Amberian Dawnin Tuomas Seppälä kertoo yhtyeen juuri ilmestyneestä ”Innuendo”-albumista
Amberian Dawn julkaisee uuden “Innuendo”-nimeä kantavan albuminsa 23. lokakuuta Napalm Recordsin kautta. Kaaoszine haastatteli yhtyeen säveltäjä Tuomas Seppälää uuden albumin tiimoilta. Tuomas paljasti muun muassa, miten ”Innuendo” eroaa aiemmista albumeista ja miksi juuri se on bändin tähänastisista albumeista paras.
Moikka Tuomas! Mitä kuuluu? Miten Amberian Dawnin syksy on lähtenyt käyntiin?
Tuomas: Moi. Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä. Syksy on ollut kiireistä aikaa. Olen ollut kiinni kymmenissä haastatteluissa, musavideota on tehty ja tulevaa Euroopan rundia varten on valmistauduttu. Toistaiseksi on aika näille kaikille aika vielä kuitenkin riittänyt.
Mitä muutoksia on tapahtunut sitten “Magic Forest” -albumin julkaisun?
Tuomas: Ei tässä kai mitään suurempia muutoksia ole tapahtunut: ”Innuendo” jatkaa sillä polulla, jonka ”Magic Forest” raivasi. Musiikillisesti ehkä pieniä siirtymiä eri suuntiin on tapahtunut, ja MF:n myötä aloin painottaa laulujuttuja enemmän kuin aiemmin. Tämä sama kehityssuunta on jatkunut myös ”Innuendolla”. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö myös instrumentaaliasiat olisi edelleen tärkeitä, mutta erityisesti laululliset asiat ovat kiinnostaneet minua viime aikoina enemmän, ja olen saanut kehittyä loistavan laulajamme innoittamana tässäkin aihepiirissä.
Kerro vähän uuden albumin tekoprosessista. Oliko se jollakin tapaa erilainen nyt, jos verrataan aiempiin albumeihin?
Mainos päättyy
Tuomas: Lähtökohdiltaan prosessi on ollut samanlainen kuin kaikilla edellisilläkin levyillä eli ensimmäinen vaihe on aina se, että teen biiseistä kotistudiossani demon, jonka lähetän laulajalle sanoittamista varten. Kahden viimeisimmän albumin myötä kuitenkin laulujuttujen pre-production-vaihe on muodostunut yhä tärkeämmäksi ja perusteellisemmaksi. Muodostimme eräänlaisen laulutiimin, jonka kanssa kävimme perusteellisesti läpi lyriikat, jotta ne istuisivat musiikkiin täydellisesti, ja samaan aikaan myös hienosäädettiin laulumelodioita. Ammattilaulajana Capri pystyy tarvittaessa kivasti virtaviivaistamaan hänelle tekemiäni laulumelodioita. Lisäksi aputuottajamme Mikko P. Mustosen panos tässä vokaaliasioiden kehittelyvaiheessa on ollut tärkeä. Tämä tiimi on ollut tehokas, ja luotan näihin ihmisiin sataprosenttisesti, mistä johtuen en ollut paikalla aivan kaikissa laulusessiossa. Aiemmin tällaista ei ole tapahtunut.
Jälleen kerran albumin kansitaide on erittäin onnistunut. Kenen käsialaa se on?
Tuomas: Kannen on tehnyt luottopakkimme Jan ”Örkki” Yrlund, joka on tehnyt meille nyt jo viisi albumikantta. Hänen kanssaan on mukavaa työskennellä, ja pitkästä ”asiakassuhteesta” on meille hyötyä. Omasta mielestäni tämä uusi kansi on AD:n paras tähän mennessä, ja samanlaista palautetta olen saanut myös muilta.
Tuleeko jo kappaleita tehdessä visioita siitä, millainen albumin kannen tulee olla, vai miten ideointi sen suhteen tapahtuu?
Tuomas: En yleensä mieti sävellysvaiheessa tulevaa albumikokonaisuutta juurikaan, enkä siten myöskään kansijuttuja. Joitakin poikkeuksia on ollut, esimerkiksi Circus Black, joka oli sekä kappaleen että levyn nimi, jonka vain halusin olevan niin. Yleensä en nimeä kappaleita sanoittajalle valmiiksi, mutta tuon biisin kanssa oli voimakas tunne siitä, että biisin (ja myöhemmin myös koko levyn) pitäisi olla tuon niminen. Innuendo-nimen kanssa kävi hieman samalla tavalla, eli jossakin vaiheessa se nimi vain alkoi tuntua oikealta ja kuvaavalta, enkä ole asiaa pystynyt sinänsä perustelemaan. Onneksi myös muut diggasivat ajatuksesta.
