilta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Raidalla kahdeksantena oleva ”Ghostwoman” on ensimmäinen kappale koko albumilla, joka aiheuttaa vähän ristiriitaisia tuntemuksia ja jää vähän etäiseksi. Onneksi muutamien kuuntelukertojen jälkeen tämän kappaleen sisälle pääsee pintaraapaisua syvemmälle. Siltikään en nostaisi tätä albumin eliittikappaleiden joukkoon.

Vähän ristiriitaisten tuntemuksien jälkeen kuullaan jälleen yksi tämän albumin kohokohdista. ”Breathe Again” vaikuttaa alkuun kuin suoraan Disney-leffasta poimitulta, mikä ei siis ole huono juttu ollenkaan. Akustisessa pianossa on vain sitä jotain!

Albumi saa arvoisensa lopun, kun taianomainen “Symphony Nr. 1 Part 2 – Darkness Of Eternity” päättää albumin todella juhlallisesti. Päätösraita on jatkoa yhtyeen edellisen albumin ”Innuendon” kappaleelle ”Symphony Nr. 1 Part 1 – The Witchcraftille”.

Amberian Dawnin ”Darkness Of Eternity” on sopivan kevyttä kuunneltavaa. Se ei vaadi kovin suurta keskittymistä ja jo ensimmäisellä kuuntelukerralla saa eheän kokonaiskuvan koko albumista. ”Darkness of Eternity” ei kuitenkaan ole kertakäyttötavaraa, vaan seuraavilla kuuntelukerroilla albumi avautuu hieman enemmän, ja sieltä pystyy bongaamaan hienoja yksityiskohtia. Toisin kuin kuvittelin, albumin kappaleiden poppimaisuus ja ABBA-vaikutteet, jotka korostuvat varsinkin ”Sky Is Fallingissa”, eivät haittaa juuri ollenkaan. Jos yhtään sinfoninen metalli on lähellä sydäntä, ”Darkness Of Eternity” on tarkastamisen arvoinen albumi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

9- / 10

Kappalelista:
1. I’m the one
2. Sky Is Falling
3. Dragonflies
4. Maybe
5. Golden Coins
6. Luna My Darling
7. Abyss
8. Ghostwoman
9. Breathe Again
10. Symphony Nr. 1 Part 2 – Darkness Of Eternity

Amberian Dawn Facebookissa
Amberian Dawnin kotisivut

Kirjoittanut: Tia Salmela