The Amity Affliction – Chasing Ghosts
The Amity Afflictionin pitkäsoitto ”Chasing Ghosts” on laatuaan aussiyhtyeen kolmas. Post-hardcorea soittava, Roadrunner Records –suojatti, tuntui ”Severed Ties” -debyyttilevyllään vielä hakevan identiteettiään ja seuraavalla ”Youngbloods” -studioalbumilla oli jo selkeästi kuultavissa bändin halu päästä irti siitä geneerisyydestä, josta core-musiikin noviiseja niin usein soimataan. Mielenkiinnolla siis odotin, mihin suuntaan yhtye on kolmannella levyllään lähtenyt.
Vaikka ”Chasing Ghosts” tarjoaa oikeastaan jokaisessa kappaleessaan jotakin mihin tarttua –tasaisen hyvää soitantaa, joka hetkittäin kerrassaan lellii korvia, vaikuttavia screamo-osuuksia, ajoittain yllättävänkin monipuolisia puhtaita vokaaleja ja jopa kelpoja breakdownin poikasia – mitään We Came As Romansin kaltaista yksilöllisyyttä levy ei post-hardcoren soundiin tuo. Edes suuremman vaikutuksen meikäläiseen tehneet kipaleet, kuten ”R.I.P. Bon”, ”I Heart H.C.” ja ”Geof Sux 666”, eivät nosta albumia perushyvä -suosta. Kyseisessä rämeessä tarpominen ei kuitenkaan ole paskempaa puuhaa: The Amity Affliction on ehdottomasti hyvä bändi, jolta löytyy lahjoja ja varmasti omaperäisyyttäkin – sen havainnollistaminen on kuitenkin näissä genreissä sen verran vaativaa, että pitää olla todella hyvä. Puhtaat vokaaliosuudet eivät enää tänä päivänä meikäläistä kiihota, ainakaan siinä määrin, missä post-hardcore niitä tarjoaa, ja kun ne ”Chasing Ghostsin” kohdalla usein yhdistyvät melkoisen pitkäpiimäiseen laululyriikkaan, on lätylle vedettävä miinusta. Kenties hieman puolueellinen mielipiteeni onkin, että The Amity Afflictionilla on huomattavaa potentiaalia puhtaaksi metalcore-yhtyeeksi; kun metalcore-elementtejä nousee levyn varrella pintaan, musiikista nauttii ihan tosissaan.
Vaikkei ”Chasing Ghosts” räjäytä pankkia, se on kelpo tekele, josta The Amity Affliction saa olla ylpeä. Lätyn kuuntelee mielellään läpi useampaankin kertaan, vaikka se jokin keskiverron yläpuolelle nostava konstituentti puuttuukin. Levy on sopivan edistynyt ja kypsä verrattuna edeltäjiinsä, joten takapakkia ei olla menty, vaikka henkilökohtaisesti pidän yhtyeen debyyttiä sen murrosikäisyydestä huolimatta yhtyeen parhaana.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
7/10
Kappalelista:
1. Chasing Ghosts
2. Life Underground
3. R.I.P. Bon
4. Open Letter
5. Greens Avenue
6. I Heart H.C.
7. Flowerbomb
8. Pabst Blue Ribbon On Ice
9. Geof Sux 666
10. Bondi St. Blues
https://www.facebook.com/theamityafflictionofficial
Kirjoittanut: Elina Rauhala
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
One thought on “The Amity Affliction – Chasing Ghosts”
Comments are closed.
MAKKE!
Oma mielipiteeni on se et kyl tää Wcar pieksee menne tullen ja palatessa, toki ehkä youngbloodsi oli hivenen parempi kuin tämä. Selvästi melodisempaan suuntaan ja hitusen rauhallisempaan suuntaan oli menty, myös kliinii lauluu on enemmän kuin ennen, mutta kun levy tulee roadrunnerilta nii rahan hakuahan se on lafkan puolelta.