Eroaako “Innuendo” omasta mielestäsi tyylillisesti edellisistä albumeista?
Tuomas: Uudella levyllä on kyllä sekä tyylillisesti että saundillisesti kaikkea uutta. Saundin puolesta tämä oli ensimmäinen levy, jonka Finnvoxin Mikko Karmila miksasi meille. Jo pelkästään tästä syystä levy kuulostaa erilaiselta kuin aiemmat AD-levyt. Tyylin suhteen olen tosiaan nostanut lauluasiat framille, ja laulumelodiohin sekä -stemmoihin on käytetty paljon aikaa ja ajatuksia. Olen sanonutkin jo useasti eri yhteyksissä, että tämä levy on ”lauluvetoisin” tähän mennessä. Lisäksi kosketinsoittimet ovat aika vahvasti esillä.
Miten itse kuvailisit uutta albumia? Mitä fanit voivat odottaa kuulevansa?
Mainos päättyy
Tuomas: Mielestäni tämä uusin levy on bändin historian paras. Se on erittäin melodinen, ja sille on mahdutettu paljon erilaisia musiikkityylejä. Jos monimuotoinen levy kiinnostaa, niin tämä on todellakin sellainen. Pettymyksiä faneille tuskin on tiedossa, koska laulajanvaihdokseen liittyvät asiat on jo puitu edellisten levyjen kohdalla. Nyt ihmiset tietävät, millainen laulaja meillä on, joten laulutyyli ei tule kenellekään yllätyksenä. Monesti pettymykset nimittäin johtuvat poikkeavista odotuksista. Jos odottaa kuulevasi esimerkiksi klasarityylin laulua ja levyllä onkin rock-tyyliin laulettua matskua, pettymys luultavasti tulee oli sitten kyseessä kuinka hyvä suoritus tahansa.
Mitä kappaleidein sanoituksiin tulee – onko albumin kappaleilla tarkasti mietitty yhteinen teema vai syntyykö se aina luonnostaan kappaleita tehdessä?
Tuomas: En itse sanoita kappaleita lainkaan, mutta käsitykseni mukaan sanoittajallamme Caprilla ei ole ollut yhtä erityistä teemaa sanoitusten kanssa. Hän sanoittaa biisejä puhtaasti fiilisperusteella, eli samaan tyyliin kuin minä sävellän.
Olette puskeneet albumeita ulos melkeinpä poikkeuksetta vuoden välein. Mistä inspiraatio kappaleisiin kumpuaa?
Tuomas: Oma sävellystyöni lähtee usein liikkeelle improvisoinnista. En ole koskaan – en edes soittourani alkuvaiheessa – tykännyt soitella muiden biisejä enkä riffejä, vaan olen aina halunnut tehdä ja soitella omia juttujani. Improvisoin joko skeballa tai kiippareilla, ja yleensä jotain käyttökelpoista ideaa syntyy. Tuon ensimmäisen idean perusteella pystyn monesti sitten viimeistelemään biisin, vaikkakin suurin osa biiseistäni jää kesken syystä tai toisesta. Monesti myös vain alan yksinkertaisesti kuulemaan biisiä pääni sisällä. Tätä tapahtuu esimerkiksi autolla ajaessani tai vaikkapa juoksulenkillä. Silloin kuitenkin monesti nämä ideat unohtuvat ennenkuin pääsen niitä taltioimaan. Joskus nämä unohtuneet ideat pulpahtavat sitten mieleeni jopa vuosien päästä, ja silloin ne ovat yleensä alitajunnan muokkaamina hieman kypsempiä kuin alkuperäisessä tilanteessa.
Onko missään vaiheessa tuntunut, että kirjoittaminen ei onnistu ja kappaleita ei synny? Miten pidät itsesi inspiroituneena?
Tuomas: Tottakai minulla kuten kaikilla muillakin on silloin tällöin luovia ”blokkeja” eli tuntuu siltä, että mitään järkevää ei saa aikaiseksi. Sellaista on tapahtunut silloin tällöin koko sen ajan, kun olen biisejä väsäillyt eli noin 12-13-vuotiaasta lähtien. Yhtään kertaa tämä lukko ei silti ole jäänyt päälle vaan tilanne on normalisoitunut itsekseen aika nopeasti. En ole kyllä koskaan miettinyt, että miten näistä lukkotilanteista on itse asiassa päästy eteenpäin, se on vain tapahtunut. Sen verran tässä on kuitenkin muutosta tapahtunut, että olen vuosien mittaan tullut yhä kriittisemmäksi omia biisejäni kohtaan ja hylkään demotusvaiheessa yhä enemmän biisejä. ”Täytebiisejä” ei enää levyille mahdu.
Olette julkaisseet ”Innuendolta” uutta materiaalia (“The Court Of Mirror Hall” ja ”Fame & Gloria”). Millä perusteella valitsitte juuri nämä kappaleet?
Tuomas: Biisit on valittu yhdessä levylafkan kanssa. Valinta oli kyllä vaikea, sillä mielipiteet hajautuivat niin bändin sisällä kuin levy-yhtiönkin päässä. Levyllä on niin paljon erilaista musaa, että oli vaikeaa valita biisejä edustamaan koko levyä. Nuo valitut biisit vain lopulta valittiin jonkinlaisen löyhän konsensuksen vallitessa.
Millaista palautetta olette saaneet uusista kappaleista? Millä fiiliksillä odotatte levyn julkaisua?
Tuomas: Palaute on ollut aivan yhtä vaihtelevaa kuin ennenkin, eli toiset tykkää ja toiset ei. Näyttäisi kuitenkin siltä, että suuri enemmistö kuulijoista olisi tykkäämässä. Sekin on ollut ilahduttavaa, että myös Suomessa on fanimäärämme alkanut nousta. Facebookin statistiikasta näin, että yhden ainoan Radio Rock -soiton (“Court of Mirror Hall”) jälkeen fanimäärämme nousi Suomessa heti yli sadalla. Levynjulkaisu on aina jännittävä tapahtuma – sitä ei voi kiistää. Olen kuitenkin vuosien saatossa tullut pessimistisemmäksi, eli en enää odota suurta läpimurtoa jokaisen levynjulkaisun kynnyksellä. ”Pessimisti ei pety”, tapasi myös eräs bändimme entinen jäsen usein sanoa.
Mikä on oma suosikkikappaleesi uudelta albumilta ja miksi?
Tuomas: Suosikkibiisini levyllä vaihtelee koko ajan ja vaihteli jo pre-production-vaiheessa. Tavallaan olen ylpeä siitä, että uskalsin sisällyttää ”Knock Knock Who’s There” -biisin levylle, vaikka se onkin tavattoman kevyt ja popahtava. Juuri tämä on kuitenkin ollut minulle iso juttu, eli että voin tehdä kaikenlaista musiikkia AD:n nimen alla ilman rajoituksia. Ollaan tultu kauas alkuaikojen power metal -dominoivasta matskusta. Nyt on musikaalityylistä juttua, piano-laulu-orkesteri-matskua, kevyttä, nopeaa ja kaikkea mahdollista yhdistelmää edellämainituista.
Kenet haluaisit vierailemaan jollekin Amberian Dawnin kappaleelle, jos saisit valita ihan kenet tahansa?
Tuomas: Ritchie Blackmore ja Benny Andersson olisivat tämän hetken suosikkejani soittamaan AD:n levyllä. Jos saa nimetä jo edesmenneitä hahmoja, niin Ronnie James Dio olisi ollut elämää suurempi asia saada levylle laulamaan.
Keikkakalenterissa ei ole hetkeen näkynyt keikkoja Suomen puolella. Tullaanko teitä näkemään Suomessa ensi vuoden puolella?
Tuomas: Meillä on ilmeisesti ensi vuonna ainakin joitakin keikkoja Suomessa. Suomessa ollaan kieltämättä aika vähän oltu lavoilla soittamassa. Ehkäpä paikalliset promoottorit kutsuvat meidät ensi vuonna joillekin festareille soittamaan. Ulkomaille ollaan jo kelvattu, joten ehkä vähitellen myös tänne Suomeenkin.
https://www.facebook.com/amberiandawn
Haastattelu: Jade Markkinen
